Edellisestä postauksestani ja erityisesti siihen saamastani kommentista muistin jokin aika sitten Eesti Päevalehdessä ilmestyneen kolumnin, jossa kirjoittaja Barbi Pilvre pohti minusta ihan hyvin sitä, miten Tallinnan katukuva muuttuu.
Pilvre kirjoittaa, kuinka neuvostoaika on useimmille virolaisille häpeän aihe ja siihen liittyvät merkit halutaan unohtaa. Helppo ja tähän asti varsin yleinen tapa on ollut esimerkiksi purkaa sen aikaisia rakennuksia.
Kolumnisti kuitenkin asiallisesti muistuttaa, että vaikka aika oli kamala ja rakennukset samoin, talot kuitenkin ovat osa erityisesti 30 - 40-vuotiaiden lapsuusmuistoja ja -näkymiä. Kun rakennuksia tuhotaan, tuhotaan samalla lapsuuden elämyksiä ja kotikaupunkitunnetta.
Tämä oli itsellekin ihan hyvä muistutus siitä, että ei aina pitäisi vain taivastella ja kauhistella neuvostokolosseja. Todella rumiahan ne useimmiten ovat, ei sille mitään voi, mutta historia vain on mennyt tämän maan osalta näin. Ehkä rakennukset voisivat toimia hyvänä muistutuksena siitä, mihin ei pidä pyrkiä.
Enkä sitten tiedä, kuinka ihaillen vaikkapa 30 vuoden päästä katsellaan näitä lasiseinäisiä kerrostaloja ja pankkien pääkonttoreita, joita nyt pitää olla joka paikassa.
******
Jos Tallinnassa on paikoittain rumaa, niin on myös äärettömän kaunista, kuten J:n ja minun käyntini Kadriorgin puistossa tänään osoitti. Päätimme lähteä ulkoilemaan vaihteeksi johonkin muualle kuin kotinurkille ja kyllä kannattikin. Puisto hehkui keltaisena syksyisistä vaahteranlehdistä ja talveen laskeutuva puukaupunginosa oli todella viehättävänä.
Hauskaa on muuten nähdä se, että lehtikasoissa hyppiminen ja lehtien potkiminen on täysin yleismaailmallinen piirre! Puistossa istuivat lehtikasoissa kaikenikäiset ja -kieliset ihmiset ja tuntuivat nauttivan suunnattomasti. Ei vähiten meidän jälkikasvumme.
lauantai 31. lokakuuta 2009
perjantai 30. lokakuuta 2009
Törmäys lasikattoon
Maakri-kadulla toissapäivänä kävellessä vain nappasin ohimennen oheisen kuvan, jossa niin hyvin näkyy tämän kaupungin sekav... ei kun, anteeksi, historiallinen kerroksellisuus. Radisson-hotellin kattoterassilla on kyllä hienoa istua ja katsella kaupungin yli, mutta kyllä tämä lasipalatsien jyrääminen kaiken yli tuntuu välillä aika surulliselta.
torstai 29. lokakuuta 2009
Mitä Solaris-keskuksen kellarissa todella tapahtuu
Öh, tässä linkattu YouTube-pätkä auennee vain niille, jotka osaavat viroa, ovat nähneet Der Untergang -leffan ja tietävät Solariksen kattoromahduksesta ja virolaisesta elämänmenosta muutenkin. Meidän huumoriimme tämä upposi täysillä.
(Der Untergang on muuten hienoimpia toista maailmansotaa ja Hitlerin aikaa käsitteleviä elokuvia kuunaan. Tuon Hitleriä esittävän näyttelijän, jonka nimeä en valitettavasti muista, suoritus leffassa on aivan huikea. Suosittelen lämpimästi.)
(Der Untergang on muuten hienoimpia toista maailmansotaa ja Hitlerin aikaa käsitteleviä elokuvia kuunaan. Tuon Hitleriä esittävän näyttelijän, jonka nimeä en valitettavasti muista, suoritus leffassa on aivan huikea. Suosittelen lämpimästi.)
Diskosta ja ydinsodasta vielä
Uudessa Journalisti-lehdessä sattui silmiin juttu aiemmin mainitsemani Disko ja ydinsota -dokumentin tekijöistä. Jos kiinnostaa, niin jutun voipi lukea klikkaamalla tätä linkkiä.
