Elämää juoksuhaudoissa Hiidenmaalla ja muita elämyksiä

Hei vaan hei te noin puolitoista lukijaani, jotka ehkä muistatte tämän blogin olemassaolon. Arveluni kirjoitustahdin hiipumisesta kesän myötä osuivat erittäin oikeaan, mutta en kyllä ajatellut, että ihan näin verkkaiseksi menee. No, välillä näin.

Edellisen postauksen jälkeen olemme J:n kanssa olleet enemmän tien päällä kuin kotona. Kesäkuun alussa lähdimme Norjaan juhlimaan häitä. Sitten olimme muutaman päivän kotona ja matkasimme kesän ensimmäisten vieraidemme kanssa kohti Hiidenmaata. Tämän päivän olemme olleet kotona, mutta huomenna jo hyppäämmekin laivaan kohti juhannuksen viettoa Suomessa.

Norjan-reissu sujui J:n kanssa erinomaisesti. Lentämisestä heppu ei ollut moksiskaan, ja paikan päällä J touhusi hyväntuulisena kuten aina. Matkalla J maistoi elämänsä ensimmäistä kertaa mm. ranskanperunoita ja sekä norjalaista ruskeaa juustoa.

Matkamme Hiidenmaalle alkoi ensin mantereen puolelta Haapsalusta, jossa yövyimme J:n tädin ja kahden serkun kanssa. Saapumispäivä Haapsaluun oli jääkylmä, ja piispanlinnan raunioita ihmetellessä olisi oikeasti saanut olla lapaset kädessä ja pitkät kalsarit jalassa. Linnoituksen kummitus, valkea daami, ei suostunut näyttäytymään.

Majapaikassamme Spa Laineessa oli kotoinen tunnelma, kun suomalaiset eläkeläiset lukivat Hesaria ja tanssahtelivat parketilla samalla kun kaiuttimista soi Elämää juoksuhaudoissa. Pakko tunnustaa, että vaikka paikka oli ihan ok, en ehkä kuitenkaan olisi siellä kovin montaa päivää.

Haapsalussa ihailtiin upeaa rautatieasemaa, joka oli aikanaan rakennettu tsaarin vierailuja varten. Mikä hienon hieno, valokuvauksellinen rakennus! Ei ollut vaikeaa kuvitella naisia pitkissä hameissaan ja päivänvarjoissaan laskeutumassa junavaunusta laiturille. Ihme, jos asemaa ei ole käytetty jossakin elokuvassa. Kuvia koetan saada jossakin vaiheessa näytille.

Hiidenmaalla majoituimme saaren keskuspaikassa Kärdlassa, joka on noin kahden kaupan ja yhden kahvilan pieni kylänen. Saarikäynnin toisena päivänä ajoimme lähes saaren länsikärkeen, jossa sijaitsee maailman kolmanneksi vanhin toimiva majakka, Kõpun majakka. Tältä käynnin seurauksena etureidet ilmoittava edelleen itsestään. Portaat majakan huipulle oli sekä jyrkät että askelkorkeudeltaan melkoiset, joten nyky-rapakunnolla syke nousi humauksessa. Onneksi maisemat huipulta salpasivat hengen sopivasti ja kepeä tuulenviri kuivasi paidan. Hieno paikka käydä, suosittelen.

Matkalla Kõpuun käytiin myös hitusen aavemaisessa Ristimäessä, jolle omistan oman postauksen kuvineen joskus. Mutta jos olette menossa Hiidenmaalle, niin kaivakaa kartasta Ristimägi ja käykää siellä.

Niin, ja kyllä T:kin on olemassa! Tiemme vain ovat kulkeneet tässä kuussa niin eri polkuja ja niin erilaisilla aikavyöhykkeillä, että ei ole tarvinnut liikaa aviomiehen naamaa tuijotella. Mutta jospa juhannus korjaisi senkin asian.

Nyt täytyy alkaa pakata ja valmistautua henkisesti Lusin risteyksen ruuhkiin. Häid jaanipühi, head lugejad!