Kylläpä on taas viikonloppu askarreltu ihan tasaisesti muuttoasioiden parissa. Kaikki etenee hyvin, mutta tehtävää riittää ihan jatkuvasti.
Juuri tuossa täyttelin itselleni ja lapsille matkustuslupa ESTA:n, joka kaikkien USA:aan matkaavien täytyy tehdä. Se ei ole viisumi, vaan mikälie muu yleiseen turvallisuuteen liittyvä lupa-asiakirja (huomatkaa, miten tarkasti tiedän nää viralliset jutut...). Hintaa verkkolomakkeen täyttämisellä on 14 dollaria / hakija. Tämä onneksi oli hyvin nopea ja helppo asiakirja eikä vaadi kotisohvalta poistumista.
Viikonlopun aikana kaikenlaista touhutessa olen todennut, että asioiden järjestely ja tekeminen on minulle paras keino torjua jännitystä.
Sillä kyllä minä tätä muuttoa jännitän ja välillä aivan älyttömästi.
Tässä on jo viikkokaupalla ollut tasaisesti perhosia vatsassa eikä oikein osaa ajatella mitään muuta kuin tulevaa elämänmuutosta ja siihen liittyviä valmisteluja. Kaikkialla on listoja, joihin merkitsemme tehtäviä ja selvitettäviä asioita ja koko ajan pohdimme, onko vielä jotain muuta, jota pitäisi järjestää, ettei mitään olennaista unohtuisi.
Niinpä tässä olen viikonlopun aikana pyykännyt loputtomasti, silittänyt, kopioinut, skannannut, pakannut, tyhjentänyt kaappia, hankkinut lapselle kevätkenkiä ja tutkinut muutenkin lasten vaatevarastoja, miettinyt lentomatkan kuvioita, tuijottanut pakastimen sisältöä miettien, mitähän sille pitäisi tehdä ja samalla tietysti koettanut olla lasten kanssa ihan tavallisesti - heidän kun ei tarvitsisi äidin ja isän jännitystä ja muuttostressiä kantaa.
K nyt ei näistä hommailusta ole moksiskaan, mutta J on alkanut huomata, että kotona tapahtuu vähän ihmeellisiä asioita ja nurkkiin ilmestyy laatikoita ja matkalaukkuja. Tänään sitten jossakin välissä totesimme T:n kanssa, että nyt lienee aika alkaa puhua J:n kanssa tulevasta matkalle lähdöstä.
Niinpä aiheesta on tänään juteltu. Aloitimme kertomalla, että lähdemme lentomatkalle koko perhe. J alkoi miettiä, mitä ottaisi koneeseen mukaan (eivät muuten olleet yllättävät valinnat: mukaan lähtevät "Salama, Luigi ja Make-rekka").
Kun lentoasioista oli vähän puhuttu, J sitten iltapalapöydässä kysyi kaikkein oleellisimman: "mihin me oikein lennetään?"
Niinpä sitten kerroimme, että lähdemme kaikki yhdessä Kaliforniaan ja että siellä on lämmin ja että siellä pääsee uimaan ja että siellä laitetaan jalkaan uudet Salama-kevätkengät ja uusi Feeniks-lintu-kevättakki.
Ei voi vanhempana muuta kuin yrittää parhaansa ja toivoa, että osaisi valita oikeat sanat ja tavat valmistella kolmevuotiasta edessä olevaan. Kokemuksia ja tietoa lasten muuttamisesta ulkomaille kyllä löytyy kirjoista ja verkosta, mutta eihän kukaan voi sanoa, mikä on juuri meidän perheellemme ja meidän lastemme muuttosopeutumiseen paras tapa. Se tässä täytyy vain keksiä itse ja toivoa, että se on riittävän hyvä.
(PS Mainittu Salama on tietenkin Autot-piirroselokuvan Salama McQueen, kaikkien tietämieni pikkupoikien ylin sankari. Ja kuinka ollakaan, Kalifornian Disney Worldiin avataan 2012 oma Autot-teemapuisto...)
5 kommenttia:
Tsemppiä teidän perheelle muuttoon! Inhoan muuttohommia ehkä enemmän kuin mitään... Tavallaan tänne saapuminen oli kuitenkin normaalia helpompaa, sillä meillä oli tavaraa vain kolme matkalaukullista.
ESTA:n kanssa nyrkkisääntö lienee, että viisumilla matkustavat eivät sitä tarvitse, "jos matkan tarkoitus ei ole muuttunut sen jälkeen kun viisumi on myönnetty" (t. Suurlähetystö). Mutta en tietenkään tiedä teidän matkan yksityiskohdista, joten hieman turha täältä käsin käydä neuvomaan. ;)
Oletteko te siis muuttamassa Pohjois- vai Etelä-Kaliforniaan? Täällä San Franciscon seudulla ei yleensä meressä voi uida kuin paksussa märkäpuvussa. Uima-altaassa tietysti voi.
Eikä täällä ole siis lämmintä oikeastaan koskaan. San Franciscon turistikojujen ehdoton suosikkituote on fleece- ja tuulitakkiyhdistelmä, kun joka ainoa turisti on jostain saanut sellaisen kuvan, että täällä on lämmin. Elo-syyskuussa on joskus 20-asteista, mutta muuten lämpötila pyörii siinä 10 asteen molemmin puolin.
Jos satumme kokemaan jonkin äkkirikastumisen niin Autot-teemapuisto olisi kyllä aivan ehdoton. Siellä on niitän dinonluitakin joka puolella, nekin olisivat kyllä todella houkuttelevia.
J:lle vielä terkut, että myös Salama kävi Kaliforniassa, päätöskisahan järjestettiin siellä. Tiellä on lasten kanssa matkustamisesta nyt paljon kokemusta mutta todettakoon silti, että iLaitteisiin saa mukavasti lukuisia tunteja erilaista kivaa viidettä (ja sellaisen pelin jossa on vihaisia lintuja;) ja ne ovat meillä pelastaneet useita pitkiä matkoja.
Tseppiä matkavalmisteluihin!
A, no te olette lähteneet todella kompaktisti liikenteeseen, respect!
Estat tuli jo tehtyä.
Sussu, jep, sinne pohjoisempaan olemme tulossa ja hyvin tietoisia siitä, että emme vietä päiviä palmun alla hiekkarannalla. Mutta kun on tänäkin talvena taas elänyt monta kuukautta pukien tenavia miljoonaan vaatekerrokseen hiki päässä, niin kaikki yli 10 asteen lämpötilat tuntuvat juhlalta.
Jutta, joo, tulkatulkaa meidän kanssa Autoilemaan!
Ja tosiaan, J:lle olemme puhuneet, että lähdemme samaan paikkaan kuin Salama, ja meillä kuuluukin välillä Salama-tyylisiä hihkaisuja "Kalifornia, täältä tullaan!".
iLaitteiden täyttäminen asiaankuuluvilla viihdepläjäyksillä on viikonlopun ohjelmassa.
Lähetä kommentti