maanantai 4. elokuuta 2008

Kielen opettelua ja kielikiukkua

Meiltä kysytään usein, kuinka viron kielen puhuminen sujuu. Kyllä se vähitellen sujuu paremmin ja paremmin. T:lla on opettelussa puolen vuoden etumatka, joten häneltä viro irtoaa mukavasti, ja hän hoitaakin asioinnit, joissa tarvitaan enemmän kielitaitoa kuin minun peruskurssitasoni.

Itse olen kesän mittaan koettanut itseopiskella läpi Naljaga pooleks -nimisen viron kielen oppikirjan, jota voin lämpimästi suositella kaikille. Tänään pääsin yhdeksänteen kirjan kaikkiaan kymmenestä kappaleesta. Kirja on hyvä sellaiselle, joka on kenties joskus edes hitusen viroa lukenut. Minun alkutasolleni (joka käsitti tervehdykset, muutaman perusfraasin ja jonkinlaisen käsityksen viron kielen rakenteesta) kirja on ollut juuri sopiva. Itseopiskelun mahdollistaa kirjan mukana tullut kuunteluharjoitusten cd ja kirjan lopussa olevat tehtävien oikeat vastaukset.

Naljaga pooleks -kirjan lisäksi meillä on kolme muuta viron oppikirjaa, jotka tuo NP päihittää kaikki 6 - 0. En ole katsellut, onko kirjaa Suomen kirjakaupoissa, mutta jos joku NP:n haluaa, niin postia meille päin, niin toimitetaan.

Eniten kieltä oppii tietysti sitä käyttämällä. Lehtiä lukemalla olemme kumpikin oppineet paljon ja kuten T sen sanoi, lehdistä oppii sitä kieltä, mitä oikeasti tällä hetkellä käytetään. Oppikirjojen kieli kun on aina jotain muuta kuin käytännön kieli.

Sitten osastoon "mitä se akka taas rähisee".

Kesäaikaan Tallinnan vilistessä suomalaisia turisteja ei ole voinut olla törmäämättä hämmästyttävään ilmiöön, jolle en ole vielä keksinyt oikeutusta. Hyvin monet suomalaisturistit nimittäin alkavat asiakaspalvelutilanteissa puhua myyjille, tarjoilijoille yms. huolettomasti suomea olettaen näköjään ilmiselvästi, että he sitä ymmärtäisivät. Kun eivät välttämättä ymmärrä!

Toki Tallinnassa monessa paikassa asiakaspalvelijat puhuvat suomea, mutta se ei missään nimessä ole mikään vakiintunut tapa. Ylipäänsä turistin asenne kummastuttaa: menemmekö me Tukholmassa puhumaan tarjolijalle Suomea? Tai muissa naapurimaissa?

Eräänä päivänä Kaubamajan tietokoneosastolla sain seurata tapausta, joka sai avokämmeneni syyhyämään. Keski-ikäinen suomalaismies meni tiskille ja kysyi suomeksi, onko saatavilla tulostimen mustetta. Myyjä näytti hämmentyneeltä eikä selvästikään ymmärtänyt sanaakaan. Mitä tekee nokkela suomalainen? Hän kysyy uudelleen KO-VEM-MAL-LA ÄÄ-NEL-LÄ. Lopulta saatiin paikalle joku toinen myyjä, joka ymmärsi.

En tiedä, ehkä vain olen turhan herkkä, mutta minusta suomalaisturisti voisi vaikkapa käyttää englantia, jota yleensä kaikki tarvittavan määrän osaavat ja jota myös asiakaspalvelijat Tallinnassa lähes kaikkialla hallitsevat. Jos sitten ilmenee, että tarjoilija puhuu suomea -hän kyllä yleensä sen ilmoittaa- niin sopii toki sitten vaihtaa suomeen. Eikä myöskään ole iso homma opetella, että "aitäh" on kiitos, "palun" ole hyvä ja "vabandust" anteeksi.

Näin, sainpas keuhkottua. :)

7 kommenttia:

Terhi kirjoitti...

Täysin samaa mieltä kanssasi sekä kielen opiskelusta että suomalaisporojen asenteesta. Jälkimmäinen laittaa minunkin korvani suihkimaan savua. Mutta niinhän se eräiden mielestä on, että suomalaisturisti on maailman napa ja Tallinna hänen temmellyskenttänsä, jossa kaikki on sallittua... Oot lukenut omaa blogiani, joten tiedät, mitä mieltä olen...

Tohtiikos muuten kysyä, mistä päin löysitte asunnon? (En oo tainnut päästä niin pitkälle vielä blogissasi, jos oot sen täällä maininnut...)

