Koko Kaliforniassa asumisen ajan olen jaksanut ihastella ja hämmästellä hedelmäpuiden satoa. Ensimmäisen sitruunapuun kohtaaminen sai minut suunnilleen sekoamaan ja edelleen jaksan intoilla esimerkiksi greippi- ja limettipuista.
Olimme taannoin useamman viikon pois näiltä kulmilta. Kun tulimme takaisin, oli naapuruston puissa tapahtunut kasvupyrähdys. Eikä taaskaan meinaa immigrantti pysyä nahoissaan, kun on niin ihmeellistä nähdä ihan oikea persimon-hedelmiä kasvava puu.
Persimon-hedelmillä, jotka myös kaki- ja sharon-hedelmän nimillä tunnetaan, näyttää nyt olevan täällä paras satokausi. Kauppojen hedelmätiskeissä niitä on laareittain myytävänä aivan pikkurahalla. Näihin keltaisiin, makeisiin palluroihin oli hauska törmätä täällä senkin puolesta, että tämän vuoden alussa olen kirjoittanut tänne blogiin persimonien suosiosta Virossa. Enpä olisi tuolloin arvannut, että hedelmät vielä saman vuoden sisällä suunnilleen tippuvat puusta päähän.
Kuvassa näkyvän, hedelmien painosta lähes lyyhistyvän persimon-puun vierestä olemme lasten kanssa useana päivänä kävelleet. J on kysynyt, voisiko hedelmiä poimia, ja minä olen joutunut kieltämään. Puu kasvaa vieraiden ihmisten pihalla. Mutta sisuksissa kihisee - jos kerran elämässään lähtisi persimon-varkaisiin...
2 kommenttia:
kaki varkaisiin, hih....tuo olisikin kivaa vaihtelua omenavarkaukseen :D Toisaalta jos naapurit teidàt tuntevat niin ei varmasti pahastu jos kysytte saisitteko hakea muutaman teillekin maistiaiseksi. Meidàn naaapurit tuo meille aina heidàn omista puistaan poimittuja pààrynòità ja luumuja, nam!
Ciacy, sanos muuta, kyllä vähän houkuttelisi :D Mutta todella, varmasti voisi käydä kysymässä, josko ihan luvan kanssa saisi maistaa. Sellaisia hedelmämääriä, mitä puissa näkyy ei mikään yksittäinen perhe saa itse kulutettua.
Lähetä kommentti