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Ihmiskehon salaisuudet -näyttely Tallinnaan
Ympäri maailmaa kiertänyt ja aina kovasti kohua herättänyt ihmiskehoa sisältäpäin esittelevä Bodies revealed -näyttely saapuu Tallinnaan 13. marraskuuta. Näyttely on esillä uudessa Solaris-keskuksessa.
Sikäli kun näyttelyn idea ei ole kaikille tuttu, niin lyhyesti: näyttelyssä on esillä oikeita ihmisvartaloita, jotka on käsitelty siten, että kehosta on irrotettu nesteet ja jäljelle ovat jääneet luut, lihakset ja sisäelimet yms. Näyttelyssä olevat kehot ovat peräisin ihmisiltä, jotka ovat eläessään testamentanneet ruumiinsa tämän näyttelyn käyttöön. En tämän kummemmin osaa asiaa selittää, oheinen kuva kertoo vähän ja ylläolevat linkit enemmän.
Eihän tämä kovin heikkohermoiselle tarkoitettu näyttely ole. Minua hieman houkuttaisi mennä se katsomaan, mutta täytyy vielä miettiä.
Kuva on tältä Bodies revealed -sivulta.
tiistai 27. lokakuuta 2009
Uusi kaverini granaattiomena
Päivänä muutamana siunusteltiin kunnon synkeään pohjoismaiseen tapaan naapurin isännän kanssa pimeää säätä ja väsymystä. Ei tässä nyt täysuupumukseen ole todellakaan vajottu, päin vastoin, mutta siunattu tila aiheuttaa sen, että hemoglobiini meinaa laskea. Naapuri kysyi, olenko syönyt granaattiomenaa, joka kuulemma sisältää hurjasti rautaa.
Enpä ollut, ainakaan tietoisesti. Isäntä sitten tuuppasi eteeni lautasellisen pieniä punaisia hyytelömäisiä marjoja ja sain ensimmäisen kunnon syömiskokemukseni granaattiomenasta. Seuraavana päivänä marssin kauppaan ostamaan itsellenikin pari kappaletta näitä etelän hetelmiä.
Hassu, aika hankalasti kuorittava hedelmähän tuo granaattiomena on, mutta hyvän makuinen. J istui varmaan puoli tuntia hiiskumatta tuolissaan ja söi hedelmää.
Naapurin rouva tänään kertoi tuttavastaan, jonka huonosta hemoglobiinista kärsineelle lapselle hän oli syöttänyt granaattiomenaa. Pari päivää myöhemmin kontrollikäynnillä lääkärissä oli kuulemma äimistys ollut suuri, kun lapsen hemoglobiini oli pompannut hyviin lukemiin.
Sakeni veri tai ei, hauska uusi tuttavuus hedelmä on. Tokihan näitä on Suomessa saanut kaupoissa, mutta turhan harvoin tulee eksoottisempiin hedelmiin tartuttua. Täällä tuntuu granaattiomenan käyttö olevan (samoin kuin monesti mainitsemani vesimelonin) jonkin verran Suomea yleisempää. Esimerkiksi azerbaidzanilaista granaattiomenamehua on tarjolla monessa paikassa.
Granaattiomenasta ja sen käytöstä löysin suomenkielistä tietoa muun muassa tästä ja tästä. Mahtavan herkullisen näköisen granaattiomenan kuvan varastin täältä.
perjantai 23. lokakuuta 2009
Pelonsekaisin tuntein Kotuksen sivuilla
Päädyin käymään pitkästä aikaa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nettisivuilla. Kielivinkkejä kaivaessani löysin sieltä kielitestit. Niitä pääsee tekemään tästä.
Tiesin kyllä, mikä on ämppäri, mutta kalpakko oli vieras. Pilkkusääntöjen kanssa menin hetkittäin tuurilla. Mitenkäs te?
Tiesin kyllä, mikä on ämppäri, mutta kalpakko oli vieras. Pilkkusääntöjen kanssa menin hetkittäin tuurilla. Mitenkäs te?
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Viron television ihmeellisyyksiä
Jos olen aiemmin naureskellut tv-uutisten yhteydessä oleville "horoskooppiuutisille", niin lähes sanattomaksi on jättänyt ohjelma nimeltä "Selgeltnägijate tuleproov", eli Selvännäkijöiden tulikoe.
