Tämä gourmet-pöperö kattilassa on ruokaa nimeltä macaroni & cheese, makaronia ja juustoa.
Siinä missä nakit ja muusi on Suomessa ravintoloiden lastenlistojen vakiokamaa, täkäläinen lasten perusmättö on mac & cheese.
Kuten näkyy, sitä voi tietenkin tehdä myös kotona. Ostetaan vain marketista pari penniä maksava pahvilaatikko, jossa on valmiina makaronit sekä pussissa valmis juustokastikesekoitus. Keitetään makaronit, kipataan kastikejauho sekaan, lisätään tilkka maitoa sekä vähän voita ja kas - lapsen pöytään naulitseva, mitään ravintoaineita sisältämätön ateria on valmis.
Ensimmäiset puoli vuotta Amerikassa välttelin makaronimössön ostoa. Ajattelin, että lapsemme pärjäävät ilmankin. Makaronia meillä tietysti kuluu paljon, mutta juustojauheen lisääminen tenavien ruokaan tuntui niin turhalta einessekoilulta, että en meinannut siihen lähteä. Tuumasin myös, että juustoa voi lisätä itsekin, jos jälkikasvu sitä haluaa.
Sitten kuitenkin kävi niin, että eräs tuttu täkäläinen rouva tarjosi syksyn mittaan lapsillemme tätä keltaista herkkua. Ja lapsethan rakastivat sitä. Sittemmin olemme muutaman kerran ostaneet ravintolassa lapsille mac & cheese -ateriat. Yleensä käy niin, että annoksia joudutaan tilaamaan toisetkin, sillä lapset kauhovat lautasensa tyhjäksi ja haluavat lisää.
Lopulta nöyrryin ja ostin muutama viikko sitten ensimmäisen kerran m&c-paketin. On tunnustettava, että se on loistava hätävara-ateria, jos mitään ei ole valmiina ja lapsilla on pihalta tullessa kiljuva nälkä. Kun oheen laittaa vihanneksia ja jotakin kaapista löytyviä edellispäivän liha-aterian rippeitä, tulee kokonaisuudesta vähän tolkullisempi ateria.
Tänään meillä oli mac & cheese -päivä ja ihmettelin jälleen kerran, mitä riippuvuutta aiheuttavaa ainetta valmistajat juustojauheeseen lisäävät. J pyysi makaronia lisää kolme kertaa ja söi ruokansa ilman mitään ylimääräistä sirkusta.
Täytyy tasapuolisuuden vuoksi sanoa, että joissakin ravintoloissa on saatu aivan loistavaa mac & cheeseä, joka on tehty uunissa gratinoimalla makaronin päälle jotakin huomattavasti parempaa juustoa kuin kelmeää cheddar-jauhoa. Uuni-makaronipaistos maistuu taivaalliselle myös aikuisen suussa.
6 kommenttia:
Tuostahan tulee mieleen ihan pelkkä makaronilaatikko ilman jauhelihaa. Ja sekin on hyvää joskus.
Koskaan en ole saanut tutustua mac&cheese-ruokaan (paitsi telkkarissa ja elokuvissa) mutta minä kokkaisin paksun bechamelkastikkeen (suomeksi maitokastike) johon lisäisin juustoa. Keitä makaronit erikseen. Ja ei kun sekoittamaan yhteen. Pitäisköhän sitten vielä uunissa gratinoida? Sitä en osaa sanoa...
Meidän lasten (ja varsinkin mun :)) lempiruoka on itse kehittelemäni mac&cheese lihalla.
Korkealaitaiseen paistinpannuun laitetaan puoleksi tunniksi muhimaan valmiiksi keitetyt makaronit, paistetut jauhelihat, Valio kolmen juuston ruokakermaa ja runsaasti rasvaista Emmental-juustoa pieninä paloina.
Joskus viitsin lisätä sekaan vähän kasviksia, joista pakastettu luomuparsakaali on omasta mielestäni paras (lisätään jäisenä samaan aikaan kuin kaikki muutkin ainekset). Vaatii vain hyvän kannellisen korkean paistinpannun, joka ei polta ruokaa pohjaan :)
Tähän ruokaan tulee mulla outo hallitsematon himo. Vielä myöhemmin lämmitettynäkin. Epäilen, että juuston ja hiilihydraatin yhdistelmässä on sitä jotakin. Onhan hyvää juustovoileipääkin pakko ottaa vielä yksi pala, ja vielä yksi pala... Tai sitten se on se juuston paistaminen, vrt. grillattu halloumijuusto. Tiedä häntä, mutta tätä höttöruokaa meillä syödään usein!
Kiva ja mielenkiintoinen kirjoitus, jälleen. Kysyit taannoin että mitä lukijat odottavat. Minä ainakin pidän näistä pienistä suurista tarinoista. Kuten mac & cheese -pohdinnoista.
Neili, minä en ole perinteisestä suomalaisesta makaronilaatikosta välittänyt oikein koskaan, mutta kyllähän hyvä keitetty makaroni on oikein hyvää.
Rännumees, jos mulla on joskus ravintola, niin tilaan sinut tekemään tuota, kuulosti todella hyvältä!
Anonyymi, kiitos reseptistä! Kyllä vain, hiilari-juusto-yhdistelmä on riippuvuutta aiheuttava. Ei kai pizzaakaan muuten söisi pellillistä.
Tiina, kiitos! :) Hassua on se, että joskus tekstien kanssa tahkoaa todella kauan. Tämä postaus syntyi viidessä minuutissa. Se oli jotenkin aivan valmiina päässä ja itsestäkin tuntui, että tämähän oli ihan leppoisan mukava.
Kuitenkin, silti, siitä huolimatta - mun on ryhdyttävä jyrkälle täytesanat pannaan -kurssille. Voisitteko te lukijat kehittää bingoruudukon, jolla bongaatte teksteistäni löytyviä kuitenkin-sanoja?
Anonyymi L jatkaa :) Makaronilaatikostakin olen aina tykännyt. Johtunee siitä, että äiti ei käyttänyt siihen ainakaan suurta määrää sitä ruoan kuin ruoan vetistävää munamaitohirvitystä, vaan teki jotenkin kuivemman mutta maukkaamman oman versionsa. Ehkä se olisikin oikeammalta nimeltään makaronivuokaa.
Niin ja tuohon reseptiini sopii hiilariksi mainiosti myös riisi-maissipasta, joka ei juuri kalpene vehnälle.
Lähetä kommentti