Viron rautateiden raideleveys

Ahkera blogin lukija Suomesta kyseli, voisinko selvittää, mikä on Viron rautateiden raideleveys. Postausidea ei ollut aivan helpoimmasta päästä, sillä itselläni ei ollut aiheesta juurikaan pohjatietoa.

Mutta mitäpä ei miniä tekisi lukijoiden palvelemiseksi :)

Googlailun ja wikittelyn sekä erilaisten lähteiden vertailun jälkeen voinen antaa suunnilleen oikeaa tietoa.

Ensinnä vertailun vuoksi totean, että Suomessa junat kulkevat 1 524 millimetrin levyisillä raiteilla. Tällainen leveys luokitellaan leveäraiteiseksi. Historian tunneilta monen mieleen onkin varmaan jäänyt, että Suomen raideleveys on Venäjän tsaarinaikaisia peruja.

Minusta on tosin hassua, että kyseinen mitta oli aikanaan napattu Yhdysvaltojen etelävaltioiden raideleveysstandardista. 1 524 mm on tarkalleen viisi jalkaa. Olisin jotenkin olettanut, että tsaari ei Amerikan suuntaan katsele, vaan vetäisi hatusta jonkin juuri häntä ja senhetkistä parranasentoa miellyttävän raideleveyslukeman.

Venäjällä raideleveys on nykyisin 4 millimetriä vähemmän, 1 520 mm, sillä Neuvostoliitossa raideleveys päätettiin 1950-luvulla standardoida SI-järjestelmän mukaisiin tasakymmeniin.

Muutaman millin ero Suomen ja Venäjän raiteiden välillä ei silti ole liikenteelle ongelma, vaan Allegro ja Tolstoi voivat puksutella kompastelematta rajan kummallakin puolella.

Maailman rautatieliikenteessä normaalilevyiseksi rautatieksi sanotaan 1 435 mm:n levyisiä raiteita.

Vaan entäs se Viro?

Virossa on käytössä useampi raidelevys. Junat ajelevat 1 520 ja 1 524 millimetrin sekä hyvin kapeilla 750 millimetrin raiteilla. Leveät raiteet ovat siis "Venäjä-kelpoiset", ja sama leveys on käytössä lähteiden mukaan aika lailla kaikissa entisissä Neuvostoliiton tasavalloissa, myös Latviassa ja Liettuassa.

Tuosta kapeammasta raideleveydestä Virossa en oikein osaa sanoa mitään.

Mainitaan vielä se, että Länsi-Euroopassa on yleisesti käytössä normaalilevyinen rautatie, ja huomasin tietoja etsiessä, että Virossakin on silloin tällöin noussut esille ajatus raideleveyden muuttamisesta. Tässäkin asiassa osa virolaisia varmaan kaipailee länsimaiden joukkoon, mutta taitaa olla niin, että niin kauan kuin naapurimaana on Venäjä, olisi aika järjetöntä ja epäkäytännöllistä vaihtaa leveyttä muuksi.

Jos lukijoiden joukossa on joku rautatieharrastajaguru, niin mahdollisia virheitäni ja vääriä painotuksiani saa kernaasti korjata.

Päivän vinkki: suosi venäläistä

Ennakkoluuloinen kun olen, eivät mielikuvani venäläisistä/neuvostoliittolaisista tuotteista ole aina sieltä laadukkaimmasta päästä. Mutta tokihan suuressa naapurissa osataan paljon asioita, ja yksi sellainen asia on näköjään vesivärien valmistus.

J on ahkera akvarellimaalauksen harrastaja, kiitos hoitotätimme, joka on koko ikänsä ollut innokas piirtäjä ja maalaaja. Lapsenhoitajamme on myös osannut huolehtia asialliset työvälineet lapselle, missä asiassa selkeä ohje on kuulunut: katso, että vesivärit on valmistettu Venäjällä. Idän suunnasta kuulemma tulivat neuvostoajallakin ylivoimaisesti parhaimmat piirustus- ja maalaustarvikkeet.

Ja todellakin, tämä pitää paikkansa! Sekalaiset tiimari- yms. market-värit ovat välillä laadultaan ihan mitä sattuu. Ei paljon kiinnosta maalata, jos raivoisankaan värien käyttelyn jälkeen paperille ei ilmesty kuin haalea vesiläiskä. Täällä Tallinnassa esimerkiksi Prismasta saatavista, Moskovassa valmistetuissa vesiväreissä tätä ongelmaa ei ole, pigmenttiä piisaa. Lapsen kelpaa harjoitella maalaushommia, kun väriä tulee vähän hennommallakin otteella.

Sattumaa tai ei, mutta vinkki on hyvä. Ja vaikka moni asia rajan takana on ollut ja on ihan päin kulmaa, niin taidekoulutuksessa ja kuvataiteen osaamisessa naapureille ei voi irvistellä. Joten luultavasti he tietävät jotakin myös värien valmistuksesta.

Hengessä mukana matkalla halki Venäjän

Eesti Päevalehdessä alkoi viime viikolla kiintoisa juttusarja, jota nyt jo suorastaan päivittäin odotan. Toimittaja Jaanus Piirsalu matkasi lokakuussa parin kaverinsa kanssa autolla 10 000 kilometrin matkan läpi Venäjän. EP:ssä ilmestyy nyt toimittajan matkapäiväkirja.

Matka alkoi Sotsista ja päättyi Jakutskiin, joka kuulemma on maailman suurin ikiroudan päällä sijaitseva kaupunki. Vironkielinen juttusarja on luettavana myös Piirsalun blogissa. Jos kieli tuottaa hankaluuksia, voi ainakin vilkaista kuvia matkan varrelta. Venäjän maalle mahtuu kaikenlaista.

Piirsalu oli matkan aikana tehnyt myös pientä, täysin epätieteellistä tutkimusta siitä, minkä verran venäläiset tietävät Virosta ja virolaisista. Liekö sitten täkäläisille helpotus vai kauhistus, mutta eihän Venäjällä kukaan Virosta mitään tiedä (no eipä varmasti tiedä jossain Jakutskissa Suomestakaan). Tavallisilla venäläisillä on ihan tarpeeksi elämistä omien ongelmiensa kanssa, joten tuhansien kilometrien päässä sijaitsevan mikroskooppisen kokoisen naapurivaltion asiat eivät toki kuulu jokapäiväisiin ajatuksiin. Tämä ei ole mikään syytös tai moite. Keskimääräinen suomalainen osaa nimetä Venäjältä ehkä Moskovan ja Pietarin, ja kaikki muu onkin "Uralin takana" tai "Siperiaa".

Karua oli lukea Piirsalun kuvauksia vuoden 2014 talviolympialaiskaupungista Sotsista. Mustanmeren vesi on Sotsin rannoilla niin täynnä sitä itseään, että saavat Sotsin mainosmiehet olla aika nokkelia, että pystyvät keksimään tavallista kansaa ja eritoten ympäristönsuojeluväkeä vakuuttavia lausuntoja vesistönsä kunnosta. Paikalliset tietävät rantojensa kurjan tilan ja käyvätkin rantalomalla Abhaasian puolella. Toimittaja Piirsalun tietojen mukaan Sotsin seudulla on noin sata jätevesienpuhdistuslaitosta, jotka on kaikki rakennettu neuvostoajalla ja joista toimii edes muodollisesti vain muutama.

Saapa nähdä, miten olympialaisten aikana huudellaan Venäjän ihmisoikeuksien perään, sillä Sotsin kisoja varten rakennetaan ymmärtääkseni suunnilleen kaikki nollasta: tiet, olympiakylät yms. Anteeksi vain pessimistisyyteni, mutta luulenpa, että viranomaiset eivät ihan aina muista kysyä lupaa kaikkeen saati kuulla kansalaisia. Täytyyhän ne tiet rakentaa, että Putin pääsee ratsastamaan sisään stadionille ilman paitaa ja kellistämään siellä jonkun karhun...

No niin, no niin, nyt tämä lähti tälle linjalle. Piti siis vain sanomani, että lukekaa kiinnostavaa matkapäiväkirjaa.