Virolaisella Kanal 2 -kanavalla pyörii torstaisin ohjelma, jossa virolaiset selvännäkijät taistelevat paremmuudestaan. Tunnustan, että olen katsonut vain yhden jakson muutama viikko sitten, joten en tiedä, miten sarja oikein on edennyt. Ymmärtääkseni jaksojen myötä kisailijoita putoaa pois ja lopulta selviää, kuka on Viron paras noita.
Katsomassani jaksossa selvännäkijät oli tuotu side silmillä tunnettuun tallinnalaiseen rakennukseen ja edelleen silmät sidottuina heidän piti aistia, missä paikassa he ovat.
Anteeksi nyt vain tällaisiin asioihin uskovat, mutta olihan se vähän hullunkurisen näköistä, kun ihmiset koettivat tunnustella paikan auraa kuka milläkin konstilla ja juontaja pokkana selosti tilannetta vieressä.
Viihdeohjelma on viihdeohjelma, mutta enemmän hämmensi, kun jokin aika sitten yksi kilpailijoista oli osallistunut erään kadonneen nuoren miehen etsintöihin. Kyseinen kilpailija "oli aistinut kadonneen läsnäolon" jossakin, minkä johdosta oli kadonnutta saapunut etsimään suuri joukko ihmisiä. Valitettavasti selvännäkijän aistimus ei osunut kohdilleen, mutta julkisuutta hän ainakin sai.
Vähän vaikeaa on myös suhtautua siihen, että ohjelman kotisivulla on sivukaupalla ohjelman katsojien keskusteluja siitä, miten sarja etenee, kenen kuuluisi voittaa ja kuka kenenkin mielestä käyttää parhaimpia selvännäkemiskeinoja.
Ylemmässä kuvassa on sarjan osallistujat. Kuva on täältä. Alempi kuva on Kanal 2:n sivuilta.
Rohkeuspiikki ja tekoaurinko
Kauneusleikkaukset, botox-ruiskeet, silikonit ja muut sellaiset ovat jokaisen ihmisen oma valinta, enkä haluaisi siunustella niiden turhuutta, mutta niitä mainostavien klinikoiden härskiydellä voisi sentään olla jotakin rajaa.
Luin hammaslääkärin vastaanotolla Kroonika-lehteä (paikallinen 7 Päivää) ja erään mainoksen nähdessäni meinasin pudota penkiltä, kun kiukustuin niin. Medemis-niminen yritys kampanjoi em. hoitoja mainoslauseella "Süstime naistesse julgust" - Ruiskutamme naisiin rohkeutta.
Ruiskuttaa rohkeutta!? Kyllä ovat elämässä rohkeuden ja itsetunnon eväät todella heikoilla, jos rohkeus tulee botox-ruiskeesta.
Viime aikoina on osunut silmiin ihmeellisen monta juttua julkkisnaisista, jotka kertovat kauneusleikkaus ja -ruiskutuskokemuksistaan.
Tuntuu, että Virossa puukkojen ja piikkien kanssa tehtävästä kauneudenhoidosta kehdataan puhua paljon avoimemmin kuin Suomessa ja että asiaan myös suhtaudutaan myötämielisemmin. Korostan, että tämä perustuu täysin perstuntumaani. Minulla ei esimerkiksi ole tietoa kauneusleikkausten määrästä täällä verrattuna Suomen lukemiin.
Kauneusleikkauksia liippaa läheltä myös solariumin käyttö, joka samaten vaikuttaa olevan täällä huimasti Suomea yleisempää. Solarium-keskuksia näkee vähän joka kadunkulmassa. Suomessa solariumit jäivät suurelta osin 1980-luvulle.
Solariumin käyttö nousi täällä keskustelunaiheeksi pari viikkoa sitten, kun Virossakin tuli julki kansainvälinen tutkimus (oliko se WHO:n vai minkä) siitä, että solarium todella lisää syöpäriskiä. Lehdissä haastateltiin täkäläisiä lääkäreitä, jotka vahvistivat, että ihosyöpätapaukset ovat lisääntyneet ja erityisesti nuorilla. Yksi syy on luultavasti solarium. Solarium-keskuksissa käy asiakkaina jopa 12-vuotiaita lapsia.
Jos nyt vain koetettaisiin kestää itseämme ilman törröttävää ylähuulta (Medemiksen mukaan "luonnollisesti korostettu ylähuulen linja") ja tummankeltaista rusketusta. Melanoomaluomet ovat sitäpaitsi paljon rumempia kuin talvenkalpea iho.
