Baseball-tuntoja

Perheessämme on tällä hetkellä baseball kovassa kurssissa, kun J sai ensimmäisen oman baseball-räpylänsä, pehmeän harjoittelumailan (Hämähäkkimies-kuvioidun) ja muutaman lapsille sopivan pallon.

Osasyy intoon on se, että kävimmekin katsomassa reilu viikko sitten Oakland Athleticsin peliä heidän kotiareenallaan.

Kun ei ole koskaan aiemmin nähnyt peliä livenä, niin olihan siinä elämystä. Valtava stadion, paljon elämää ja markkinahumua ja kaikenlaista kansaa peliä katsomassa. Lisäsärmää käyntiimme toi se, että pelipäivä oli USA:n itsenäisyyspäivä, 4. heinäkuuta.

Videotauluilla pyörineet väliaikapläjäykset olivat kovasti patrioottisia hengessä "meidän poikamme Afganistanissa". Välillä kameralla kuvattiin katsomossa istuvaa sotilasta, joka oli edellispäivänä palannut sotatantereelta kotimaahan.

Ottelutunnelma alkoi kohota jo parkkipaikalla, kun selvisi, että täkäläiset pitävät ennen peliä parkkialueella autojensa luona grilli-piknikin. Siellä oli parkkiruuduille viritettynä telttakatosta, pöytiä ja tuoleja, grillejä ja paljon ruokaa. Ei ehkä viihtyisin grillausmaisema, mutta hyvä meininki oli kyllä.

Tahko Pihkalan kiistattomaksi ansioksi on sanottava, että hän onnistui aikanaan jalostamaan baseballista merkittävästi urheilullisemman version, kun kehitteli Suomelle oman kansallispelin. Baseball on aika tylsää katsottavaa, kun pelkästään pelaajan ykköspesälle saaminenkin on todella pitkällisen työn tulos. Pesäpallossa tapahtuu tasaisesti koko ajan jotakin, baseball koostuu lyhyistä pyrskeistä. Mutta onpahan enemmän aikaa syödä ylihintaisia hot dogeja ja pop cornia baseball-kypärän muotoisesta kupista sekä kuunnella ympärillä istuvien paikallisten fanien kommentteja kentän tapahtumista ("Heilauta sitä mailaa, niin lentää pallo paremmin!").

Meidän oppaamme baseballin maailmaan on ollut hervottoman hauska vanha Disney-pätkä, jossa Hessu peliä pelaa. Nyt yhden ottelukokemuksen jälkeen voi todeta, että kaikki, mitä Hessu tekee, on aivan niin kuin oikeasti on.