Pala kerrallaan asettuvat maahanmuuttajan elämän palikat parempaan asentoon. T:n kanssa edelleen odotamme sitä päivää, jolloin voimme todeta, että ei ole enää mitään muuttoon liittyvää asiaa/paperityötä/hankintaa tehtävänä.
Tänään käytiin virastossa laittamassa sosiaaliturvatunnushakemus liikenteeseen. Oli ällistyttävän sujuva kokemus, pahempaa pelättiin. Huvittavaa oli ilmoittaa viranomaisille oman äidin tyttönimeä, mutta sitä kuulemma joistakin turvallisuussyistä tarvitaan (terkut äidille, olet nyt Yhdysvaltain viranomaisten tietokannoissa!).
Kiittää täytyy suomalaisten seurakuntien erinomaista monikielistä virkatodistuslomaketta, joka säästi meidät useamman viikon odottelulta, joka kuulemma olisi ollut edessä, jos avioliittomme todistava paperi olisi pitänyt täkäläisten viranomaisten hyväksymällä kääntäjällä käännättää.
Sain tänään myös tilattua paikallisen sanomalehden. Toistaiseksi olemme lukeneet vähän mitä sattuu ja milloin sattuu (eikä sitäkään kovin paljon), mutta nyt selvisin tilaamaan täkäläisen maakuntalehden, San Jose Mercury Newsin.
Nyt vain pitäisi tietää, milloin minulla olisi se rauhallinen aamuhetki, jolloin voin levittää sanomalehden ja lukea sen. No, ehkä pikku apulaisten kanssa voimme tutustua esimerkiksi lehden sarjakuviin.
Lehtien sivukoot ovat täällä ihan muuta kuin Euroopassa. Ärsyttää, kun en tiedä, mikä tuon SJMN:n sivukoon nimi on. Se ei ole suomalaisille tuttu broadsheet (kuten esim. HS tai TS) eikä tabloid (kuten iltapäivälehdet) eikä eurotabloid (kuten monet liitteet) vaan sellainen Hesaria pidempi ja kapeampi puikula. Onko sen nimi Berliner, tietääkö joku?
Toisaalta - nimestä viis, sillä käyttöliittymän toimivuus ratkaisee ja se selviää vasta lukijakunnan armottomissa sohvalla- ja vessassalukukokeissa.
2 kommenttia:
Kappas, ison veden takanakin kysellään äidin tyttönimeä! Unkarissahan se on käytännössä sosiaaliturvatunnuksen korvike, jota kysytään ihan joka paikassa. Aika usein minulle huomautetaan, että etkö ymmärtänyt, tyttönimi, sillä minulla on äitini(isän) sukunimi. Kun vakuutan ymmärtäneeni, niin sitten taitavat sääliä ("voi reppana on avioton lapsi" - en ole) ;) Kaiken lisäksi äitini nimi on Unkarissakin hyvin yleinen naisen nimi, hieman eri tavalla kirjoitettuna vain (kun täällä pitkät vokaalit merkitään pidennysmerkillä eikä kahdelle peräkkäisellä vokaalilla).
Usein olemme jo todenneet, että Unkarissa ja Virossa on monia yhtäläisyyksiä, mutta äidin tyttönimen käyttöön virallisissa yhteyksissä en ole Virossa törmännyt vielä kertaakaan. Joten kieltämättä hieman huvitti, kun se tuli täällä vastaan. No, konstit on monet.
Lähetä kommentti