Luin hammaslääkärin vastaanotolla Kroonika-lehteä (paikallinen 7 Päivää) ja erään mainoksen nähdessäni meinasin pudota penkiltä, kun kiukustuin niin. Medemis-niminen yritys kampanjoi em. hoitoja mainoslauseella "Süstime naistesse julgust" - Ruiskutamme naisiin rohkeutta.
Ruiskuttaa rohkeutta!? Kyllä ovat elämässä rohkeuden ja itsetunnon eväät todella heikoilla, jos rohkeus tulee botox-ruiskeesta.
Viime aikoina on osunut silmiin ihmeellisen monta juttua julkkisnaisista, jotka kertovat kauneusleikkaus ja -ruiskutuskokemuksistaan.
Tuntuu, että Virossa puukkojen ja piikkien kanssa tehtävästä kauneudenhoidosta kehdataan puhua paljon avoimemmin kuin Suomessa ja että asiaan myös suhtaudutaan myötämielisemmin. Korostan, että tämä perustuu täysin perstuntumaani. Minulla ei esimerkiksi ole tietoa kauneusleikkausten määrästä täällä verrattuna Suomen lukemiin.
Kauneusleikkauksia liippaa läheltä myös solariumin käyttö, joka samaten vaikuttaa olevan täällä huimasti Suomea yleisempää. Solarium-keskuksia näkee vähän joka kadunkulmassa. Suomessa solariumit jäivät suurelta osin 1980-luvulle.
Solariumin käyttö nousi täällä keskustelunaiheeksi pari viikkoa sitten, kun Virossakin tuli julki kansainvälinen tutkimus (oliko se WHO:n vai minkä) siitä, että solarium todella lisää syöpäriskiä. Lehdissä haastateltiin täkäläisiä lääkäreitä, jotka vahvistivat, että ihosyöpätapaukset ovat lisääntyneet ja erityisesti nuorilla. Yksi syy on luultavasti solarium. Solarium-keskuksissa käy asiakkaina jopa 12-vuotiaita lapsia.
Jos nyt vain koetettaisiin kestää itseämme ilman törröttävää ylähuulta (Medemiksen mukaan "luonnollisesti korostettu ylähuulen linja") ja tummankeltaista rusketusta. Melanoomaluomet ovat sitäpaitsi paljon rumempia kuin talvenkalpea iho.
tiistai 20. lokakuuta 2009
Hammaspeikko lannistuu
Päivää vain, blogiväki on palannut takaisin Suomen-reissulta.
Arki alkoi ankeasti, kun pääsin heti aamusta hammaslääkärin tuoliin. Ihan liian pitkään vihoitellut poskihammas osoittautui kuolleeksi ja minulle aloitettiin juurihoito. Se saatetaan päätökseen vasta Tulokkaan syntymän jälkeen, sillä hammaslekurini ei halunnut ottaa minusta röntgeniä raskauden takia. Väliaikaispaikan kanssa elelen siis ensi vuoden puolelle ja toivon, että se pysyy paikoillaan.
Tunnustan suhtautuvani hammaslääkärikäynteihin hyvin vastentahtoisesti ja ajatus siitä, että joku sorkkii hampaideni juuria sai minut suunnilleen menettämään yöuneni. Vaan kiitos ja ylistys taitaville hammaslääkäreille ja tehokkaille puudutusaineille! Vanhan paikan auki poraaminen, kuolleiden kökköjen poistaminen ja juurikanavien puhdistaminen ei tuntunut yhtään missään, ei siis kertakaikkisen missään. Nyt tosin on todella pöhkö olo, kun en tunne leukaani enkä huuliani enkä pysty puhumaan sammaltamatta, mutta kaipa se tästä kohta ohi menee. T:lle nauroin äsken, että sain olla todella tarkkana, etten tunnottomuuden tilassani sohinut huulirasvaa silmäluomiin.
Voin muuten lämpimästi suositella Viru hambakliinik -hammaslääkäriasemaa ja siellä Pille Hindrichson -nimistä lääkäriä. Minua luultavasti jonkin verran nuorempi nainen vakuutti rauhallisuudellaan ja suhtautui asiallisesti pelosta tärisevään olemukseeni.
