lauantai 10. tammikuuta 2009

Puhelimessa virolaisen kanssa

Tunnen itseni joka kerta kömpelöksi, kun soitan virolaiseen puhelinnumeroon. Olen nimittäin todennut, että virolaisessa puhelinkeskustelusta puuttuu yksi tervehdysfraasi, joka mielestäni auttaisi keskustelun paremmin alkuun. Annetaanpa käytännön esimerkki, jossa eräs S soittaa kampaamoon.

Kampaamo: Ilusalong Metsmesilane, tere päevast!
S: Tere päevast, S räägib.
Kampaamo: - - -
S: Ääh, öö, totanoinnii... ( ja niin edelleen, kunnes saan sanottua, että varaisin kampaaja-ajan)

Virolaiset eivät siis sano "no terve terve" sen jälkeen, kun soittaja on esitellyt itsensä. Näin mielestäni on lähes aina suomalaisessa puhelinkeskustelussa, minkä jälkeen soittajan tuntuu luontevalta aloittaa varsinainen asiansa. Minun siis pitäisi opetella, että välittömästi esittäytymiseni jälkeen alan selittää asiaani.

Myös puhelinkeskustelun lopetus tuntuu olevan Virossa paljon Suomea yksioikoisempi. Puhelun loppuun ei tule lausekaupalla keskustelun lopetus- ja kiittelyfraaseja, vaan kun asia on puhuttu, se on pam ja kuulemiin. Tähänkin on pitänyt vähän totutella eikä ottaa nokkiinsa siitä, jos tuntuu, että langan toisessa päässä suunnilleen lyödään luuri korvaan.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyl tääl Suomessakin joissakin paikoissa vastataan puhelimeen, että 'Kampaamo Sejase, hyvää päivää'. Sitten kun esittelet itsesi vaikka 'täällä Mirkku Markkanen, päivää', niin onhan se nyt tolloa vastaajan toistaa taas että hyvää päivää ku on sen kerran sanonut jo! Tai ei tolloa mutta vaan tuntuu tollolta, ehkä.

Eli siis jospa vaikka vain vastaisimme 'Kampaamo SejaSe'. Sitten toinen esittäytyy: 'Mirkku Markkanen täällä, hyvää päivää', johon kampaamo sujuvasti vastaa että 'no päivää päivää!'. Oi, miten helppoa ja helppojatkoista!

Anonyymi kirjoitti...

Tuo on niin totta! Eniten mua hämmentää, kun virolainen ystäväni soittaa ja jutellaan vartti kaikenmoista, sovitaan ehkä jopa tapaamisesta joskus tulevaisuudessa ja muuta kivaa. Ja sitten, yhtäkkiä meilekin yllättäen: No, moi. tuut - tuut - tuut - tuut....

Toinen varsin tehokas lopetustapa virosta: esim. yliopistolla kun opiskelija päättää esityksensä vaikkapa seminaarissa tai muualla, missä opiskelijat esittelevät omia aikaansaannoksiaan, hän puhuu asiansa ja toteaa sitten: "Kôik". Ja siinä se. Että kaikki tuli sitten sanottua. Veikkaan, että näin tapahtuu myös alemmilla kouluasteilla....

Kõik.

Väikis

S kirjoitti...

Anonyymi: Esittelemäsi keskusteluavaus olisi aukottoman toimiva. Täytyy vain toivoa, että kaikki puhelimeen vastaajat osaisivat vastata sopivasti :)

Väikis: Hee, siis sinullakin samat kokemukset, hilpeää. Tuo kõik-lopetus on varsin ytimekäs. Eipähän tosiaan jää epäselväksi, että homma on tässä. Parempi sekin kuin epävarma "ei mul tässä sit vissiin muuta et kiitti vaan ja tää nyt oli tämmönen".

Kai kirjoitti...

Ja arvas mitä, virolainen täällä Suomen puolella , ei ole vielä 7 vuodeen jälkeenkään oppinut odottaman että suomalainen sanoisi sen "hei"n sinne väliin vaan aloittaa heti moikkamisen jälkeen asiaan =)))

S kirjoitti...

Kai: Hehee, hauskaa! Näin ne kulttuurit törmäilevät lahden kummallakin puolella! Minkähänlainen keskustelualoitus meidän pitäisi puhelimeen luoda, että sekä virolaiset että suomalaiset olisivat tyytyväisiä?

Related Posts with Thumbnails