Niin ja onnea tietysti kielenopiskeluun! Huomasin aikoinani, että kun puhuin edes muutaman sanan, alkoi viroa äidinkielenään puhuvan taivastelu, että oi kuinka hienoa, puhutte viroa, miksi olette opiskellut viroa ja missä, miten osaatte jo noin hyvin jne. Ootko saanut jo virolaisia ystäviä? Erinomainen tapa oppia kieltä ja esim. Delfin kautta (delfi.ee) oon löytänyt keskustelupalstan kautta kivoja kavereita. Mutta älä laita ilmotusta Tutvumiskuulutuksiin, vaan esim. Trennikaaslaseen, saat asiallisia vastauksia!

Anonyymi kirjoitti...

Kun Suomessa puhutaan Virosta ja virolaisista sukulaismaana ja -kansana, niin tokihan suomalainen silloin puhuu suomea Tallinnassa. Vielä reilu vuosikymmen sitten suomalaisturistit mielsivät tulleensa Venäjälle (!), kun astuivat laivasta Tallinnan satamassa. Ja neukkuaikana suomalaisturisti tapaili venäjän fraaseja, kun baaritiskillä vodkaa tilasi. Suomalaiset suhtautuvat Viroon aivan samoin kuin ruotsalaiset suhtautuvat suomalaisiin. Meissä jokaisessa asuu pieni kolonialisti, tuumii P.

S kirjoitti...

Terhi: Kiitos kommentista ja onnentoivotuksista. Tänäänkin on pitänyt tankata Eesti Päevalehteä sanakirjan kanssa ja jokunen uusi sana on ehkä jäänyt päähän. Nyt lehdistössä pyörii sana samba, joka ei tarkoita tanssia, vaan liittyy jotenkin johonkin uuteen patsaaseen, eikä meillä ole mitään hajua, mitä tuo tarkoittaa ja onko se joku taivutusmuoto vai mikä :)

Virolaisia kavereita ei vielä valitettavasti ole, mutta jospa niitäkin vähitellen saisi. Tuota nettipuolta olen itsekin ajatellut, mutta en ole vielä rohjennut vähäisellä kielitaidollani mihinkään keskusteluihin. Ehkä vähitellen!

Ja ihan totta, virolaiset ovat otettuja vähäisestäkin kielen puhumisen yrityksestä. Se taas puolestaan on palkitsevaa itselle, joten syntyy varsin mukava positiivinen kierre. Mutta se vaatii sen, että uskaltaa suunsa avata...

Tarkemmasta asuinpaikastamme laitan sulle meiliä. En ole sitä täällä blogissa kertonut.

P: Kyllä vain siirtomaaherrameininki on tosiaan edelleen nähtävissä. Kuinkahan kauan pitää odottaa, että se loppuu.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, itse kun olin taannoin Tallinnassa ja yövyin Viru-hotellissa, en kerta kaikkiaan kehdannut puhua aamiaisella suomea, kun katselin/kuuntelin sitä maanmiestemme touhua. Onneksi on englantiini tarttunut melko lailla ameriikan murretta... Mitä taas keski-ikäiseen herraan tuli, niin hän todennäköisesti ei raukka osannut puhua muuta kuin suomea (tai siis suamee ja savvoo, hilijaa ja kovvoo) eikä siksi ole koskaan uskaltautunut Viroa kauemmaksi!

Anonyymi kirjoitti...

Tulipa vaan mieleen eräs toinen naapurimaa, jonka väki saapuu Suomeen ja puhuu täällä omaa äidinkieltään ja olettaa saavansa palvelua sillä - onhan Suomi kaksikielinen maa! Että samaa asennetta on muillakin. Ja kuten ilmeisesti Nyssijät keväällä huomasivat, myös norskit ja jopa tanskalaiset kuvittelevat, että kyllä meille itäskandinaaveillekin voi puhua ihan vaan norjaa tai tanskaa, kyllä me kaksikielisinä pärjätään...

ütleb proua ÜJP, kes ei oska enam rootsi keelt, sest on hakkanud tegelema teiste asajde ja keeldega

Anonyymi kirjoitti...

Muide, SAMBA on genetiivi sanasta sammas, suomeksi patsas (taipuu siis kuten hammas-hamba, lammas-lamba). Tämä samainen suom.ugr. sana kätkeytyy ilmeisesti myös Samppalinnaan.

Proua ÜJP jälle

S kirjoitti...

Anonyymi: Hyvinkin näin saattoi kohtaamani miehen tilanne olla. Tää on niin tätä...

Proua: Jep, olet ihan oikeassa, noin se menee. Yleismaailmallinen ilmiöhän tämä lienee, aina on joku isompi, joka on hyppimässä silmille.

Ja kiitos samba-päivityksestä! Oltiin T:n kanssa kumpikin ihan pihalla, kun ei tajuttu, mikä sana se voi olla. Jospa tästä lähtien muistaisi tuon tyypin sanojen taivutuksen.

Related Posts with Thumbnails