Arki alkoi ankeasti, kun pääsin heti aamusta hammaslääkärin tuoliin. Ihan liian pitkään vihoitellut poskihammas osoittautui kuolleeksi ja minulle aloitettiin juurihoito. Se saatetaan päätökseen vasta Tulokkaan syntymän jälkeen, sillä hammaslekurini ei halunnut ottaa minusta röntgeniä raskauden takia. Väliaikaispaikan kanssa elelen siis ensi vuoden puolelle ja toivon, että se pysyy paikoillaan.
Tunnustan suhtautuvani hammaslääkärikäynteihin hyvin vastentahtoisesti ja ajatus siitä, että joku sorkkii hampaideni juuria sai minut suunnilleen menettämään yöuneni. Vaan kiitos ja ylistys taitaville hammaslääkäreille ja tehokkaille puudutusaineille! Vanhan paikan auki poraaminen, kuolleiden kökköjen poistaminen ja juurikanavien puhdistaminen ei tuntunut yhtään missään, ei siis kertakaikkisen missään. Nyt tosin on todella pöhkö olo, kun en tunne leukaani enkä huuliani enkä pysty puhumaan sammaltamatta, mutta kaipa se tästä kohta ohi menee. T:lle nauroin äsken, että sain olla todella tarkkana, etten tunnottomuuden tilassani sohinut huulirasvaa silmäluomiin.
Voin muuten lämpimästi suositella Viru hambakliinik -hammaslääkäriasemaa ja siellä Pille Hindrichson -nimistä lääkäriä. Minua luultavasti jonkin verran nuorempi nainen vakuutti rauhallisuudellaan ja suhtautui asiallisesti pelosta tärisevään olemukseeni.
tiistai 13. lokakuuta 2009
Ritari Ässä ja Neuvosto-Viro
Suomen televisiossa oli käsittääkseni toissailtana näytetty varsin tuore virolaisdokumentti, Disko ja ydinsota. Me katsoimme sen eilen T:n kanssa internetistä Ylen Areenalta ja nyt suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Niin hauskaa, niin absurdia ja samalla niin ajatuksia herättävää ohjelmaa ei olekaan hetkeen tullut nähtyä. Itkettäisi, jos ei naurattaisi hervottomasti.
Dokumentti kertoo siitä, mikä merkitys Suomen televisiolla oli virolaisille neuvostovallan aikana. Dokumentti on valmistunut tänä vuonna ja siitä kirjoiteltiin virolaisissa lehdissä varsin paljon.
Turha vaiva selittää sen kummemmin ohjelman sisältöä tarkemmin. Katsokaa itse, naurakaa itsenne kippuraan ja äimistelkää maailmanhistorian kulkua.
Minulle jäi parhaiten mieleen virolaismiehen muisto, kun hän kertoi, miten Suomen televisiossa näytetystä Ritari Ässä -ohjelmasta valui tietoa virolaisten korviin. Kun pikkupojille selvisi, että Ritari Ässällä on kello jolle puhutaan, näkyi Tallinnan katukuvassa poikia, jotka kohdatessaan länsiauton (harvinaista herkkua sekin) ryhmittyivät auton viereen ja alkoivat puhua rannekellolleen. Pojista oli myös jännää tajuta, että kaasunaamari päässä sai tehtyä samanlaista ääntä kuin ihmeauto Kitt. Kaasunaamaria oli käytetty koulussa pidetyissä pelastautumisharjoituksissa, kun pelättiin ydinsodan alkua.
Voi aikoja, voi tapoja. Ehkä lihamestari Väiski ei sittenkään ollut yhdysvaltalainen agentti.
Dokumentti kertoo siitä, mikä merkitys Suomen televisiolla oli virolaisille neuvostovallan aikana. Dokumentti on valmistunut tänä vuonna ja siitä kirjoiteltiin virolaisissa lehdissä varsin paljon.
Turha vaiva selittää sen kummemmin ohjelman sisältöä tarkemmin. Katsokaa itse, naurakaa itsenne kippuraan ja äimistelkää maailmanhistorian kulkua.
Minulle jäi parhaiten mieleen virolaismiehen muisto, kun hän kertoi, miten Suomen televisiossa näytetystä Ritari Ässä -ohjelmasta valui tietoa virolaisten korviin. Kun pikkupojille selvisi, että Ritari Ässällä on kello jolle puhutaan, näkyi Tallinnan katukuvassa poikia, jotka kohdatessaan länsiauton (harvinaista herkkua sekin) ryhmittyivät auton viereen ja alkoivat puhua rannekellolleen. Pojista oli myös jännää tajuta, että kaasunaamari päässä sai tehtyä samanlaista ääntä kuin ihmeauto Kitt. Kaasunaamaria oli käytetty koulussa pidetyissä pelastautumisharjoituksissa, kun pelättiin ydinsodan alkua.
Voi aikoja, voi tapoja. Ehkä lihamestari Väiski ei sittenkään ollut yhdysvaltalainen agentti.
maanantai 12. lokakuuta 2009
Perheenäidin pienet ilot
Pakko hehkuttaa, että sain juuri katsottua keskeytyksettä (ja nukahtamatta, kuten T lisäsi) kokonaisen elokuvan alusta loppuun. Tätä ei ole muistaakseni tapahtunut yli puoleentoista vuoteen. Jee!
Viikonlopun lehdet ovat taas tarjonneet paljon bloggaamisen aiheita, joista täytyy vuodattaa paremmalla ajalla. Lisäksi Tallinnan-edustajanne täytyy käydä lähiaikoina katsastamassa uusi Solaris-keskus, josta on täällä kohkattu viikkokaupalla. Solariksessa on Viron moderneinen kaikin teknisin herkuin varustettu lähes 2 000-paikkainen konserttisali, elokuvateatteri, kauppoja, ravintoloita, tanssikoulu ja mitä lie. Sijainti on aivan Tallinnan keskustassa, Estonia-teatteria vastapäätä. Sijainti on arvattavasti närkästyttänyt monia. Esimerkiksi tässä on Postimehen uutinen avauspäivän ihmisryntäyksestä.
Mutta näitä ja muita siis myöhemmin. Huomenissa pelmahdamme mummolaan. Nyt arvomme, pitäisikö autoon huomenaamuna vielä vaihtaa talvirenkaat, sillä Suomen eteläosiin ennustetaan huomiseksi ensilunta.
Viikonlopun lehdet ovat taas tarjonneet paljon bloggaamisen aiheita, joista täytyy vuodattaa paremmalla ajalla. Lisäksi Tallinnan-edustajanne täytyy käydä lähiaikoina katsastamassa uusi Solaris-keskus, josta on täällä kohkattu viikkokaupalla. Solariksessa on Viron moderneinen kaikin teknisin herkuin varustettu lähes 2 000-paikkainen konserttisali, elokuvateatteri, kauppoja, ravintoloita, tanssikoulu ja mitä lie. Sijainti on aivan Tallinnan keskustassa, Estonia-teatteria vastapäätä. Sijainti on arvattavasti närkästyttänyt monia. Esimerkiksi tässä on Postimehen uutinen avauspäivän ihmisryntäyksestä.
Mutta näitä ja muita siis myöhemmin. Huomenissa pelmahdamme mummolaan. Nyt arvomme, pitäisikö autoon huomenaamuna vielä vaihtaa talvirenkaat, sillä Suomen eteläosiin ennustetaan huomiseksi ensilunta.
torstai 8. lokakuuta 2009
Viron posti, meillä olisi hieman keskusteltavaa
Olen lopulta tullut siihen tulokseen, että kaikki Viron postin kuljetettavaksi annettavat kirjeet ja paketit täytyy lähettää kirjattuina. Valitettavasti.
Tänään sain kuulla, että täysin tavallinen ykkösluokan lentopostikirje, jonka olen lähettänyt viime viikon maanantaina, ei ole vieläkään päässyt kohteeseensa Suomessa. Ottaa tavallista enemmän pannuun, sillä kirje todellakin olisi saanut mennä ajoissa perille, mutta nyt se aiheuttaa viivästymisensä takia tyhmää lisävaivaa.
Näyttää siltä, että täkäläisen postin liikkeissä on varsin paljon häilyvyyttä. Joskus posti kulkee aivan niin kuin pitääkin, joskus taas lahden ylitys kestää viikkokaupalla.
Jatkossa täytyy siis kirjata kaikki lähetykset, sillä sen avulla voi ainakin osoittaa, milloin on mitäkin lähettänyt ja mihin.
MUOKKAUS: Sain kuulla em. kirjeeni vastaanottajapäästä, että se oli lopulta eilen saapunut perille. Hyvä niin, mutta puolitoista viikkoa on minusta silti liian pitkä aika.
Tänään sain kuulla, että täysin tavallinen ykkösluokan lentopostikirje, jonka olen lähettänyt viime viikon maanantaina, ei ole vieläkään päässyt kohteeseensa Suomessa. Ottaa tavallista enemmän pannuun, sillä kirje todellakin olisi saanut mennä ajoissa perille, mutta nyt se aiheuttaa viivästymisensä takia tyhmää lisävaivaa.
Näyttää siltä, että täkäläisen postin liikkeissä on varsin paljon häilyvyyttä. Joskus posti kulkee aivan niin kuin pitääkin, joskus taas lahden ylitys kestää viikkokaupalla.
Jatkossa täytyy siis kirjata kaikki lähetykset, sillä sen avulla voi ainakin osoittaa, milloin on mitäkin lähettänyt ja mihin.
MUOKKAUS: Sain kuulla em. kirjeeni vastaanottajapäästä, että se oli lopulta eilen saapunut perille. Hyvä niin, mutta puolitoista viikkoa on minusta silti liian pitkä aika.
Ei takki päällä kirjastoon ynnä autoiluasiaa
Tallinnan pääkirjaston eteisaulaan oli ilmestynyt tiukka kyltti: ulkovaatteissa kirjaston sisään astuvia asiakkaita ei palvella. Päällysvaatteet tulee jättää narikkaan.
Vein takkini kiltisti narikan tädille, ei siinä mitään. Mutta miksiköhän näin jyrkkä linja on täytynyt laittaa? Aiemmin kirjastossa on kehotettu ja suositeltu jättämään ulkovaatteet naulakkoon, nyt oli menty asteen ehdottomammaksi. Onko liikaa varkaita, jotka vievät paksun takin sisuksissa kirjoja? Pelätäänkö syyssateista märkien ulkovetimien pilaavan kirjat? Enkö saisi edes pikaisesti käydä palauttamassa kirjojani, jos minulla on takki päällä? Ehkä täytyy käydä kysymässä, mikä tähän on syynä.
Totesin myös, että Vapauden aukion alla oleva parkkihalli on ehkä hienoin, jossa olen käynyt. Parkkiruudukkojen väleissä on nähtävillä vanhaa kaupunginmuuria, jota aukion remonttitöiden aikana kaivettiin esille. Muurinpätkät ovat myös mukavasti valaistut. Hienoa, jatkossa voin tavallisen betonitolpan sijaan kolhia auton kyljen keskiaikaiseen kaupunginmuuriin!
Ja juu, jos sattuu matkustamaan Tallinnaan sähköautolla, on Vapauden aukion parkkiluolastossa myös sähköautojen latauspaikka. Se on laatuaan Viron ensimmäinen julkinen ja maksuton autolataamo. Siellä luultavasti ei ole kovaa ruuhkaa, sillä Pealinn-lehden jutun mukaan Virossa on rekisteröity vain 4-5 sähköautoa.
Vein takkini kiltisti narikan tädille, ei siinä mitään. Mutta miksiköhän näin jyrkkä linja on täytynyt laittaa? Aiemmin kirjastossa on kehotettu ja suositeltu jättämään ulkovaatteet naulakkoon, nyt oli menty asteen ehdottomammaksi. Onko liikaa varkaita, jotka vievät paksun takin sisuksissa kirjoja? Pelätäänkö syyssateista märkien ulkovetimien pilaavan kirjat? Enkö saisi edes pikaisesti käydä palauttamassa kirjojani, jos minulla on takki päällä? Ehkä täytyy käydä kysymässä, mikä tähän on syynä.
Totesin myös, että Vapauden aukion alla oleva parkkihalli on ehkä hienoin, jossa olen käynyt. Parkkiruudukkojen väleissä on nähtävillä vanhaa kaupunginmuuria, jota aukion remonttitöiden aikana kaivettiin esille. Muurinpätkät ovat myös mukavasti valaistut. Hienoa, jatkossa voin tavallisen betonitolpan sijaan kolhia auton kyljen keskiaikaiseen kaupunginmuuriin!
Ja juu, jos sattuu matkustamaan Tallinnaan sähköautolla, on Vapauden aukion parkkiluolastossa myös sähköautojen latauspaikka. Se on laatuaan Viron ensimmäinen julkinen ja maksuton autolataamo. Siellä luultavasti ei ole kovaa ruuhkaa, sillä Pealinn-lehden jutun mukaan Virossa on rekisteröity vain 4-5 sähköautoa.
lauantai 3. lokakuuta 2009
Porsastelua
Tämän päivän huumoripläjäys osui äskeiselle kauppareissulle. Kaupan parkkipaikan kupeessa nurmialueella oli nuori nainen ulkoiluttamassa lemmikkisikaansa. Ei mitään kaksilahkeista karjua, vaan ehtaa nelijalkaista possua, sellaista miniversiota.
