The Rock

Lähes kaikki meillä käyneet vieraat ovat vierailleet San Franciscon edustalla sijaitsevalla vankilasaari Alcatrazilla, mutta me emme vielä olleet sinne selvinneet. Kaikki olivat kehuneet saarella käyntiä erittäin kiinnostavaksi kokemukseksi. Meillä kyläilevien jouluvieraiden kanssa oli lopultakin aika reissu toteuttaa.

Alcatraziin mennään tietenkin laivalla, ja matka kestää suunnilleen 15 minuuttia. Vankilaan tutustuttiin kuulokkeet korvilla. Luureista kuunneltiin äänitettä, jonka ohjeiden mukaan kuljettiin vankilassa paikasta toiseen.

Äänitteellä vankilaelosta kertoivat entiset vangit ja vanginvartijat. Äänite oli erittäin hienosti toteutettu. Sen ansiosta vankilakävijä sai juuri sopivan annoksen tietoa ja draamaa.

Kuvasaaliini jäi latteaksi, mutta alla kuitenkin muutama otos. Parempia kuvia Alcatrazista on netti väärällään tai sitten paikkaan voi tutustua Clint Eastwoodin tähdittämän Pako Alcatrazista -elokuvan avulla, jonka katsoimme saarella käynnin jälkeen. Olihan kiintoisaa katsoa leffaa, jonka tapahtumapaikoissa oli vain hetkeä aiemmin käynyt.

Kukin vanki oli sellissään yksin. Sellissä oli sänky, penkki, pöytä, lavuaari ja vessanpönttö - ja takaseinässä se kuuluisa ilmastointiluukku, jonka kautta pakenemisesta em. Itäpuu-leffa kertoo.

Vangit kertoivat äänitteen tarinoissa siitä, miten karmivaa on olla vankilassa, jossa vapaus ja tavallinen elämä näkyvät ja kuuluvat ikkunoista koko ajan. San Francisco ja tässä kuvassa piikkilankojen takana häälyvä Golden Gate -silta ovat todella lähellä.

Näkymä vankilan aurinkoisemmalta kulmalta, jonka sellit kuulemma olivat haluttuja vankien keskuudessa juuri valoisuutensa takia.

Vankilan ruokasali.

Keittiö.

Opastaulut kertoivat lisää tarinoita vankilaelämästä.

Näkymä saarelle laivalta käsin.

Alcatraz on aika kliseinen ja ilmeinen turistikohde, mutta siitä viis - jos menet San Franciscoon, käy myös täällä. On visiitin väärti.

Tapanina viidakossa

Jouluaaton ja joulupäivän kotona lötköilyn jälkeen oli aika lähteä Suomen-vieraidemme kanssa tapaninpäivän ajelulle San Franciscoon.

Kohteemme oli California Academy of Sciences, joka sijaitsee Golden Gate Parkissa aivan lähellä Japanilaista teepuutarhaa, jossa taannoin vietimme T:n kanssa iltapäivän.

CAS on vähän kaikkea: tiedekeskus, akvaario, planetaario ja sademetsä. Siis aika iso. J:n ja K:n turnauskestävyys oli tällä reissulla hyvä ja kiinnostavaa nähtävää oli riittävästi, joten planetaariota lukuun ottamatta ehdimme nähdä melko hyvin kaiken. Lapsia tuntuvat kiinnostavan erityisesti valtavat akvaariot, joiden suurten seinien edessä on hienoa ihmetellä merenalaista elämää.

K teki tuttavuutta anakondan kanssa. Onneksi oli lasi välissä.

Amazonilla pääsee vessaan.

Sammakko oli liimautunut terraarion lasiin.

Tämä kuva on otettu suunnilleen puolessa välissä sademetsäkerroksia. Sademetsää kierrettiin rataa pitkin kerroksesta toiseen ja saatiin näin käsitystä siitä, millaista kasvillisuutta ja eläimistöä eri korkeuksissa on. Sademetsään mentiin "ilmalukkohuoneen" kautta, joten ilma sademetsässä oli sitä mitä pitääkin - kuuma ja hyvin kostea. Oli melkoinen kokemus: upeat perhoset lentelivät ympäriinsä ja papukaijat istuivat puussa.

CAS:n katto on nimeltään Living Roof, elävä katto. Näin talvisaikaan siellä ei kummoista väriloistoa ole, mutta ovathan nuo katon muodot vähän muuta kuin Älvsbyhusin talomalliston kattovaihtoehdot.

