Lisää laastarikokeiluja ja asiaa akupunktiosta

Lupailin teille jokin aika sitten sinappilaastarista kirjoittaessani kokemuksiani pippurilaastarista.

Asia vaatii hieman taustoittamista.

Olen teini-ikäisestä lähtien kärsinyt välillä todella pahasti jumittavista niska-hartiaseudun lihaksista. Olen niin tottunut totaaliseen jumiin niskoissani, että minulla ei ole muistikuvaa siitä, miltä tuntuu, kun hartiat ovat täysin rennot.

Yksi keino minua on auttanut, ja se on akupunktio. Kävin noin neljä vuotta sitten Suomessa akupunkteerattavana työterveyslääkärini luona. Teho oli aivan uskomaton. Kävin piikitettävänä kolmesti ja noin vuoden sen jälkeen yläselkäni oli sellainen rento kuin sen kuuluisi ollakin. Minä vaihtoehtohoito-skeptikko sain hyvän muistutuksen siitä, että aina voi kokeilla uusia juttuja, eihän siitä tehosta muuten tiedä. Valitettavasti vähitellen niskajumini taas taantui entiseen jäykkyyteen.

Noin kuukausi sitten päätin, että ololle on tehtävä jotain ja aloin etsiä akupunktiohoitolaa Tallinnasta. Nettisurffailun jälkeen löytyi luotettavan oloinen paikka.

Olen nyt käynyt kolme kertaa piikitettävänä ja parannusta olossa on tapahtunut. Samanlaista kertakaikkista muutosta lihaksistossa en ole kokenut kuin edelliskerralla, mutta ei taatusti ole pahentunutkaan.

Käynti akupunktiossa on minulle totaalisen rentoutumisen hetki. Siinä hommassa todella on jokin taika (kai ne kiinalaiset jotain tietää...), sillä kun neulat isketään ihoon menee noin viisi minuuttia ja minä olen syvässä unessa. Joka kerta.

Jos siis joku miettii, uskaltaisiko akupunktiota kokeilla, niin voin omasta puolesta lämpimästi suositella. Jos ketä tämä Tallinnan akupunktiohoitaja kiinnostaa, niin voipi ottaa minuun vaikka sähköpostilla yhteyttä, niin annan yhteystiedot. Hän on todella miellyttävä mies, jolla näkyy lappaavan asiakkaista ovista ja ikkuinoista. Siistit, rauhalliset vastaanottotilat hänellä on aivan Tallinnan keskustassa. Mies on virolainen, mutta opiskellut pitkään myös Suomessa, joten suomalaisasiakas saa häneltä sujuvasti suomenkielistä palvelua. Ja ei, siellä ei roiskita ympäriinsä verisillä neuloilla, vaan ekalla käyntikerralla ostetaan omat, henkilökohtaiset neulat, jotka tulee ottaa joka käyntikerta itse mukaan. Ei siis tarvitse pelätä, että nahkaan tuikataan edellisasiakkaan piikit.

Ja sitten siihen varsinaiseen asiaan, eli pippurilaastariin. Tallinnan akupunktio-setä sanoi minulle heti ensimmäisellä käyntikerralla, että olen niin jumissa, että kannattaisi kokeilla (piikkien ja hieronnan lisäksi) myös pippurilaastaria. Jassoo, mietin minä ja ajattelin, että antaapa olla. En edes kehdannut sanoa, etten varsinaisesti tiennyt, mikä koko laastari on.

Uteliaisuus voitti taas, kuten kävi sinappilaastarinkin kanssa. Marssin apteekkiin ja ostin pari laastaria. Yksi laastari maksoi muistaakseni vähän alle euron. Laastareita saa myös joidenkin tavallisten kauppojen luontaistuotehyllystä, sieltä sinappilaastarien ja tyrnijauhojen vierestä.

Sinappilaastariahan sai pitää iholla vain muutamia minuutteja. Pippurilaastarin ohjeissa kerrottiin, että sen voi antaa olla iholla jopa 48 tuntia.

Siinä missä sinappilaastari ei saanut aikaan sietämätöntä kuumotusta iholla, kävi minulla pippurilaastarin kanssa ihan toisin. Tunsin varmaan jo viiden minuutin jälkeen, että laastari ei todellakaan kahta vuorokautta ihollani viihdy. Kestin puoli tuntia, ja sitten oli pakko repiä kämmenen kokoinen laastari pois niskalihaksistani. Ihon polte yltyi aivan liian kovaksi. Tuloksena oli iso kuumottava punainen läntti iholla, joka onneksi vähitellen taantui eikä siitä sen kummemmin vaivaa ollut.

Tulipa testattua, mutta uudestaan en siihen ryhdy. On hurja ajatella, että ihmisten ihot voivat olla niin erilaiset, että joku voisi laastaria tuntikaupalla pitää.

Onko muilla sinappilaastarikokemuksia?