Mutta välillä sentään huomaa jotakin positiivista kehitystä!
Eilen illalla lojuin sängyssä lukien kirjaa. Kirja on tuo, mikä kuvassa näkyy.
630 sivua englanninkielistä tekstiä aiheesta, josta en vielä joitakin vuosia sitten olisi kuvitellut lukevani edes suomeksi. Nyt aloittelin kirjan lukemista aivan lunkina enkä sen kummemmin miettinyt, että käsissäni on vieraskielinen tiiliskivi.
Tämä on edistystä.
Olenhan minä englantia osannut aina melko sujuvasti, mutta englanniksi en ole lukenut satunnaisia lehtijuttuja lukuun ottamatta yhtään mitään sitten lukion pakollisten kirjojen. Englannin lukeminen on aina tuntunut liian hitaalta ja vaivalloiselta.
USA:an muuttaessa oli pakko alkaa lukea erilaisia tekstejä englanniksi. Vähitellen tartuin myös englanninkielisiin kirjoihin. Nyt olen puolihuolimattomasti lukenut lukuisia kirjoja englanniksi ja hyvin on mennyt. Riemuiten olen huomannut, että lukunopeuteni on varmaan kaksikymmenkertaistunut.
Kun tämän tajusin, havahduin samalla siihen lähes rajattomaan maailmaan, mitä englanninkielisellä lukemisen saralla on tarjota. Voi veljet, mikä määrä upeita kirjoja ja blogeja on nyt paljon helpommin lähestyttävissä.
Kaiken hehkutuksen päälle on pakko todeta, että puhutun englannin osalta en havaitse juuri mitään kehitystä. Tuntuu, että samaa tankeroa väännän kuin ennenkin. Eri tilanteisiin liittyvät fraasit tulevat sujuvammin, mutta muutoin kieli on vanhaa tuttua kouluenglantia.
