Pranglin saari on Viron pohjoisin asutuin saari ja se sijaitsee noin 9 kilometrin päässä Tallinnan kupeessa olevasta Viimsin niemestä. Pysyvästi saarella asuu noin 80 ihmistä. Hallinnollisesti Prangli kuuluu
Viimsin kuntaan, josta myös
yhteysalukset saaren Kelnasen satamaan lähtevät.
Juuri uunista tullutta savukampelaa, aamulla pyydettyä. Nam. Kalastuksesta eläneellä saarella on nykyisin enää yksi kalastusalus ja sillä neljä kalastajaa. (lisää kuvia postauksen lopussa)
Pranglilla on koulu, kirkko, kylätalo, kauppa, kioski, matkamuistomyymälä ja muutamia majataloja.
Tunnelma saarella on ainutlaatuinen. Saari on oli neuvostoaikana täysin suljettu. Paikallisten lisäksi saarella eli 60 neuvostosotilasta. "No täysihoidossahan ne olivat, muuta tehneet kuin ryypänneet", tuhahti Pranglin koulussa vuodesta 1969 asti opettanut rouva, kun hän kertoi elosta saarella.
Saaren ympärysmitta on 27 kilometriä. Sotilaat kiersivät saaren kaksi kertaa vuorokaudessa. Rantahiekat haravoitiin tasaisiksi, jotta sotilaat saattoivat nähdä, jos joku paikallisista oli yrittänyt karata.
Venäläiset lähtivät, Prangli jäi. Paikalliset elävät elämäänsä ja koettavat parhaansa mukaan pitää saaren vireänä.
Mutta totuus lienee se, että kovin suurta väestöryntäystä ja elinkeinoelämän virkistymistä Pranglille ei voi odottaa. Saaren koulussa on 12 oppilasta, joista kaksi on kylän omia lapsia. Muut ovat erityisoppilaita mantereelta, jotka on pitänyt saada pois Tallinnan kouluista, koska he eivät siellä pysy. Pranglilta on paha karata ryyppäämään.
Ihmeellinen tunne on Pranglilla käydä. Ihmiset ovat ystävällisiä, ympäristö mitä kaunein, tunnelma kaupungista tulijalle varsin eksoottinen, mutta silti mieli on haikea - mitähän tällekin saarelle ja sen ihmisille käy? Ei saarelle kukaan enää asumaan muuta. Töitä ei ole, ja saarella asuminen vaatii, arvelisin, aivan omanlaistaan mielenlaatua, jota ei kärsimättömällä nykyihmisellä aina ole.
Tässä ensimmäinen satsi kuvia Pranglista, satunnaisessa järjestyksessä. Lisää myöhemmin.
Pranglin miehet suolaamassa savukampeloita.
Pranglin kylänraittia.
Pranglilaista pihapiiriä.
Saarella oli paljon hienoja kiviaitoja, ja jossakin näin kyltin, että niitä jonkin projektin turvin yritettiin erityisesti kunnostaa.
Suomenlahden ällötyksiä, pieniä meduusoita. Vesiraja oli niitä aivan täynnä.
Enpä ollut aikoihin kävellyt niin kauniissa petäjikössä kuin Pranglilla.
Hämmentävä kokemus keskellä metsää: maan sisästä nousi maakaasua. Kun oppaamme vei tulitikun putken suulle, syttyi tuli saman tien.
Kyläkauppa.
