On se vain suomalaiselle niin rauhoittavaa huomata, kuinka linja-autolla matkustaminen veljeskansan edustajien kanssa voi olla niin tutun eleetöntä.
Tiedättehän: istut linja-autossa ikkunan puolella ja viereiselle paikalle tulee joku. Ette katso toisianne ettekä varsinkaan puhu toisillenne. Sitten tulee sinun aikasi lähteä pois. Sanoja ei tarvita. Kohennat vain hieman laukkua sylissä tai alat laittaa hanskoja käteen. Äärimmäisen eleettömyyden taitavat vain hieman vilkaisevat syrjäsilmällä oven suuntaan ja kappas vain, vieruskaveri nouseekin jo käytävälle. Missään vaiheessa katseet eivät kohtaa, sanoja ei tarvita. Kummatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvinnut puhua toisen kanssa, ja bussiin vielä jäänyt matkustaja huokaisee helpotuksesta, kun voi istua rennosti ilman pelkoa siitä, että toinen kylki on liikaa kiinni vieressä istuvan kyljessä.
Käyttäkööt smalltalkia ne, joilla on siihen aihetta.
4 kommenttia:
Tarinasi innoittamana kokeilin tänään töistä tullessani ihmisten käyttäytymistä. Kuinka ollakkaan viereeni istahti ikäiseni (ja kokoiseni) rouva. Katse ei kohdannut eikä sanoja tarvittu. Kunnes Yläkartanon pysäkki läheni. Testi 1. Kännykkästä näppäimet lukkoon ja povariin. Ei reaktiota. Testi 2. Kaulaliina kaulaan ja hanskat kuvaavasti käteen. Ei reaktiota. Testi 3 (pysäkki jo näkyy). Tolpasta kiinni ja lievä asennon vaihto jotta penkistä pääsee ylös. SE PUHUU! Rouva oikeasti kysyi jotta olen jäämässä pois johon totesin tietysti "joo, tää on mun pysäkki." Espoolaiset on kyllä omituista sakkia kun tämän episodin lisäksi bussikuskitkin tervehtivät! Terveisiä siis iso-J:ltä!
Nyt tää on sit oikein laboratoriossa testattu! Jee! Poikkeus vahvisti säännön. Te olette siellä Etelä-Suomessa niin suupaltteja, että tarttee tuollaisessakin ilmiselvässä tilanteessa ryhtyä lörpöttelemään. Ensi kerralla sitten ynseämmin :)
Hauska! Minä olen alkujaan karjalaista lörppösukua, enkä todellakaan ole huomaavinanikaan, jos vierustoveri kulkuneuvossa ei älyä sanoa esim. "Anteeksi!" Siinä saa sitten tunkea ja vaikka lyödä laukulla päähän, mutta minä en nouse ilman seesamsanaa. No, jos laukulla tulee päähän tai ohittaja yrittää astua varpailleni, saatan aloittaa valtavan puheryöpyn: "Ai anteeksi, jäättekö tässä pois?" tms
Teatterissa on toinen juttu, kun siellä kaikki näkee, miten sivistynyt olen, kun nousen pyytämättäkin antamaan tilaa. Silläkin uhalla nousen, vaikka se Kiitos unohtuisi tunkijalta. Puhisen vain mielessäni sivistymättömiä ihmisiä
Vallaton mummeli: Tervetuloa blogiin! Tuo sinun bussitaktiikkasi on kyllä ryhdikäs, harvalla on selkärankaa venyttää tilannetta noin pitkälle. Pitääpä kokeilla...
Lähetä kommentti