Kaupunginosassamme ja samalla lähipuistossamme järjestettiin sügislaat eli syysmarkkinat. Oli oikein mainio toritunnelma. Aurinko paistoi, juontaja lausui sukkelia, viihdyttämään tuotu bändi soitti kepeästi tyhjänpäiväistä iskelmää ja myyntipöydät notkuivat omenoita, sipulia, hunajaa, villasukkia, katajatuotteita, lampaantaljoja, syyskukkia sekä marjapensaiden ja hedelmäpuiden taimia.
Yhdellä kojulla kaupan oli hunajaolutta, meeõlu, jota toki lasin maistoimme. Väri oli kuten jonkin verran käyneessä sahdissa, happamuutta ei yhtään, makeutta jonkin verran. Minä kuvailisin laihaksi sahdiksi, johon oli lisätty makeutusta (lukija, jos et tiedä, mitä on sahti tai et ole sitä maistanut - käväise Itä-Hämeessä, älä Alkon sahtitynnyreillä).
Eräässä torikojussa myytiin erittäin hyvää käsintehtyä suklaata, jota piti ostaa rasiallinen. Nyt se rasia on tyhjä. Suklaata kaupitteli Kõlleste Kommimeistrid.
Meillä oli koira mukana ja jostakin syystä I jaksaa kiinnittää ihmisten huomion, vaikka onhan täällä isoja koiria vaikka kuinka. Vanhat rouvat tulivat taivastelemaan ja rapsuttamaan elukkaamme ja pikkulapset hihkuivat innoissaan. Koiraan liittyviä kommentteja ja kysymyksiä sateli: "Onpa se iso ja karvainen", "Asuuko se teillä sisällä?", "Eikö siitä tule kamalasti roskaa?", "Eikö se tee lapselle mitään?", "Minkä rotuinen se on?" (Oikeat vastaukset: Niin on, Kyllä, Kyllä, Ei, Mustaterrieri)
Eläimistä tulikin mieleen torstai ja musiikkileikkikoulu. Totesin siellä, että lastenmusiikin parista voi bongata hauskoja kulttuurieroja. Kuten vaikkapa sen, että Virossa on paljon haikara-aiheisia lastenlauluja. Suomessa ei taida olla yhtäkään.
Kuvat:
- Erittäin herkullinen rasiallinen konvehteja, jossa oli vain yksi huono suklaa, se kahvinmakuinen.
- Yksityiskohta eräältä toripöydältä. Kivoja vanhoja vaakoja käyttivät monet myyjät. Kuvassa näkyy myös tuoretta valkosipulia, kurpitsaa ja omppujen lisäksi myös omenamehua.
- Hunajaolutlasi
- Hunajaoluttynnyri
- Viihdytyksestä vastannut Rein Laaneorg ja ansambel President.
2 kommenttia:
Käypi katteeks! Minusta tuo virolainen tori- ja markkinameininki on aika ihanaa ja aitoa: ei metrilakua ja foliopalloja vaan kotikaljaa, kotipullaa, kotijuustoa... ah setukaisten kuninkaanpäivän markkinat Räbinassa: Mattoja, hattuja, lapasia, sukkia, ruukkuja, ruokia, juomia, koreja, astioita, keinutuoleja... kaikki made in Estonia! Eesti, Eesti, Eesti, kaipaan sinne per..leesti! Tarttiskohan mun perustaa rinnakkaisblogi nimeltä Viro vuonna 0 (nääs olin siellä 99-00) ja muistella sitä kaikkea, joka katoaa pikku hiljaa?
Pohdiskelee Väikeproua,
jonka lapsi laulaa itsekseen Paljon onnea vaan ja lueskelee jotain olohuoneessa, kun äiti vaan roikkuu netissä.
Nyt kun tuon sanot, niin tajuan vasta itsekin: eihän siellä markkinoilla tosiaan ollut näitä suomalaisia toriklassikkoja, lakuja, paellapannuja ja hassujen t-paitojen myyjiä. Mukavaa.
Siitä vain rinnakaismuistelojen kirjoittamiseen. Hyvähän nekin muistot olisi ylös kirjata, etteivät vallan unohdu.
Lähetä kommentti