torstai 18. elokuuta 2011

Liian suuri

Tunnustetaan se nyt tässä: olen lihonut USA:ssa asumisen aikana (pian 5 kk) useita kiloja. Vielä keväällä minulle hyvin sopineet vaatteet puristavat ja kiristävät. Ärsyttää hirveästi.

 


Asiasta en voi tietenkään syyttää muita kuin itseäni. Itse valitsen asiat, mitä ja kuinka paljon suuhuni laitan.

Amerikkalaista ruokakulttuuria en varsinkaan voi painonnoususta syytellä. Kalifornia on upea maailmankolkka siinä mielessä, että täällä saa hienoja, tuoreita raaka-aineita ympäri vuoden. Kaikki kliseet hampurilaisista, ranskalaisista ja kolmen litran kokiksista voi unohtaa. Niille totisesti on vaihtoehtoja, jos vain niitä haluaa ja osaa etsiä.

 


Haluan silti tuoda esiin täkäläisen ruokakulttuurin piirteen, joka voi helposti johtaa painonnousuun, jos ei ole tarkkana.

Piirre on ruoka-annosten ja -pakkausten koko. Ällistellä täytyy täkäläisten ravintoloiden annosten suuruutta. Lastenlistan makaroni- ja lihapulla-annoksella ruokkisi koko perheen. Caesar-salaattia tuodaan nenän eteen ämpärillinen. Pienin kahvikupin koko kahvilassa on tavallisesti 12 nesteunssia (liquid ounce), joka on noin 3,5 desilitraa. Pikkuleipä peittää alleen ruokalautasen.

 


Toistan edelleen: kukin tekee valintansa, kuinka paljon annoksestaan syö. Mutta on hurja huomata, että vähitellen tolkuttomiin annoskokoihin tottuvat sekä silmä että vatsa. Ensimmäisen parin kuukauden ajan vain ihmettelin asiaa. Nyt kauhon kiltisti salaattisaavini pohjia myöten ja olen jopa joskus tilannut pienimmän kahvin sijaan keskikokoisen sumppikupin. Eihän siinä mitään tolkkua ole.

Annoskoot eivät koske vain ravintoloita, vaan kauppojen hyllyillä olevat pakkaukset ovat nekin huomattavan suuria. On myös järkevän kokoisia pakkauksia, mutta keskimäärin trendi on se, että vaahtokarkkeja ja maissilastuja ostetaan jätesäkin kokoisissa pusseissa.

Oma lukunsa ovat Costcon kaltaiset tukkuliikkeet, jossa edulliset yksikköhinnat houkuttelevat ostamaan suunnattomia eriä ruokaa ihan vain sillä, "kun halvalla saa".

 


Ravintoloiden annoksiin liittyen surullista on se, että niistä syntyy paljon jätettä. Vaikka ihmiset olisivat tottuneita syömään isoja annoksia, niin silti ravintoloissa ja kahviloissa näkee harmillisen paljon vain puoliksi syötyjä aterioita. Muistan eräänkin ravintolan, jossa tarjoilija totesi iloisesti, että "ei tätä annosta kukaan yleensä jaksa loppuun syödä". Hmm, onko sen silloin pakko olla niin suuri?

 


Amerikkalaisravintolan annoksen äärellä tunnollisella, "lautanen pitää syödä tyhjäksi" -ajatteluun tottuneella suomalaisella on dilemma: syönkö kaiken, vaikka tiedän sen olevan liikaa vai jätänkö osan syömättä, jotta ruokaa ei menisi hukkaan?

Periaatteessa voisi ravintolassa aina tilata vain puolikkaan annoksen, eikä taatusti jäisi nälkä. Vaan ei sekään kovin tyylikkäältä ja kestävältä ratkaisulta tunnu.

Näitä mietin, kun siirryn vyössä taas reiästä toiseen. Onneksi kengät sopivat aina.

(Postauksen kuvat ovat joltakin kesäiseltä käynniltämme Mountain View'n Farmers' Marketilla)

Posted by Picasa

6 kommenttia:

Tiina Linkama kirjoitti...

Hmmm.... mutisen. Ja mietin, että kylläpä Virossakin lautasten annoskoko on jotain ihan muuta kuin vaikkapa helsinkiläisen nouvelle cuisine -ravintolan. Tuntuu että varsinkin pikkupaikkakuntien parhaat ravintolat kannattavat yhtälöä: hyvä annos = iso annos.

