tiistai 3. maaliskuuta 2009

Yksi vuosi

Poikamme J täyttää tänään vuoden. Voi niitä vuoden takaisin päiviä! Joka paikkaan sattui, pää oli aivan sekaisin ja sitten olisi pitänyt vielä osata huolehtia pienestä ihmisestä. Sairaalan henkilökuntaa muistan edelleen lämpimästi. Siellä oli ihmisiä, jotka olivat oikeassa ammatissa.

Minä näin viime yönä unta, että J alkoi kävellä, mutta tosielämässä näin ei vielä ole. Poika etenee vahvasti kontaten ja tekee välillä huojuvia yrityksiä seistä ilman tukea.

J:n ehdotonta lempihommaa on lukeminen. Lähes taukoamatta poika kiikuttaa luettavaksi aina senhetkistä suosikkikirjaansa. Tiitiäisen satupuun alamme osata T:n kanssa ulkoa.

J viihtyy mainiosti laatikoiden tyhjentämisen parissa. Keittiön kaapeista löytyvät leluiksi muoviastiat. Viime aikojen hitti on ollut laittaa kylpyhuoneen vaipparoskikseen kaikki käsiin saatava tavara, erityisesti käyttämättömät vaipat, kunhan ensin on tutkittu, minkä eläimen kuva vaipassa on. Pyykkikoneen nappuloiden painaminen ja pyykkien pyörimisen katselu luukun läpi ovat myös hyvin kiinnostavia hommia.

Sanoja tai sen tapaisia tulee pojan kieleen koko ajan lisää. "Äitiä" hoetaan kaikenlaisiin asioihin liittyen. Isäkin on joskus aivan oikein "iss". Vaipanvaihtoon littyvät toimenpiteet ovat sottaisuuden vuoksi "yff, yff" ja varsinainen vaippa "aippa". Leipä on "pä" ja mummo on "mumm" tai "muumo". Mummipappa on "pa" ja linnut yleensä "titi".

J on löytänyt oman napansa ja sitä pitää usein tutkia. Koska olemme usein lukeneet runon "Teen teen tattusia", osaa J tehdä käsillään tattusia ja viedä ne sitten suuhun. MM-kisojen aikaan sujuivat komeasti "Suomi, jee!" -tuuletukset, kun tarve oli. Kun televisiossa taputetaan, myös J taputtaa.

Kylpeminen on J:stä aivan parasta. Poika on oivaltanut, että hän voi itse painaa kasvonsa veteen. Sitä pitääkin sitten harjoitella jatkuvasti.

J:llä ei ole mitään lempilelua tai -riepua, jota aina täytyisi pitää mukana. Unikaverina on pehmoleopardi Leo Partinen, tuttujen kesken Leksa, joka asuu sängyssä ja jonka kohtaaminen illalla on suuri ilo, mutta muuten J ei siitä kiinnostu.

Luonne on yksivuotiaalla edelleen aurinkoinen paitsi silloin kun pitäisi vaihtaa vaippaa tai vaatteita tai nukkua yöunia. Vaipanvaihdot ovat nykyisin hikisiä painiotteluita, joihin kuuluu lapsen parkuminen ja vanhempien sadattelu. Pitäisi alkaa pottaharjoittelu. Yöaika on meillä, no, tapahtumarikasta...

Päiväunia poika nukkuu yleensä kahdesti ja aina ulkona vaunuissa. En edes muista, milloin J olisi viimeksi nukkunut päivällä sisällä, joskus kuukausia sitten kai. Miten sisälle nukuttaminen edes tapahtuisi?

Syntymäpäiväjuhlaa vietämme hyvin rauhallisesti omalla porukalla, mikä lienee virolaisesta näkökulmasta aika ihmeellistä, sillä täällä synttärit ovat todella tärkeä juttu. Sytytämme kastekynttilän, syömme kakkua ja J saa puhaltaa kakkukynttilän. Synttärilahjaksi poika saa uuden turvaistuimen autoon, sillä niin vain on käynyt, että turvakaukalo alkaa jo olla liian pieni.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

H-täti(tilapäisesti Tartosta)toivottaa k-pojalle onnea ja odottaa jo kovasti loppuviikon tapaamista! Toisen k-poikani ensimmäinen lause (tai ainakin lausemainen yksikkö) on muuten "ei saa pokkia", joka viittaa juuri hoitopöydällä tapahtuvaan riehuntaan ja sen kieltämiseen.

Anonyymi kirjoitti...

ONNEA J:LLE! :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi tuo on ihanaa aikaa, kun lapsi kehittyy kohisten. Joka päivä jotain uutta. Onnea pienelle miehelle!

Kiva lukea noita J:n tekemisiä. Muistuu mieleen omienkin lasten juttuja niistä :) Etenkin keittiön laatikoiden tyhjentäminen on meillä ollut lempipuuhaa. Esikoinen tyhjensi laatikkoa ja jokaisen esineen kohdalla luetteli oikean tai itse keksimänsä nimen tavaralle. Esim. reikäkauha oli luntatataa (lumilapio eli lunta sataa)

S kirjoitti...

Kiitän onnittelijoita edustamani jälkikasvun puolesta! Lapsi sai mansikkakakkua ja isä hankki pojalleen sellaisen päältä istuttavan potkuauton.

H, kiitos myös kortista, joka oli taas aivan ihana. Mistä sinä oikein noita löydät?!

Anonyymi kirjoitti...

Kahdet päiväunet? Minä jo ihmettelin, että missä välissä tätä blogia oikein kirjoitetaan. Meikäläisen blogin rivimäärä on suoraan kääntäen verrannollinen jälkikasvun aktiviteettiin, toteaa P.

Related Posts with Thumbnails