Valitettavasti on todettava, että Tallinnan autoilukulttuurissa on hieman enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita kuin suomalaisessa kaupunkiajossa keskimäärin. En enää vähääkään pelkää ajaa täällä ja olen täkäläiseen menoon siinä suhteessa täysin tottunut, mutta ihmetellä täytyy, miten usein täällä päätyy peltikolarien todistajaksi tai aivan uskomattomien kiihdytysten ja "minä tästä ihan vähän puikahdan"-ohitusten näkijäksi.
Suomessa en ole nähnyt varmaan kymmenessä vuodessa niin paljon peltikolareita kuin täällä kahdessa vuodessa. Viimeksi eilen jouduin taas ihan liian lähelle peräänajoa. Minun edessäni ajellut auto pysähtyi suojatien eteen päästämään jalankulkijan yli, minä pysähdyin perään. Sivupeilistä ehdin havaita, että viereisellä kaistalla tullaan suojatietä kohden vähän turhan kovaa. Ehdin jo vetäistä henkeä, että nyt se auto ajaa tienylittäjän päälle, mutta autoilija ehti onneksi renkaat kirskuen jarruttaa.
Tämän äkkijarrutuksen tehneen auton takana tullut auto sen sijaan ei ehtinyt ja hän törmäsi suojatien eteen äkkipysähdyksen tehneen perään. Ennen törmäystä autoilija koetti jarruttaessaan myös väistää hieman oikealle, eli siis meidän jo pysähtyneiden kaistan puolelle. Luoja lykky ei osunut, minulla oli K kyydissä.
Kolarissa näytettiin selviävän peltivaurioilla, mutta kyllähän taas hetken kylmäsi, miten lähellä onnettomuudet koko ajan ovat. Liikenteessä voi vain tehdä parhaansa ja katsoa, mihin se riittää.
Kuvassa Hummer, joita niitäkin, älytöntä kyllä, Tallinasta löytyy. (kuva täältä)
8 kommenttia:
Olet jälleen totuuden lähteillä.
Mikään ei minua Virossa ota niin pattiin kuin tämä liikennekulttuuri.
Olen itse epävarma ajaja, sillä ajoin ajokortin vasta ns. vanhemmalla iällä - mikä sinänsä ironista, voidakseni ajaa Suomesta Viroon, kesämökilleni, jonne ei mennyt, eikä vieläkään mene busseja.
Minun ajatuksiani liikenteestä:
Tallinna - Tartto -tieosuus on yhtä suoraa linjaa alusta loppuun. Sen ei siis pitäisi järjestää yllätyksiä kuljettajalle. Ei pitäisi.
Pahimmat liikennehetkeni olen kuitenkin kokenut tuon tien varrella: aivan järjettömiä ohituksia, jolloin kolme, hyvässä lykyssä neljä autoa lähtevät letkassa ohittamaan rekkaa. Ja taatusti viimeiset eivät tiedä pätkääkään mitä edessä tapahtuu.
Olen Virossa nähnyt enemmän onnettomuuksia maantien poskessa kuin Suomessa elämän aikana.
Karmein lieni Haapsalu - Tallinna -tien varressa, jossa oli nuorisojoukon kansoittama auto vetänyt toista autoa päin suoralla tienosuudella luultavimmin yli 100 km:n nopeudella.
Ruumiita makasi sikin sokin verisinä pellolla useampia. Nuorisoa, shokissa, Fizz-siiderit yhä kädessä haahoilemassa pellonpientareella.
Kun minä tulin kohdalle oli autoja pysähtynyt ihmettelmään tätä spektaakkelia jo kymmeniä. Ajoin ohitse. Ja värisin kauhusta ja inhosta. Vieläkin, kun muistan näyn.
Kyllä liikennekulttuurierot ovat suuret kun Suomesta lähdetään länteen. Täällä ajetaan kyllä paljon isoilla ja uusilla, mutta jalankulkioiden huomiointi ja nopeusrajoitusten (ja suositusten) noudettaminen ovat aivan eri tolalla, ja parempaan suuntaan.
Jos näytätkin siltä, että olet astumassa suojatielle autoilija alkaa hidastamaan jo kaukaa, etenkin jos mukana on lapsia. Tänään A ja minä oltiin molemmat pyörillä liikkeellä ja autoilija vielä vilkutti valoja sen merkiksi että menkää vaan.
Tämän seurauksena minä olen se joka olen lähellä aihauttaa peltikolareita Suomessa kun ylläen pysähdynkin suojatien eteen tai vaihtoehtoisesti olen jäämässä auton alle kun kuvittelen että jalankulkijoita huomioidaan.
