keskiviikko 13. elokuuta 2008

Asioita, joita Virossa tulee muistaa

Aamun kauppareissulla piti taas koettaa muistaa muutamia asioita, joihin ei Suomessa suinkaan aina törmää, mutta täällä ihan jatkuvasti.

1. Teitittely. Vierasta ihmistä, iästä riippumatta (paitsi tietty ihan pikkulapsia), teititellään aina. Minä teitittelen kaupan kassaa, hän minua. Tänään minulta tuli parikymppinen nainen kysymään, missä eräs tie sijaitsee. Hän teititteli minua, minä häntä.

Virolainen teitittely on mielestäni erittäin luontevaa, siinä ei tule vähääkään jäykkä olo. En tunne itseäni vanhaksi tädiksi, jos teinipoika teitittelee, se vain kuuluu asiaan. Itsellä tässä on opeteltavaa, kun suomalainen sinuttelu on niin selkärangassa. Olenkin ottanut tässä harjoitteluvaiheessa tavaksi sanoa "aitäh teile", eli kiitos teille, jotta tapa vähitellen tarttuisi kaaliin.

2. Kaupan kassalla rahaa ei ojenneta kassaneidin käteen, vaan laitetaan pienelle lautaselle/tarjottimelle kassan vieressä. Samoin kassaneiti ei ojenna vaihtorahaa minulle käteen, vaan laittaa siihen lautaselle. Tähän en meinaa tottua millään, vaan seison kassalla käsi ojossa aiheuttaen pari silmänräpäystä kestäviä hämmentyneitä tilanteita, ennen kuin taas muistan.

3. Kaupassa ostamiensa elintarvikkeiden päiväykset on syytä tarkistaa. Harmillista kyllä, mutta eräpäiväylitykset ovat aika tavallisia.

4. Maantien risteyksiä ylittäessä tulee aina olla tarkkana. Virossa auto ja autoilija ovat kuninkaita, vaikka suojateitä kunnioitetaankin täällä tuhannesti paremmin kuin Suomessa.

6 kommenttia:

Terhi kirjoitti...

Tsihih! Niin osuvia kommentteja nää viimeiset kirjoituksesi. Ihan kuin mun ajatuksia! Rahojen ojentamiset, liikenne, bemarit, varhaiset kuolemat, arbuusit...

Sithän me voidaan vaihtaa myös virkkausideoita. Mä oon sille päälle sattuessani aikamoinen virkkuuaddikti. Nyt vaan ei taida ehtiä alottaan mitään uutta sattuneesta syystä... Myös vanhoista housuista ja hameista oon taiteillut esim. laukkuja!

Ja hei, toi torijuttu oli myös aikamoinen sattuma, mä nimittäin tein uuteen viro.nytiin jutun toreista! Tulossa ulos ja blogiin kuunvaihteessa. Että jotain telepatiaa tässä kai on...

Mun kaveri muuten asuu Tedre-kadulla eli sikälikin lähekkäin liikutaan!

S kirjoitti...

Terhi: No jopas, todellista telepatiaa! Hauska huomata, että kiinnitetään samoihin asioihin huomata. Mutta virkkausideoiden vaihtoon musta ei ainakaan vielä ole :)

Hei muuten, kerro sinä, mikä on "ompelutarvikeliike" viroksi?

Anonyymi kirjoitti...

Musta on vissiin tullut jo vanha täti, koska mua täällä Suomessa häiritsee, jos kassatyttönen tai vaikka vanhempikin sinuttelee: Tuleeks sulle vielä muuta... Teitittely on ihan jees, mutta se pitää muistaa sitten systemaattisesti. Ärsyttäviä nämä puhelinkauppiaat, jotka lukee jotain juttua paperista ja joka toisessa virkkeessä teitittelee ja ja joka toisessa sinuttelee.

S kirjoitti...

Anonyymi: Juu, tiedän tunteen, kai tässä tosiaan vanhenee ja alkaa odottaa teitittelyä. Mutta sinutteluakin on kovin eri sävyistä. Juuri tuollainen teinin "tuleexulle muuta" saa karvat pystyyn, mutta jonkinlainen asiallinen sinuttelu (mitä ikinä se onkin) on ihan ok.

Anonyymi kirjoitti...

Teitittely on minusta hyvä ja fiksu tapa. Olen nyt 51-v., mutta olen "melkein aina", ollut tätä mieltä ja teititellyt itse.
Meikäläinen tuttavallisuus on niin arkista, usein epähienoa ja moukkamaistakin, jopa teennäistä.
Sinuttelu on paikallaan, kun kuulutaan johonkin samaan ryhmään, kuten työpaikalla tai harrastuksessa. Asioidessa missä tahansa, kaupassa, virastoissa, puhelimessa jne, teitittely tuntuu sekä kuulostaa paremmalta, arvostavammalta. Toivoisin kadonnutta teitittely kulttuuria takaisin. Ei sen tarvi olla väkinäistä eikä jäykkää.

Ihmettelen näitä nuorempia jotka sinuttelevat ja teitittelevät sekaisin. Jopa "olkaa hyvät" sanotaan yhdelle.Eikö kielikorva todellakaan kerro mitään, kun teitittelyä ei ole lapsuudessa kuullut. Edeltävien kommentoijien kanssa ärsyynnyn samoista asioista.

Me jouduimme ala-asteella vielä teitittelemään opettajia ja muistan kuulleni kyseistä puhuttelumuotoa alle kymmenvuotiaana muulloinkin.

Mutta mitä asialle on enää tehtävissä, kun sinuttelukulttuuri on päästetty valloilleen? Kun lasten ei tarvi teititellä enää ketään, miten he sen voisivat oppiakaan, ennen kuin ulkomailla?

S kirjoitti...

Anonyymi, sanot hyvin, että "teitittelyn ei tarvitse olla väkinäistä ja jäykkää". Siinä virolainen teitittely mielestäni onnistuu erinomaisesti. Se on täysin luontevaa, eikä tunnu kenestäkään hankalalta. Itse olen kokenut, että siitä myös pystyy liukumaan sopivan ajan kuluttua luontevasti sinutteluun, joka ilman muuta kuuluu asiaan, kun keskustelukumppanin kanssa on tultu tutummaksi.

Koulumaailmaa jonkin verran tuntevana voin todeta, että ei, kielikorva ei tosiaankaan kerro lapselle yhtään mitään, jos monipuolista kielenkäyttöä ei ole tullut harrastaneeksi :)

Related Posts with Thumbnails