Eiköhän ole oikeutettua, että J:n kuulumisillekin annetaan kokonainen oma postaus.
Viime päivät ovat olleet jälleen jonkinlaisen kasvupyrähdyksen aikaa. Pojan ääntelyyn on tullut uutta, mahalleen kierähtämisen lisäksi alkaa onnistua myös palaaminen selälleen ja alkaapa pojasta vähitellen myös kuoriutua pieni rapu, kun hän on aloittanut liikkumisen pakittamalla. Leikkimatto ei tahdo riittää, kun siltä joko kieritään tai peruutetaan pois.
J juttelee oikeastaan kolmella tavalla. Pitkään ykkösääntelynä on ollut valtava huulten pärinä, jossa kuola lentää kaaressa. Sen lisäksi ääntelyrepertuaariin tuli pari viikkoa sitten mukaan hellyttävä brumm, brumm -pärinä. Se kuulostaa hauskalta vaikkapa autossa, kun turvakaukalosta kuuluu auton hurinan lisätehosteeksi bruminaa.
Kolmas tapa on aivan uusi, sillä tajusin eilen kävelyllä, että vaunuista kuului taas uusi ääni, kun J katseli maisemia ja huuteli "mämmämmää". Tähän aamuun mennessä olivat ä:n pisteet pudonneet pois ja poika jutteli "ammammaa".
J:n suosikkileluja ovat äitiyspakkauksesta saatu punavalkoinen helistin, serkkupojalta saatu purulelu ja jossakin mainospaketissa tullut rapiseva kukka. Nämä kaikki menevät sopivasti suuhun ja niitä J jaksaakin välillä purra ja hypistellä todella pitkiä aikoja. Tärkeimmät esineet lienevät kuitenkin tutti ja tuttinauha. Tutin poika on vähitellen oppinut laittamaan itse suuhun.
Laulaminen on J:stä tosi kivaa, tai siis sen kuunteleminen. Jos poika kitisee harmissaan, sen yleensä katkaisee välittömästi laulu. Osaan ihan häpeällisen vähän lastenlauluja, joten olisi pakko hankkia vähän levyjä ja laulukirjoja, jotta voisi hoilata muutakin kuin sarjan "Leipuri Hiiva" - "Kas metsämökin ikkuna" - "Pieni ankanpoikanen".
Ihan kaikki laulu ei toimi. T alkoi pari päivää sitten laulaa pojalleen Hopeista kuuta kovin romanihenkisin vibratoin. J:n alahuuli meni mutruun noin kolmen sekunnin jälkeen ja sitten tuli parku. Tango ei sitten vielä ollutkaan hyvä juttu...
Kuvassa etualalla J:n suosikit purulelu ja helistin. Mukaan pääsivät myös kumiankka sekä lehmähelistin. Kuvauspaikkana on J:n kisastudiopeitto, jolla on lojuttu viimeiset puolitoista viikkoa .
PS Aerobisen kuntoharjoittelun ja hapenottokyvyn lisäämisen vinkki kaikille vanhemmille: moppaa lattiaa ja laula lapselle samaan aikaan. Minusta ei kyllä tulisi lavalla sinkoilevaa rokkitähteä, sillä jo pelkkä moppauksen ja lastenlaulun yhdistelmä saa puuskuttamaan.
4 kommenttia:
Mutta osaathan sinä tätä nykyään myös sen tonttulaulun.
Ah, tosiaan! Olen kyllä koettanut aktiivisesti unohtaa, mutta turhaan. Se pirulainen tulee mieleen aivan liian usein.
Kiva lukea J:n kuulumisia!
Tyttöystäväkandidaatti O on saanut juuri ensimmäisen hampaansa. Hän myös nousee pystyyn ja muksahtelee sieltä takaisin vaaka-asentoon. Liikkuminen sujuu lattialla vauhdikkaasti ja lattiaa ei enää tarvitse pyyhkiä: O nuohoaa sen tehokkaasti. Pottahommia harjoitellaan, pissa surahtaa ehkä tuurilla pottaan miltei aina, mutta oma olympiaveikkauksemme "kakat vastaan mitalit" päättyi mitalien voittoon 2-4.
terveisin L
Hehee, loistava olympiaveikkaus! No, eiköhän veikkaustulos seuraavan olympiadin aikana käänny toisin päin.
Ison tytön hommia O jo harjoittelee. Tuo lattian nuohoaminen onkin sellainen juttu, joka meidän koirataloudessamme aihettaa mulle harmaita hiuksia. Likaa, rapaa ja karvaa kun tulee siihen tahtiin, että saisin olla kolme kertaa päivässä imuroimassa, jos haluaisin, että olisi oikeasti puhdasta. Kyllähän J määränsä voi nuohota, mutta ei ehkä ihan tätä kaikkea kuraskeidaa, mitä elukan mukana tulee... Täytyy ommella pojalle mikrokuituliinoista haalari, niin tulee ryömiminen hyötykäyttöön ;)
Lähetä kommentti