Sisällä museossa oli minun silmääni harvinaisen havainnollinen kuvaesitys maapallon synnystä ja kehityksestä nykyiselleen.

Albiino alligaattori. Elikko on luonnonoikku, joka ei oikeassa luonnossa pärjäisi.

J ja K ihmettelevät "Nemo-kaloja" (äidin eksoottisten kalojen tuntemus perustuu lähinnä Nemoa etsimässä -elokuvaan...)

En taaskaan muista tämän levän nimeä, mutta se saa aina mielikuvitukseni liikkeelle. Se näyttää vedessä kelluvalta merenneidolta tai synkemmin ajateltuna veteen hukkuneelta naiselta, jonka hiukset liikkuvat virtausten tahtiin. Tämä on jokin Kalifornian merenrannoille tyypillinen levä, sillä se on ollut kaikissa akvaarioissa ja eläintarhoissa, joissa olemme täällä käyneet.

Lyhyestä virsu kaunis. CAS on ehdottomasti käymisen väärti. Menkää, jos mahdollisuus on (ja menkää ajoissa aamulla, keskipäivällä väkeä alkaa olla tosi paljon).

Vinksallaan

Jokin aika sitten kirjoitin käynnistämme San Franciscon Japanilaisessa teepuutarhassa. Ennen puutarhaan menoa pistäydyimme sen vieressä sijaitsevan De Young -museon kahvilassa. Museoon meillä ei valitettavasti ollut aikaa tutustua.

Täysin vinossa oleva kuva museorakennuksesta ei oikeastaan ole kovin epäonnistunut, vaan kertoo kohtuullisen hyvin siitä, miten ihmeellinen museo rakennuksena on. Opaskirjojen mukaan rakennus aiheutti valmistuessaan valtaisan myrskyn puolesta ja vastaan, minkä ymmärrän hyvin. Paikka on todella erikoinen ja muistuttaa enemmänkin vankilan ja lennonjohtotornin yhdistelmää. Mutta siitäkin huolimatta se minun mielestäni istui ympäristöönsä. Sen ympärillä Golden Gate Parkissa on tarpeeksi tilaa ja vehreyttä, joten se ei omaan silmääni näyttänyt täysin väärään paikkaan tungetulta.

Museon sisällä hörppäsimme siis vain ylihintaiset kahvit (mikä siinä on, että museokahvilat ja -kaupat ympäri maailman ovat aina karmean kalliita?) ja katselimme museon pihalla olevia taideteoksia. Amerikassa hakaneulatkin ovat suurempia.

Pysy valitsemallasi polulla

San Franciscon keskellä on valtava (siis oikeasti valtava, 412 ha) puistoalue nimeltään Golden Gate Park. Puisto ei ole vain yhtä suurta viheraluetta, vaan sen sisällä on muun muassa erilaisia museoita, kasvitieteellinen puutarha ja konserttilava.

Meillä oli T:n kanssa perjantaina mahdollisuus viettää muutama tunti kahdestaan ilman lapsia. Pähkäilimme, mihin mennä ja päätimme lähteä tutustumaan Golden Gate Parkissa sijaitsevaan Japanese Tea Gardeniin eli japanilaiseen teepuutarhaan. Olimme kuulleet ja lukeneet siitä paljon kehuja.

Ei tarvinnut pettyä. Täkäläinen ruska on nyt parhaimmillaan, turisteja ei ole joka kulmalla bussilasteittain ja se puutarha - oi, se oli hieno.

En ole suuri Japanin tuntija ja suuri ymmärrys tällaisesta puutarhakulttuurista ja sen merkityksestä minulta puuttuu. Mutta ymmärsi siitä tai ei, niin nauttia voi. Symmetria, polut, kaaret, lyhdyt, penkit, kauniit muodot, vesi, kalat. Enpä keksi, mikä näistä asioista EI olisi viehättävää.

Kuten lokakuussa kerroin, Tallinnassakin on nyt japanilainen puutarha. San Franciscon kollegansa loistoon sillä on vielä matkaa, mutta toivottavasti siitä huolehditaan niin, että se voi kehittyä yhtä hienoksi rauhoittumisen paikaksi kuin tämä täkäläinen.

Ja juu, jotta kokemus ei olisi ollut liian zen, niin arvon bloggaajanne tiputti korvakorunsa karppilampeen. Onneksi tapaus sattui sellaisessa kohdassa, jossa vettä ei ollut kuin kyynärpäähän asti ja sattumoisin juuri siinä kohtaa oli puutarhuri lähellä leikkelemässä pensaita.

