Tulipa taasen käytyä tukan leikkuussa. K piti huolen, että reissu ei mennyt rentoutumiseksi, vaan tyttö heräsi sillä hetkellä kun istuin kampaajan tuoliin. Sitten hypitettiin ja ruokittiin lasta sylissä sillä aikaa, kun kampaaja-raukka koetti tehdä työtään.
Täkäläisellä kampaajalla olen kyllä saanut kokea hauskoja kulttuurieroja. Minun hiukseni ovat nimittäin hyvin lyhyet ja tuntuu, että kaikki kampaajat, joiden luona olen kahden vuoden aikana käynyt, jotenkin pelkäävät leikata näin lyhyitä hiuksia tai vain kerrassaan tuntuvat asiassa tottumattomilta.
Edelliskerralla tuolloinen kampaajani pyöritteli päätään, kun sanoin, että minulla on ollut 13-vuotiaasta asti lyhyet hiukset ja että niin äitini kuin siskonikin ovat täysin lyhyttukkaiset. Kampaaja totesi, että moinen lyhythiuksisuus on Virossa aika harvinaista.
Tämänpäiväinen kampaajani teki itseäni miellyttävää työtä. Kiitin häntä siitä, että hän uskalsi leikata tarpeeksi lyhyeksi. Siihen kampaaja sanoikin, että kaikki eivät tosiaan uskalla, sillä yleensä naiset pelkäävät, että kampaaja leikkaa tukkaa liian paljon. Samalla hän jatkoi, että heillä on kampaajakoulutuksissa vaikeuksia saada lyhyttukkaisia naisia "koulutuspäiksi". Siihen minä tietysti heti iskin ja sanoin, että sopii ottaa yhteyttä, jos tarvitaan hiusmallia.
Hauska hiuksenhieno kulttuuriero tämäkin. Eipä ole suomalaiskampaajilla varmasti kokemuksen puutetta lyhyiden hiusten leikkuusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti