Kuristu miniloomaaed - Kuristun minieläintarha

Jokin aika sitten Virossa ilmestyi kerrassaan oivallinen opaskirja perhematkailusta Virossa. Ehedad elamused Eestimaal -kirjasta teen varmasti oman postauksensa myöhemmin. 

Kirja auttaa lukijaansa löytämään lasten kanssa matkaaville sopivia kohteita ympäri Viroa. Tutkailin ensimmäiseksi kirjassa mainittuja Tallinnan lähistöllä olevia kohteita ja löysin Kuristun minieläintarhan. 

Eräänä kauniina päivänä pakkasin tenavat autoon, otin kartan käteen ja lähdin etsimään Kuristua. Se löytyi hyvinkin tarkalleen puolen tunnin ajon päästä meiltä, hiekkatien päästä, peltojen välistä. 

Kuristun minieläintarha on mini kahdella tapaa. Ensinnäkin siellä on näytillä vain minikokoisia eläimiä: minipossuja, poneja, kääpiökaneja yms. 

Toiseksi itse paikka on mini. Eläintarha-nimitys on hieman liioittelua. Enemmänkin kyseessä on kotieläinpiha. Kuristu on pieni maatila, joka suomalaisen näkövinkkelistä vähän repsottaa ja kyyhöttää, mutta eläimillä näytti olevan oikein hyvät oltavat. 

Ja pieni kokohan sopii. Minikokoiset koekaniinit J ja K olivat paikasta aivan tohkeissaan (kunhan ensin oli syöty eväät. Tuskin olimme päässeet autosta ulos parkkipaikalla, kun K jo halusi reissumurkinaa). 

Mustalle kilille J ja K jaksoivat tuoda ruohoa loputtoman pitkään. 

 

Lähes kaikkia eläimiä sai silitellä ja/tai ruokkia, mutta vietnamilaiseen riippuvatsasikaan Osvaldiin eli Ossiin ei sopinut koskea. Se oli kuulemma aika vihainen. Ossi vain sanoi kumeasti "krööh". 

Ylimmässä kuvassa näkyy vaalea Bessi-possu, joka puolestaan oli niin kesy, että se tuli pihalla meitä vastaan, ja sitä sai rapsuttaa niin paljon kuin sielu sieti. 

 

Virolaisella maatilalla kun oltiin, niin puupinot olivat tietysti ojennuksessa. Näitä pyöreitä pinoja Virossa harrastetaan tosisaan. Kuristun pinot olivat pieniä. Välillä näkee julmetun suuria pinoja, jotka ovat kuin taideteoksia. 

Eläintarhan mainosgrafiikat olivat selkeät. 

Eläintarhan ympäristön maisemoinnissa oli käytetty mielenkiintoisia elementtejä. Vaan virolainen avara taivas on aurinkoisena päivänä hieno! 

Kuristuun ei ehkä kannata lähteä, jos on tulossa Tallinnaan parin päivän retkelle. Mutta jos asuu täällä päin, niin paikka on vallan mainio pieni reissukohde. Pihalla on oikein hyvä leikkipaikka ja siellä on paljon leluja. Kannattaa muistaa, että mitään kahvilaa tms. Kuristussa ei ole. Oma piknik-kori mukaan! Silloin voi itse ryystää kahvia ja katsella, kun lapset syöttävät puput porkkanoilla halkeamispisteeseen. 

Volga, Volga, rakkaus tai kuolema! 

Taas ne nukahtaa ne väsyneet leijonat

Satoi kaatamalla, kun sunnuntaina ajoimme Oaklandin eläintarhan parkkipaikalle.

Onneksemme sade rauhoittui ja näimme varsin hyvän otoksen tarhan eläimistä. Muita eläintenkatselijoita ei juuri ollut, joten rauhassa sai mennä.

Kun lähdimme eläintarhan ravintolaan ruokatauolle, alkoi kaatosade uudestaan ja totesimme, että on kotiinlähdön aikan. Lapset ja vanhemmat olivat tyytyväisiä.

Norsulla oli liukasta, ja erään kirahvin mielestä ruoho oli huimasti vihreämpää aidan toisella puolella.

Mutta ette varmaan ikinä pysty arvaamaan, mikä laulu alkoi soida päässäni, kun näimme nurmikolla rinnatusten unia kiskovan leijonapariskunnan?

Eläintarhassa

En tiedä, miten koko kesä onkin mennyt niin, että emme ole selvinneet tenavien kanssa eläintarhaan. Eilen J alkoi jostakin syystä puhua taukoamatta siitä, miten "huomenna mennään eläintarhaan" ja kun totesin, että mitään erityistä syytä olla menemättä ei ole, niin eläintarhaan tänään mentiin.

Tallinnan eläintarha on pinta-alaltaan tolkuttoman suuri, joten pienen ihmisen kanssa täytyy hieman miettiä, missä käy. Me kävimme kurkistamassa Lasten eläintarha -alueen ja apinat, jotka J välttämättä halusi nähdä. Oli aika jännä seurata, mikä kaksivuotiasta eläintarhassa kiinnostaa. Jostakin hän oli saanut päähänsä, että apinoita pitää nähdä, ja kaikki muu olikin sitten aika toissijaista.

Lasten eläintarhan alueella pääsi silittämään ja ruokkimaan hillittömän ylipainoisiksi paisuneita vuohia ja muita pienempiä lemmikkejä. Apinat nähtiin, samaten päiväunilla lötköttelevä leijona sekä hyvin monta "pikku pukki bää-bäätä".

Huippuhetki taisi J:lle kuitenkin olla se, kun pääsi ajamaan junalla. Eläintarhan Rocca al Maren puoleisen sisäänkäynnin lähettyvillä kun tosiaan on pieni leikkijunarata, johon pääsee 25 kruunulla kaksi kierrosta ajamaan. K:kin sattui heräämään sopivasti, joten siellä kökötimme pikku veturissa kaikki kolme ja J käänteli tohkeissaan rattia. Varsinaisesti junan liikkumisesta vastasi tietysti eläintarhan ystävällinen setä. Minä yritin kuvata tilannetta kännykkäkameralla K sylissäni, tuotokset alla. Veturin mittaristo oli aika hellyttävä.





Sisäänkäynnin liepeillä on myös hauskat isot ZOO-kirjaimet, joiden luona kaikki kävijät tietysti kuvauttavat itsensä. Kivisen karhunkin päälle J:n piti päästä. Taustalla näkyvä neuvostohenkinen betonitötterö on lipunmyyntikioski.






Tämä viikonloppu on muuten Viron koululaisten viimeinen vapaa viikonloppu ennen koulujen alkua. Opintielle lähdetään täällä aina syyskuun 1. päivä. Tarkusepäev, viisaudenpäivä, siis lähestyy aapisten jakamisineen, kukkakimppuineen ja kakkukesteineen.