Nöyrästi menin kysymään, josko kiltti puutarhuri voisi onkia koruni pois, kun höheltävä turisti olisi kuitenkin päätynyt kellumaan lampeen karppien kanssa.

Kiltisti herra kääri paidanhihansa ja nosti korun vedestä ja minä sain poistua nolostuneena T:n luokse, joka oli paennut mutkan taakse miettimään, kuka mahtaa olla tuo suomalaisen näköinen nainen, joka sekoilee keskellä lampea korujensa kanssa.

Meduusan isku

Sillä aikaa kun meillä kyläilevät kaverimme tutustuivat Alcatrazin vankilasaareen, minä ihmettelin J:n ja K:n kanssa San Francisco Aquariumia.

Aiemmin kesällä kävimme Monterey Aquariumissa, joka oli erittäin vaikuttava. SF:n akvaario ei suinkaan ollut huono, mutta aivan Montereyn kaltainen komea kokonaisuus se ei ollut.

Lasten kanssa akvaariossa vierähti puolisentoista tuntia, mikä oli meille aivan riittävästi. Akvaariossa oli kaksi vedenalaista tunnelia, jossa oli jännää ihmetellä ympärillä uiskentelevia mereneläviä.

Kuten Montereyssäkin, myös täällä minusta hienoimpia taisivat olla meduusat. Niiden liike vedessä on varsin hypnoottista.

Näyttää siltä, että pahin turistikausi alkaa SF:ssa olla ohi. Tiistaina puoliltapäivin akvaariossa oli jopa väljää. Kuvassa J tepastelee liikkuvalla "kävelyhihnalla", joka tosin ei ollut nyt päällä.

Tässäkin akvaariossa kalat pyörivät ympyrää.

Saku ja kaverit.

****

Lapsilla oli kivaa, kun akvaariossa pääsi erään altaan reunalla veden läpi koskettamaan rauskuja ja meritähtiä. Olin aina kuvitellut, että meritähdet ovat jotenkin limaisen pehmeitä, mutta nehän olivatkin melkein kivikovia.

Akvaarioreissun jälkeen vietin lasten kanssa kunnon turistielämää Laituri 39:llä. Selvisimme myös ajelemaan laiturin kauniiseen vanhanaikaiseen karuselliin.

Lopuksi katselimme laiturilta Alcatrazin suuntaan. J katseli saarta ja alkoi laulaa "Vaarilla on saari, se oma saari on". Oletan, että laulussa ei puhuttu ihan tästä saaresta...

The City, jälleen kerran

Meillä kyläilevien Suomen-vieraiden kanssa ehdimme viikonloppuna viettää mukavan päivän San Franciscossa. Lapset olivat lastenhoitajan huomassa, joten kaupunkipäivä sujui ihmeellisen juohevasti ja ehdimme nähdä työpäivän mitan aikana vaikka mitä.

Yksi SF:n ylivoimaisesti tunnetuimmista nähtävyyksistä on jyrkässä mäessä mutkitteleva, yhden kaistan levyinen Lombard Street. Sen lienee jokainen vähänkään amerikkalaisia televisiosarjoja tai elokuvia katsellut joskus nähnyt.

Katu oli aivan hauska paikan päällä nähdä, mutta ei se mitenkään ällistyttävä kokemus ollut. Jyrkkiä mäkiä on kaupunki täynnä. Hillittömästi turisteja Lombard Streetiä kuitenkin oli ihmettelemässä, ja mutkakadun yläpäässä oli poliisi ohjaamassa liikennettä, sillä kurvikkaalle tielle oli jatkuva autojen jono.

Valokuvaustaitoni eivät riitä näyttämään, kuinka jyrkkiä kaupungin mäet ovat. SF:ssa autoilu on välillä kuin huvipuistossa olisi. Tämäkään mäki ei ole jyrkimmästä päästä.

Rouvia lähellä Chinatownin kulmia.

Jotain tässäkin ilmoitellaan, kiinaksi.

Kalsarit kuivuvat somasti ikkunassa.

"Tää johtoliitäntä on täysin turvallinen, ihan varmasti on. "

Kiinalaisten englannin kieli on aina kovin persoonallista.

Täältä saa itämaista kauneutta.

Chinatownissa on ihmeellisiä ruokakauppoja.

Mitähän lienevät nämäkin hiutaleet ja möhkylät?