Viroon muuttaessa kuulin paljon pelotteluja Tallinnan liikennekulttuurista. Minusta liikenne täällä ei ole ollenkaan niin paha kuin pelkäsin, ja on yksi asia, jossa virolainen autoilukulttuuri peittoaa suomalaisen mennen tullen. Täällä nimittäin todella kunnioitetaan suojateitä.
Suomessa ollessa sain jälleen kokea, miten kotomaassa jalankulkija saa seisoa suojatien laidassa vaikka tuomiopäivään asti ilman, että autoilijat pysähtyvät. Tallinnassa voin puolestaan lähes sokkona kävellä suojatielle ja luottaa siihen, että autoilijat pysähtyvät. Vastaavaa olen aiemmin kokenut vain Norjassa.
Omissa autoilutavoissa tämä on aiheuttanut pähkäilemistä. Tunnustan auliisti, että monien muiden suomalaisten tapaan en ole aiemmin ollut kovin hyvä suojateiden huomioija. Täällä asia on ollut pakko oppia. Auton ratissa täytyy osata ennakoida ja katsoa jo kaukaa suojatien merkit, sillä tielle todellakin voi ampaista kävelijä.
Kyllä vain, läheltä piti -tilanteita on tullut ihan tarpeeksi. Karmivinta on pimeällä, kun ilman heijastinta kulkeva jalankulkija on ollut nenän edessä, kun en ole tajunnut suojatiemerkkiä. Onneksi mitään ei ole sattunut.
Olen päättänyt, että Suomessa huomioin suojatiet samoin kuin Virossa (surullista, että tällaista itsestäänselvää asiaa edes näin korostaa...). Täytyy vain olla tavattoman tarkkana ja aloittaa jarruttelu tarpeeksi ajoissa, sillä takanatuleva kanssa-autoilija ei välttämättä ole suojateiden merkityksestä kanssani samaa mieltä.
4 kommenttia:
Meikällä toi laintulkinnan ero (sisältö on sama Virossa ja Suomessa) tuli selväksi kun ensimmäistä viikkoa ajelin Punaisella Paholaisella Tallinnan liikenteessä ja jätin erään suojatietä lähestyneen ihmisen päästämättä suojatien yli. Muikkarihan siitä tuli poliisisedältä. Iso-J
Hee, sattuipa politsei sopivasti kohdalle. Näin sitä ihminen oppii.
Olisikohan neuvostoaikaista perua? Jos auto on pahvia ja lääkkipeltiä
ei pahasti uskalla ajaa jalankulkijan päälle. Meneepi auto ryttyyn.
Anonyymi: Tiedä häntä :)
Lähetä kommentti