Siinä se nyt seisoo Puhastuksen kansilehdellä: S:lle 15.5.2009 Tallinnassa Sofi Oksanen. Suuri, paljon joka suuntaan tilaa vievä nimikirjoitus, ei mitään pikkusievää.
Jälleen kaverimme S. seuranamme lähdimme J:n kanssa Viru Keskuksen Rahva Raamatuun notkumaan ja odottelemaan kirjailijan saapumista. Hyvissä ajoin paikalle oli saapunut paljon muitakin, ja Oksanen sai tunnin verran kirjoittaa signeerauksiaan aivan taukoamatta.
Onneksi kirjakaupassa oli lastenkirjaosastolla sohvanurkka, jossa oli paljon kirjoja luettavaksi. J viihtyi siellä auvoisena S:n kanssa, kun äiti lähti kirja kainalossa nimmarijonoon. Suurimmaksi osaksi jonottajat olivat vanhempia rouvia, mutta toki väkeä oli ihan laidasta laitaan.
En ole koskaan aiemmin ollut vastaavassa tilaisuudessa, joten en tiedä, onko kovin yleistä viedä kirjailijalle kukkia. Täällä niin näkyi olevan. Aika monella oli pieni kimppu mukanaan, ja joku vei paketoidun lahjankin.
Vaan mikä ihme siinä on, että aikuista ihmistä jännittää kuin pientä koululaista opettajan pöydän ääressä, kun seisoo jokseenkin saman ikäisen julkisuuden henkilön edessä?
3 kommenttia:
Mää haluun ja
Olisin ollut todella yllättynyt jos Sofi Oksasella olisi ollut pieni, sievä, koukeroinen ja äärest hallittu nimikirjoitus! L
Anonyymi, eiköhän se Oksanen Suomessakin puumerkkejään jaa. Johonkin kirjamessuille jonottamaan vain.
L, samaa mieltä!
Lähetä kommentti