Tervetuloa Otepään Hermani Pubiin syömään heidän snitselinsä, jonka reunat roikkuvat lautasen ulkopuolelle. Ja koska snitselin rinnalle ei mahdu kattilallista paistinperunoita, on ne sijoitettu siihen snitselin alle. Päälle paksua kermakastiketta.

Ja mikä pahinta: aivan tolkuttoman hyvää!

(Siirtää myös vyön reikää eteenpäin)

A kirjoitti...

Hehe, ei ne kengätkään välttämättä aina sovi... Syytän helteitä.

Täällä meillä päin olen huomannut, että ravintolassa tarjoilija useimmiten tarjoutuu pakkaamaan ruoantähteet mukaan. Huomattavan moni tekeekin niin, eikä näköjään tarvitse edes luimistella niin kuin Suomessa.

S kirjoitti...

Tiina, olet kyllä ihan oikeassa. Kyllä Virossa vatsansa täyteen saa. Vaan siltikään en ole Virossa saanut missään niin järkälemäisiä annoksia kuin joissakin paikoissa täällä.

Hermani Pubin menu sai nyt niin hyvän mainoksen, että siellä täytyy ilman muuta joskus pistäytyä!

A, minä olen käyttänyt viimeiset neljä kuukautta vain läpsyjä. Niissä ei "turvotus" tunnu :)

Jep, doggy bagit ovat täälläkin kovassa huudossa. En tiedä, kuinka hienossa ravintolassa kehtaisi pyytää tähteitä pahvilaatikkoon, mutta kyllä se tosi tavallista on.

Naapurimme italialaisen hoitotädin kanssa oli tästä kerran puhetta. Hän oli tavasta aivan pöyristynyt. Italiassa olisi kuulemma täysin mahdoton ajatus, että ruokaa lähdettäisiin viemään ravintolasta kotiin. Hän myös arveli, että tuskin missään Euroopassa niin tehdään. Jouduin valitettavasti toteamaan, että kyllä ainakin Suomessa asiaa harrastetaan.

Linda kirjoitti...

Jenkkilän ravintoloissa saa otettua ruuat dobibägissä kotiin. Suomalaiselle tietty on vähän noloa pyytää semmoista (ainakin itselle). Mutta ihan hienossakin ravintolassa oon nähnyt, että muut kuskaavat ruokaa kotiinsa. Ja kerran Cheesecake factoryssa tarjoilija itse kysyi, että haluanko 1/3 juustokakun mukaan. Ei olisi tullut mieleenkään kysyä sellaista itse. Mä vaan harmittelin sitä kun en jaksa sitä palaa syödä loppuun...

madjaarienmailla kirjoitti...

Olisi jännä nähdä USA-annokset, suurimmat annokset olen tähän mennessä nähnyt Saksassa (siellä on jonkun verran jopa sellaisia XL-paikkoja) sekä täällä Unkarissa. Ihan toivotonta edes kuvitella koskaan jaksavansa jälkiruokaa. Minuun kun on iskostunut sellainenkin opetus, että jälkiruuasta on turha haaveilla, jos ei ole jaksanut pääruokaakaan.

En juuri koskaan jaksa täkäläistä annosta loppuun, mutta täälläkin on ihan luontevaa pyytää dogibägiin. Täytyy muistaa sekin, että vaikka ravintolassa syöminen onkin suhteellisen halpaa, maa on kuitenkin köyhä, eikä ruokaa panna haaskuun.

Jokunen tuttuni on manannut lihoneensa täällä. Niin olisi varmaan käynyt mullekin, mutta mun hälytyskellojärjestelmä on viritetty niin herkäksi, että havahdun tukalaan olo siinä vaiheessa, kun ylimääräisiä kiloja on kertynyt korkeintaan pari.

S kirjoitti...

Linda, minä ehkä kehtaan jossain arkisemmassa dinerissa ottaa jämät mukaan, mutta en missään valkoliinaisemmassa paikassa.

Ja liittyen sekä Lindan että mm:n kommenteihin: siinäpä se onkin, että annokset ovat niin suuria, että tähteitä jää ja tuntuu suurelta tuhlaukselta jättää isot läjät hyvää ruokaa lautaselle. Siinä mielessä doggybagin ottaminen on unkarimaisesti ihan järkevää.

Related Posts with Thumbnails