Ja hieman häpeillen voin tunnustaa, että mekin ajamme maastoautoksi luokiteltavalla autolla, pääsääntöisesti asfalttiteillä. Emme sentään Hummerilla.
Tähän sopiikin vallan mainiosti kommenttiksi parkkipaikka-kolarit! En vaan tajua miten täällä (ainakin Tallinnassa) onnistutaan ruttaamaan peltiä niin paljon jo ainoastaan pihalta lähdettäessä... Viimeisen kuukauden aikana meidän talon asukkaat törmäilivät toisiinsä muutamaankin otteeseen ihan kunnon vauhdilla (eri kuskit asialla). Ja tänään taas todistin erään herran peruutuksen suoraan takana kulkevan auton kylkeen, en tosin omalla pihallamme.
Suomessa en muista nähneeni yhtä paljon parkkipaikka-kolareita. Tai ehken vaan ole sattunut oikeaan paikkaan oikeaan aikaan...?
-Miia
Tiina, enpä siis ole tunteineni yksin. Hassua muuten, tämän päivän Postimehessä oli gallup, jossa kysyttiin, onko Tallinna-Tartto-tien valvontakamerat parantaneet tien turvallisuutta. Taisi olla 3/4 vastaajista, joiden mielestä turvallisuus oli parantunut.
Kammottava tuo näkemäsi kolari. Tuo ei ihan heti verkkokalvoilta häivy.
Jutta, pitää varmasti paikkansa. Olen kerran ajanut Tukholmasta jonnekin Tanskan-lautalle sen noin 1 000 kilometriä ja muistan sen jokseenkin sujuvimpana matka-ajona, mitä olla voi. Matka joutuu ja kaikille, kaikenlaisissa nopeuksissa, tuntuu olevan tilaa.
Ja tuo suojatieasia on niin totta! Suomessa käydessä täytyy todella keskittyä, ettei saa autoa niskaansa / päälleen.
Hee, eipä tässä samaten auttaisi huudella Hummereista, kun tuo jeepinrotko seisoo pihassa. Mutta ei se nyt sentään ihan sama asia ole...
bbs, olen ihan samaa mieltä. En tiedä, opetetaanko täällä peileihin katsomista autokoulussa.
Täällä opetetaan autokoulussa päättömiä asioita. Risteysajo on varsinainen kouluesimerkki, pun intended. Kääntyessä nimittäin valitaan kaistaa aivan satunnaisesti! Vasemmalle käännyttäessä ihan kylmästi mennään joko oikeaan tai vasempaan reunaan, ihan kuinka sattuu huvittamaan... ja se tukkii risteykset kun vastakkaisista suunnista ei sitten millään voi mennä samaan aikaan kukin omalle kaistalleen.
Turvaväleistä ei ole joillakin puhettakaan. Siinä se suurin peräänajojen syy.
Maantiellä kylläkin tasainen nopeus on tosi lähellä rajoitusta - mutta rajoitukset ovatkin järjestään kympin korkeammat kuin Suomessa. Toki aina löytyy se kahtasataa ohi riuhtova sekopää mutta muuten tunne on tasaisempi!
Juuri nyt on menossa äänestys pudottaa Tallinnassa perusrajoitus 50:stä 40:een. Voisi se vähän tuota ruttaamista vähentääkin, mutta enämpi epäilen että Edgar-paska havittelee vain sakotusautomaattia.
Ja ihan turha antaa kaikenmaailman piipertäjien syyllistämispropagandan vaikuttaa ajoneuvovalintoihinsa, Jutta. Meidän jeepinretale tuottaa saastetta vuositasolla vähemmän kuin joku taksi-Prius any time... sillä kun ei tule vuodessa viittäkään tuhatta kilometriä täyteen. Ja sopii tulla sergein tööttäämään kivirautoihin... siinä voi bemari vähän kuoriutua.
P.S. Hummerit eivät ole mitään maastoautoja.
Jutta, ja muutkin perheelliset: kyllä minuakin on lasten tulon myötä alkanut kummasti kiinnostaa, kuinka paljon rautaa siinä tenavien ympärillä on. Joten sikälikään en saisi kovasti jeesustella maastoautojen turhuudesta.
Okeiokei, Hummerit ei oo maastoautoja :P
Hummer on katumaasturi. HUMVEE on oikea maasturi.
http://www.google.fi/images?q=humvee&oe=utf-8&rls=org.mozilla:fi:official&client=firefox-a&um=1&ie=UTF-8&source=univ&ei=ANXlS8aEAZT5Ode12NsN&sa=X&oi=image_result_group&ct=title&resnum=1&ved=0CCsQsAQwAA
Mistä saisi jeepin koukun viereen semmoisen tarran jossa seisoo "Attach stuck Hummer here"?
Lähetä kommentti