Joulutoivotus

Nyt on alkusointuintoisen tähtihetki. Voisin laittaa postauksen otsikoksi "Aatonaatto Alcatrazissa". Mutta enpä viitsi, se olisi liian ilmeistä :)

Tänään tosiaan kävimme jouluvieraidemme kanssa entisellä vankilasaarella, mistä kuvia ja tarinaa myöhemmin. Oli erittäin mielenkiintoinen reissu.

Turistimatkoista huolimatta tultiin taas jouluun, vaikka näissä maisemissa sitä on kovin hankala uskoa.

Lahden takana laskeudutaan pyhien viettoon. Kaksi vuotta sitten toivottelimme teille lukijoille hyvää joulua vironkielisen joulurauhanjulistuksen tekstin sanoin. Teemme saman nyt.

Hyvää, itse kullekin juuri sopivaa joulua! - Häid, rahulikke jõulupühi! - Merry Christmas!

"Homme, kui see on Jumalale meelepärane, jõuab kätte meie Issanda ja Lunastaja armurikas sünnipäev. Ja seepärast olgu nüüd välja kuulutatud üleüldine jõulurahu, ja olgu kõik asjaosalised üles kutsutud seda püha pühitsema sobiliku hardumusega, ja ka muidu ennast üleval pidama rahulikul ja viisakal kombel.

Kes aga selle rahu vastu eksib ja jõulurahu seadusevastase või ka ebasobiva käitumisega rikub, seab ennast sellega raskendavate asjaolude kätte süüdi ja langeb karistuse alla, nagu seda igaühe kohta seadus ja korraldused ette näinud on. Ja lõpetuseks olgu kogu riigi elanikkonnale soovitud rõõmurikkaid jõulupühi ja jõulurahu, mis kestku terves riigis kanutipäevani."

Kuusikosta isä kannettiin lasten iloks pirttihin

Lämmintä oli keskiviikkona päivällä varmaan 20 astetta, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja puut hehkuivat kauniin värisinä. Silti kävin hankkimassa pientä joulurekvisiittaa ja laitoin lapset kuusenkoristeluhommiin. Nyt on tenavilla huoneessaan pikkukuusi ja kotona muutenkin hieman jouluvaloja ja -koristeita. Levollista joulunodotusta, arvon lukijat!

Kuusikosta isä kannettiin lasten iloks' pirttihin

Pisti silmään Viron metsähallituksen (RMK, Riigimetsa majandamise keskus - metsähallitus ei ehkä ole oikea käännös, mutta vähän samoja hommia tekee) mainos lehdessä. RMK nimittäin järjestää kansalaisille joulukuusenhakuretkiä valtion metsiin.

Yksi vaihtoehto on ilmoittautua ohjatulle kuusenhakuretkelle.

Toinen vaihtoehto on jotenkin niin virolainen. Puu haetaan itsenäisesti metsästä sen jälkeen, kun on ensin netistä lukenut ohjeet, mistä puun saa hakea ja millaisen puun voi ottaa. Joulukuusen voi maksaa mobiilisti vaikka ihan sieltä metsästä käsin.

Jo vain oli saatu ilmiöt "internet" ja "mobiili" jopa joulukuusen hankkimiseen! Mutta mikäs siinä, parempihan tuo on kuin käydä kuusivarkaissa (mikä muuten on niitä maailman turhimpia hommia. Aika moni metsänomistaja varmasti antaisi ihan rennosti luvan kuusen ottamiseen, jos vain kävisi kysymässä. Varkaus sen sijaan on varkaus, josta ei paljon sympatiaa irtoa).

Huumorijoulukalenterin 3. luukku

Miljonääriä haudataan. Kappelissa arkun vieressä seisoo nainen ja itkee vuolaasti.
- Itkette niin sydäntäsärkevästi... Oletteko vainajan sukulainen?
- En ole. Siksi itkenkin!

Suklaaherkku

Tässä kohtaa pyhiä monissa keittiöissä todetaan, että oho, onpas jääkaappiin jäänyt voita ja että suklaatakin on kovasti syömättä.

Jotta arvokkaat aineet eivät menisi hukkaan, tässä resepti, johon voit, suklaat ja hulvattoman määrän sokeria voi upottaa. Ohjeen olen napannut netistä Jensenin kiusaus -nimisestä ruokablogista, jonka ohjeiden mukaan olen tehnyt monia muitakin maistuvia juttuja. Nämä suklaakeksit ovat tosin aivan omaa luokkaansa. Harjoitelkaa itsehillintää, sillä näitä tekee mieli vetää kerralla pellillinen. Onneksi ovat sen verran ruokaisia, että ei pysty.

Hillary Clinton Chocolate Chip Cookies

3 2/3 dl vehnäjauhoja
(1 tl suolaa)
1 tl ruokasoodaa
200 g huoneenlämpöistä voita
2,5 dl fariinisokeria
1 1/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 munaa
4 3/4 dl kaurahiutaleita
170 g murskattua suklaata

Sekoita jauhot, suola ja sooda. Vatkaa pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen ja vatkaa seos uudelleen vaahdoksi. Sekoita jauhot ja kaurahiutaleet joukkoon.
Lisää suklaarouhe varovasti käännellen. Paista 175 asteessa 8-10 minuuttia.

****

Tuosta taikinasta minä sain yli 50 pikkuleipää. Suklaana minulla oli n. 100 g tummaa suklaata (70 % kaakaota) ja loput Fazerin sinistä. Suola on sulkeissa, sillä sitä ei tarvinne käyttää, jos voissa on jo suola. Meillä ei ollut.

Ainesosien määrät ovat vähän hassuja, kun resepti on kaiketi käännetty jostakin amerikkalaisesta keittokirjasta. Mutta nuo määrät tuottivat ainakin minulla hyvän lopputuloksen. Tai no, kaurahiutaleita taisi mennä vain 4 desiä, joka sekin tuntui hurjalta määrältä, mutta sinne mössöön se upposi.

Taikina on tosi tiivistä tavaraa. Jonkun aikaa sähkövatkaimeni jaksoi pyöritellä, mutta sitten piti siirtyä isoon teräslusikkaan, joka sekin vääntyi solmuun.

Paistoaikaa meidän uunissamme riitti kuusi minuuttia.

Älkää kysykö, miksi pikkuleivillä on tuollainen nimi. Ei sentään Sarah Palin.

Lopuksi itsekehua: tämä on jokseenkin ensimmäinen kerta, kun jaan jotakin reseptiä. Kotiäitiys kehittää, sillä vielä pari vuotta sitten tarvitsin perunankeittoonkin reseptin.

(Postauksen otsikko on J:ltä, joka on kiitettävästi päässyt kaiken suklaisen makuun.)

Joulurauhaa

"Homme, kui see on Jumalale meelepärane, jõuab kätte meie Issanda ja Lunastaja armurikas sünnipäev. Ja seepärast olgu nüüd välja kuulutatud üleüldine jõulurahu, ja olgu kõik asjaosalised üles kutsutud seda püha pühitsema sobiliku hardumusega, ja ka muidu ennast üleval pidama rahulikul ja viisakal kombel.

Kes aga selle rahu vastu eksib ja jõulurahu seadusevastase või ka ebasobiva käitumisega rikub, seab ennast sellega raskendavate asjaolude kätte süüdi ja langeb karistuse alla, nagu seda igaühe kohta seadus ja korraldused ette näinud on. Ja lõpetuseks olgu kogu riigi elanikkonnale soovitud rõõmurikkaid jõulupühi ja jõulurahu, mis kestku terves riigis kanutipäevani."



Näillä vironkielisillä joulurauhan julistuksen sanoilla (jotka muuten ovat varsin täsmälleen samat kuin Suomessa) toivotamme me täältä lahden takaa levollista joulun aikaa kaikille blogimme parissa käyneille. Kiitos, että tänne vaivaudutte ja tulettehan ensi vuonna uudestaan!

Kutri-Helenan joulutoimet

Täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleena ja ilman sikainfluenssaa, vaikka blogissa hiljaista on ollutkin.

Tällä välin olemme mm. leiponeet ensimmäisen setin piparkakkuja, mihin toimeen myös J osallistui ahkerasti. Poikamme ei tee poikkeusta kaikkien tuntemieni ihmisten joukossa: piparitaikina tuntui maistuvan paremmin kuin valmiit kakut.

En ole selvinnyt tekemään taikinaa itse, vaan ostin valmista. Virolaisessa piparkakkutaikinassa on enemmän pippuria kuin suomalaisessa. Suussa todellakin tuntuu hienoinen polte. Ei lainkaan hullumpaa, vain erilaista kuin mihin on tottunut.

 

Mitä joulupöytään Virossa? - Mis süüa jõulude ajal?

Joulu tulla jolkottaa ja olemme jo alkaneet miettiä, mitä tämänvuotisessa joulupöydässämme on tarjolla. Haluaisimme, että siellä olisi tuttujen jouluherkkujen lisäksi jotakin virolaista.

Mikäli olemme ymmärtäneet oikein, ehkä kaikkein perinteisin täkäläinen jouluruoka on verivorst, verimakkara. Emme ole koskaan sitä syöneet, mutta kuvausten mukaan se vaikuttaa olevan kovin samanlaista kuin Suomessa syötävä mustamakkara. Luultavasti ainakin tätä meillä jouluaattona syödään. Eilisessä postauksessani parjaamassani Õhtulehdessä sattui olemaan suuri verivorst-testi, joka toiminee meillä makkaravalinnan suuntaviivojen antajana.

Lugupeetud Eesti lugejad (ja toki kaikki muutkin), mitä te suosittelisitte joulupöytäämme, jotta saataisiin aitoja virolaisia makuelämyksiä ja mistä näitä herkkuja kannattaisi hankkia? Entä makeiden herkkujen puoli: minkälaisia kakkuja ja leivonnaisia virolaiset joulun aikaan nauttivat?

****

Hee, tuli noista otsikon vironkielisistä sanoista mieleeni eläintarhakäyntini, jolloin törmäsin sanaan, jossa luultavasti on eniten ä:n ja ö:n pisteitä, mitä olen koskaan nähnyt. Kyseessä oli erään hyeenalajin vironkielinen nimi, joka oli "vööthüään". Pilkut vilistivät ensivilkaisulla silmissä niin, että piti tosissaan tavata, mitä kyltissä lukee. Siistiä!

Taas tultiin uuteen vuoteen

Lahden takana ollaan jälleen kotona yli viikon Suomen-reissun jälkeen. Nyt on tavattu paljon perhettä ja aivan liian vähän kavereita. Oli erittäin mukavaa. Totesimme T:n kanssa kotimatkalla yhteen ääneen, että tämä viikko päihitti komeasti marraskuisen aurinkolomamme. Oli huippua laskea pulkalla, syödä pimeässä illassa ulkotulilla grillimakkaraa, istua kavereiden kanssa saunassa, vaihtaa vuotta A-luokan puitteissa, pelata verisen totisesti lautapelejä ja syödä noin 17 rasiallista konvehteja.

Vinkiksi kaikille, jotka miettivät, miten jatkossa viettää hyvällä tavalla uudenvuodenaattoa: hankkiutukaa paikkaan, jossa on taivasalla oleva iso amme eli sellainen puinen uimapalju, johon mahtuu istumaan vaikkapa neljä ihmistä. Uikkarit päälle, pipo päähän ja muutamaksi tunniksi lojumaan lämpimään veteen puolenyön tietämillä. Kun vielä paljun sijainti on sellainen, että ympärillä on rauhaa, mutta silti näkee kauempana olevat ilotulitukset hyvin, ei uutta vuotta juuri paremmin voisi vastaan ottaa.

Suomessa sai kokea aivan liian pitkästä aikaa kunnon lumipeitteen ja reippaat pakkaset. Maailma on pahasti nyrjähtänyt, kun kymmenen asteen pakkanen on olevinaan suuri elämys ja lumihanki tuntuu aivan poikkeuksellisen hienolta. Onneksi Tallinnassakin on nyt pakkanen, ja lähiaikojen tavoitteeksi voisi ottaa pääsyn luistelemaan vanhassa kaupungissa sijaitsevalle luisteluradalle. Tästä linkistä voi lukea luistelupaikasta lisää. Varmasti hauska kohde vaikkapa viikonloppureissulla Tallinnassa pyörähtävälle.

Pyhien aikana J on alkanut kontata. Se ei vielä ole pääasiallinen liikkumistapa, mutta kun käsien ja polvien alla on sopiva kitka, poika etenee kontaten jonkin matkaa. Lisäksi hän kiipesi ensimmäistä kertaa lelulaatikon päälle ja olisi kiivennyt vielä pöydällekin. J:n nukkuminen on parantunut välipäivinä merkittävästi. Siitä ehkä kirjoittelen myöhemmine kokonaisen oman postauksen.

Matkan laivaosuuksilla huomasimme, että lapsiperhe lienee jonkinlainen luotettavuuden symboli. Sekä mennen että tullen meille vieras matkustaja pyysi meitä vahtimaan matkatavaroitaan sillä aikaa kun itse kävi jossakin. Mikäs siinä vahtiessa, ja hauska on huomata, että vielä maailmassa uskalletaan luottaa vieraiden ihmisten apuun.

Joulukortin sijaan lähetimme tänä vuonna tutuille joulukirjeen. Tässä kohtaa on pakko korjata kirjeeseen päässyt ärsyttävä virhe. Kirjeeseen kirjoitimme yhden ainoan vironkielisen lauseen ja tietysti siihen tuli moka. Hyvää uutta vuotta toivotetaan tietenkin "head uut aastat". Sitä toivomme myös kaikille niille, jotka eivät joulukirjeemme lukijakuntaan kuulu. Pilkunviilaus ja saivartelu jatkukoon myös tulevana vuonna :)

Baby Energaa jouluun

Pyhät ovat välipäivissä. Karkinsyönti on lisääntynyt kolossaalisiin mittasuhteisiin (eräs perheenjäsen on töissä karkkitehtaassa, millä on ollut vaikutuksensa...), ja tapaninajelu on tuonut perheemme Suomeen mummolaan. Tallink Star oli niin täynnä, että istuimme koko matkan laivan lattialla.

Tallinnassa kävimme kuulemassa jouluaattopäivänä joulurauhanjulistuksen. Se tapahtui vanhassa kaupungissa raatihuoneentorilla. Julistuksen luki Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaar raatihuoneen ikkunasta.

Etukäteen mietimme, millainen julistusteksti Virossa olisi. Se osoittautui olevan prikulleen sama teksti kuin Suomessa, tietenkin viroksi luettuna. Ainoa poikkeus oli siinä, että kun suomalaisessa toivotetaan lopuksi kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa, niin Virossa toivotettiin hyvää joulua koko vabariigin asukkaille.

Tosi mukavaa julistustilaisuudessa oli. Julistuksen jälkeen torvisoittokunta soitti kansallislaulun "Mu isamaa, mu õnn ja rõõm" ja siihen tilaisuus päättyikin. Meillä oli mukana glögiä termarissa, pipareita ja suklaata. Niitä nauttien viihdyimme vielä tovin torilla, jossa esiintyi erinomainen a cappella -yhtye Noorkuu.

Täältä mummolasta löytyi J:lle mainiot retroruokalaput. Sinivalkoisessa lapussa on Valion mainos, jossa lukee "Äidin kulta haluaa suomalaista Baby Energaa". Muistaako joku, mitä tuo Baby Energa oli? Liekö esimerkiksi äidinmaidonvastiketta?

Palaan taas tainnuttamaan kaiken aivotoiminnan konvehtirasian ääreen. Kuulemisiin myöhemmin.

Kuusikosta isi kannettiin lasten iloks' pirttihin

Joulu tulla jolkottaa murheista huolimatta Tallinnaankin. Juhlan valmisteluissa aletaan lähestyä kalkkiviivoja.

Eilen illalla pidimme pieniä joululahjavalvojaisia nauttien glögiä, joka oli sotkettu surkeasta georgialaisesta punaviinistä ja erinomaisesta äitini mustaviinimarjamehusta. Mahtava juoma! Tietääkö muuten joku, onko glögillä ja hehkuviinillä jotain eroa?

Minä huomaan laittavani joulua enemmän kuin ikinä - lienee tästä kiittäminen J:tä. Olen esimerkiksi tarttunut saksiin ja askarrellut koristeita (seinän rasti numero 1). Ikkunoita koristavat lumitähdet ja siellä täällä on punaisia pahvitontturivistöjä. Kumpiakin olen tainnut tehdä viimeksi ala-asteella.

Lumitähtien kanssa askartelutumpulan täytyi turvautua Googlen apuun, sillä ensialkuun tähdistä tuli vain pöhköjä maalaisliitto-neliapiloita. Internetin neuvot ja harjoittelu auttoivat, ja vähitellen silputusta paperista alkoi kuoriutua ihan tolkullisia hiutaleita.

Joulun ruokalista meillä on selvänä ja aiomme huomenna uhmata ruuhkia ja hakea tarpeet kaupasta. Osa toki jo kaapissa odottaakin, kuten esimerkiksi porkkanalaatikon aineet. Aion elämäni ensimmäistä kertaa koettaa sitä tehdä (rasti numero 2). Muuta perinteistä jouluruokaa ei taida pöydässämme olla, muita juhlavia eväitä kyllä. Ai juu, luumukiisseliä kokeilen tehdä myös (rasti numero 3). Lisäksi sulattelen ajatusta siitä, alkaisinko vääntää uudessa Suomen Kuvalehdessä ohjeistettua piparkakku-maitosuklaajäädykettä. Luultavasti en, sillä saan hengenahdistuskohtauksen, kun reseptissä sanotaan "erota valkuainen keltuaisesta".

Joulun tunnelmaa meille on tänä vuonna tuonut vahvasti Jouluradio, joka mainiosti kuuluu netin kautta täälläkin. Jos nyt joku ei siitä tiedä, niin kyseessä on suomalainen radioasema, joka soittaa joululauluja taukoamatta, ilman mainoksia. Homma alkoi ekana adventtina. Ehdottomaksi suosikiksi on noussut Apocalyptican soittama Oi jouluyö. Välillä pitää tietysti sietää Mikko Alataloa ja Celine Dionin pauhaamista.

Vähän ehkä tässä pitää siivotakin, mutta sen suhteen aion noudattaa Marttojen pettämätöntä ohjetta: "Jos ei aio viettää joulua kaapissa, ei niitä tarvitse siivota".

Myös jouluisen syömisen suhteen minulla on neuvo, jonka lausui eräs kaverini: "Ei ole niin väliä, mitä syö joulun ja uudenvuoden välillä, mutta sillä on väliä, mitä syö uudenvuoden ja joulun välillä". Jos tekee mieli syödä kolme rasiallista Juhlapöydän konvehteja päivässä, niin siitä vain, kyllä se into loppiaiseen mennessä laantuu.

T:n pitäisi tänään vielä löytää meille kuusi. Sellaisen voi täällä käydä kaatamassa itse valtion metsästä, kun on etukäteen puun maksanut ja ottaa kuitin todistukseksi metsäreissulle mukaan. Meidän kuusemme tullee kuitenkin marketin pihasta.

Suuret kiitokset blogin lukijoille tämän vuoden aikana osoitetusta mielenkiinnosta ja kommenteista. Lopuksi toivotetaan kaikille lukijoille riemullista joulujuhlaa.