Pojan kolmevuotissynttäreitä vietettiin toissailtana kera kolmen naapuriperheen. Minä leikin pullantuoksuista kotiäitiä ja sain aikaiseksi laskiaispullat (kyseessä oli luultavasti elämäni toinen tai kolmas itse tekemäni pullataikina, joten olin aika tohkeissani) ja hain kissa-synttärikakun lähileipomostamme Pihlakasta.
J:n juhlinta alkoi toki jo aamulla. Äiti, isä ja pikkusisko koettivat laulaa päivänsankarille onnittelulaulun, mutta poika kieltäytyi huudon ja itkun kera jyrkästi kuulemasta "Paljon onnea vaan". Sitten kyselimme, olisiko jokin muu laulu parempi, ja lopulta selvisi, että J haluaisi kuulla laulun "Tuuli hiljaa henkäilee, aalto vapaa välkkyilee". Laulettiin siis se, minkä jälkeen päästiin avaamaan ensimmäisiä paketteja.
K pukeutui isoveljen juhlapäivänä tylliin ja rusetteihin ja oli niistä selvästi aika onnellinen. Tuon sinivalkoisen Libero-bodyn olisi tietysti voinut yrittää ehtiä ottaa alta pois, mutta älkää kiinnittäkö huomiota tyylirikkeeseen.
Olemme näköjään onnistuneet luomaan joitakin Suomi-perinteitä tarjoilussamme: naapurin tokaluokkalainen hihkaisi ilosta, kun näki juhlapöydässä Pandan Lakumix-karkkipussin ja sanoi, että "toivoinkin, että täällä olisi näitä".
Yksi naapurin isännistä muisteli lakritsikulhon äärellä neuvostoaikoja. Hän oli nuorena poikana saanut Suomesta ison laatikollisen lakuja ja ahminut ne kerralla. Tuloksena oli ollut koko vartalon peittänyt ihottuma, mutta ei haitannut, kun onni käsittämättömän hyvistä lakuista oli ollut niin suuri!
Vähän on keskiluokkaisen keski-ikäinen olo, kun leipoo pullaa Tupperware-alustalla...
J:n juhlapulla
Neiti Näpsän tylli-ihanuus.
Kissakakusta ehdittiin jo ottaa kynttilät pois ennen kuvausta. Hienosti J ne puhalsi sammuksiin.
2 kommenttia:
Avanseerattu musiikkimaku :)
T-täti
Jep, poika on hyvin tiedostava musiikin suhteen. Tänään saattaa joku biisi kelvata, mutta huomenna sitä ei saa missään tapauksessa laulaa.
Lähetä kommentti