Toki olen tietänyt, että minisikoja lemmikkeinä pidetään, mutta en vain ole luonnossa niitä koskaan nähnyt. Kärryissä istunut J oli tietysti aivan lumoutunut näystä, mutta tunnustetaan, että kyllä minäkin avoimesti tuijotin. On vain aivan hulvattoman näköistä, kun vaaleanpunaisella, harjaniskaisella paksulla possulla on yllään punaiset valjaat ja se nurmikolla tepastelee. Omistaja päästi possun hihnasta vapaaksi viheriölle, kaivoi itse kirjan taskustaan ajanvietteeksi ja siihen he sitten jäivät ulkoilemaan. Kaikkea sitä on.
Toki olen tietänyt, että minisikoja lemmikkeinä pidetään, mutta en vain ole luonnossa niitä koskaan nähnyt. Kärryissä istunut J oli tietysti aivan lumoutunut näystä, mutta tunnustetaan, että kyllä minäkin avoimesti tuijotin. On vain aivan hulvattoman näköistä, kun vaaleanpunaisella, harjaniskaisella paksulla possulla on yllään punaiset valjaat ja se nurmikolla tepastelee. Omistaja päästi possun hihnasta vapaaksi viheriölle, kaivoi itse kirjan taskustaan ajanvietteeksi ja siihen he sitten jäivät ulkoilemaan. Kaikkea sitä on.
perjantai 2. lokakuuta 2009
Turusta Tallinnaan lentokoneella
Kappas, tänään huomasin, että Air Baltic -lentoyhtiö on aloittanut eilen lennot Turusta Tallinnaan. Kerran päivässä pääsee suuntaansa.
Tein pikaisesti kokeiluhaun Air Balticin sivuilla siitä, mitä yhdensuuntainen lento halvimmassa economy-luokassa maksaisi. Esimerkiksi maanantaina meno Tallinnasta Turkuun maksaisi 92 euroa, ja tiistaina Turusta Tallinnaan pääsisi takaisin 56 eurolla. Tuo 56 eurovaluuttaa on jo varsin asiallinen hinta, kun tietää, että lentoaika on n. 45 minuuttia ja lentokentät kummassakin päässä pienet, jolloin ei tarvitse tuskailla lähtöselvitysjonoissa.
Että kaverit, tiedoksi vain!
Tein pikaisesti kokeiluhaun Air Balticin sivuilla siitä, mitä yhdensuuntainen lento halvimmassa economy-luokassa maksaisi. Esimerkiksi maanantaina meno Tallinnasta Turkuun maksaisi 92 euroa, ja tiistaina Turusta Tallinnaan pääsisi takaisin 56 eurolla. Tuo 56 eurovaluuttaa on jo varsin asiallinen hinta, kun tietää, että lentoaika on n. 45 minuuttia ja lentokentät kummassakin päässä pienet, jolloin ei tarvitse tuskailla lähtöselvitysjonoissa.
Että kaverit, tiedoksi vain!
torstai 1. lokakuuta 2009
Vapauden aukion uusi kuosi
Tässä päivän kuvaroiskaisuna otos suunnilleen viikon takaa. Tallinnan Vapauden aukio, Vabaduse väljak, näyttää nykyisin tältä - ja hyvä niin. Yli vuoden kestänyt remontti aukiolla koetteli kaupunkilaisten ja turistien hermoja, mutta nyt paikka on komeassa kunnossa.
Kuvassa alas vasemmalle vievät aukiolta luiska ja portaat. Maan alta löytyy lasten tiedekeskus, kahvila ja parkkitila. Tuon luiskan ja portaikot ottivat heti omakseen skeittarit. Aukiolla käy tasainen rullalaudan kolina, mutta kyllä se vain sopii, tilaa nimittäin on.
Kuvassa alas vasemmalle vievät aukiolta luiska ja portaat. Maan alta löytyy lasten tiedekeskus, kahvila ja parkkitila. Tuon luiskan ja portaikot ottivat heti omakseen skeittarit. Aukiolla käy tasainen rullalaudan kolina, mutta kyllä se vain sopii, tilaa nimittäin on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)