Jälkipyykkiä

Taas sorrun valittamaan Viron-oloista, mutta eilen en tiennyt itkeäkö vai nauraa tallinnalaisen asiakaspalvelun nihkeyden edessä.

Veimme ison läjän mattoja pesulaan. Tulin tiskille ja näytin ostoskärryissä olevaa mattoläjää, että tällaista olisi. Asiakaspalvelija sitten kysymään, onko minulla mattojen mitat. No ei ollut. Mistä olisin tiennyt, että sellaiset pitää mukana olla.

Siitä alkoi kelpo tovin kestänyt olkien kohauttelu, käsien vääntely ja taivastelu siitä, mitä seuraavakasi tehtäisiin, kun niitä mittoja ei ollut. En voinut aluksi edes käsittää, mikä asiassa voi olla niin hankalaa: otettaisiin vain mittanauha ja mitattaisiin. Mutta ei, tätä ei pesulan täti olisi varmaankaan osannut ehdottaa, ellen olisi sanonut, että niin, teillä varmaan on täällä mitta. Ja löytyihän se mitta tiskin alta mutinan ja tepastelun jälkeen. Ihmettelen myös sitä, miksi pesulan työntekijä kummastelee sitä, että asiakas tuo hyvin likaisen maton pesulaan. Se on pesula, en minä sinne puhtaita vie!

Huolellisen mittailun jälkeen asiat saatiin kuntoon ja ystävällisessä hengessä veimme kohtaamisemme loppuun. Olimme varmasti kumpikin helpottuneita, että pääsimme toisistamme eroon.

Tämänkin märinän jälkeen haluan korostaa, että todella huonon asiakaspalvelun lisäksi Virossa - niin kuin missä tahansa maassa - voi saada myös uskomattoman loistavaa ja lämminhenkistä palvelua. Koskaan ei vain voi tietää, mitä vastaan tulee.