Menestyneet urheilijat ovat Virossa todellakin kansakunnan kaapin päällä ja heidän tekemisiään seurataan tarkasti. Ihan aina en silti jaksa ymmärtää, miten paljon palstatilaa sankareille annetaan.
Torstain Postimees-lehden etusivulla oli lähes puolen sivun kuva hiihdon maailmanmestarista ja olympiavoittajasta Kristina Smigun-Vähistä. Kuva uutisineen ei koskenut urheilua lainkaan, vaan sitä, että Smigun-Vähi on ryhtynyt Figuurisõprad-laihdutusfirman mannekiiniksi. Lehden sisäsivuilta löytyi sitten varsinainen juttu, puoli sivua, jossa aiheesta kerrottiin.
Ei siinä mitään, että hiihtäjä tienaa elantoaan mainoshommissa. Mutta että tästä päätöksestä valtakunnan päälehti kertoo isosti etusivulla ja suurella jutulla. Suomessa siis pitäisi Hesarin pääuutissivulla olla suurimpana kuvana Virpi Kuitunen, joka kertoo ryhtyneensä Painonvartijoiden mainoskasvoksi.
No, Smigun-Vähi on muutenkin ajankohtainen, sillä hän on äitiyslomalla, ja Viro odottaa henkeään pidättäen, jatkuuko huippu-urheilu vielä. Päätös tulee kai lähiaikoina.
Hiihtäjätär ei silti taida yltää sellaiseen jumalan asemaan kuin kiekonheittäjä Gerd Kanter, joka on valittu kaikissa mahdollisissa vuoden lopun äänestyksissä vuoden parhaaksi. Hän on vuoden tallinnalainen, Postimees-lehden vuoden ihminen ja tietysti vuoden urheilija. Kanterin olympiavoitto "sai meidät itkemään onnesta ja tuntemaan ylpeyttä ja kiitollisuutta", kuten Postimees-lehden palkinnon perusteissa todettiin. Olympiavoitto on suuri asia suomalaisillekin urheiluintoilijoille, mutta näin ylevät sanat taitavat kuulua enää vain Pekka Tiilikaisen aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti