Ei koskaan ei koskaan

Kun muutin lapsuuden kotiseuduilta ihmeellisen suureen länsisuomalaiseen yliopistokaupunkiin, vannoin mielessäni, että siellä en taatusti koskaan aja autoa. Se olisi liian pelottavaa. Ei Aninkaistenmäestä voi selvitä hengissä, ties vaikka teilaisin hengiltä jonkun isokiharaisen Miss Turku -perintöprinsessan.

Ei kulunut kovin kauan aikaa, kun jo ajelin Aurajoen rannoilla ihan sujuvasti, eikä edes hirvittänyt kovin paljon.

Sitten muutimme Tallinnaan. Koska T asui täällä jo ennen minua ja J:tä, hän ehti kertoilla karuja tarinoita, miten Tallinnan liikenteessä näkee koko ajan peltikolareita ja kaahareita. Muuttaessamme sanoin T:lle, että en aio ajaa Tallinnassa metriäkään, koskaan.

Onneksi minulla on aviomies, joka ei ota kuuleviin korviinsa tällaisia lätinöitä. Hän vain istui pelkääjän paikalle ja käski ajamaan. Ja minä ajoin. Nyt en enää ymmärrä, mitä ihmeellistä olen Tallinnan autoliikenteessä nähnyt. Sellaista vähän luovaa suhailuahan se on, mutta ihan toimivaa omassa lajissaan.

Nyt edessä odottavat huimasti suuremmat autobaanat ja isommat kahvimukinpidikkeet. Ja miten reagoikaan S edessä olevaan ratinpyöritykseen? Kolmas kerta näköjään toden sanoo, ja ajokokemuksen tuoma varmuus - ei hirvitä yhtään. Jos meinaan USA:ssa johonkin päästä, minun täytyy ajaa autoa, eikä se voi olla mitään avaruustiedettä. Kiva huomata, että jossain asiassa sentään rauhoittuu, vaikka muuten jännittää ja soheltaa ihan entiseen malliin.

Niin, tuo jännitys. Näköjään päässä pyörii niin paljon asioita, että ei oikein meinaa kaikki jutut pysyä hanskassa. Olin äsken kaupungilla hoitamassa sekalaisia asioita. Yhtäkkiä huomasin, että yksi ostoskasseistani oli kadonnut. Siinä sitten ramppasin läpi kauppoja, joissa olin käynyt ja kyselin myyjiltä, oliko kassia näkynyt. Onneksi pussi lopulta löytyi Kaubamajan lastenosastolta. Myyjä vissiin näki säätämiseni ja antoi isomman muovipussin. Jos rouva sitten onnistuisi pitämään tavaransa nipussa.

Nyt pitäisi pakata. Jos vain menen kyyhöttämään matkalaukkuun, niin tulisivatko asiat itsekseen valmiiksi?

First things first

Keskityin muuttovalmisteluissa tänään todella oleellisiin asioihin ja kävin ostamassa Kaubamajasta tukisukat lennolle. Älä tule paha veritulppa, tule hyvä virkeä jalka.

Kiltit tytöt ja reippaat pojat

Virossa elää mielestäni vielä paljon Suomea vahvempana erottelu miesten ja naisten töiden välillä ja ylipäänsä siinä, miten naisen kuuluu käyttäytyä ja miten miehen.

Erottelu alkaa jo nuoressa iässä. Uudessa Pealinn-lehdessä oli kiintoisa (tuo "kiintoisa" on varmaan yleisin käyttämäni adjektiivi täällä blogissa, kaikki on aina niin kiintoisaa...) juttu siitä, miten tallinnalaisissa päiväkodeissa suunnataan jo pieniä tenavia käyttäytymään siten kuin tyttöjen/poikien kuuluu. Juttu pohjautui jonkinlaisen naistutkimuskeskuksen tekemään tutkimukseen.

Jutussa kerrottiin esimerkkejä, kuinka joissakin tutkimuspäiväkodeissa tytöt saatetaan laittaa siivoamaan lelut paikoilleen, kun pojat jo saavat valmistautua ulos lähtemiseen. Kun eräässä päiväkodissa tytöt leikkivät liian äänekästä leikkiä, heidät ohjattiin pukemaan paperinukkeja.

Tallinnalaisissa päiväkodeissa on myös sisustuksessa selkeästi tyttöjen ja poikien alueita. On tyttöjen leikkikeittiönurkkaus ja poikien auto- ja palikkanurkkaus. Eihän poikia tietenkään kielletä leikkimässä keittiössä ja päin vastoin, mutta sisustuksessa eroja on.

Vastaavankaltaisia esimerkkejä oli jutussa vaikka kuinka paljon. Jutussa esitellyn tutkimuksen mukaan lastentarhanopettajat tekevät tätä sukupuolijakoa aivan tiedostamatta, alitajuisesti.

Minä en tiedä, miltä suomalaisissa lastentarhoissa näyttää. Mutta en oikein jaksa uskoa, että siellä olisi erillisiä tyttöjen ja poikien nurkkia. Sen sijaan alitajuista ohjaamista tyttöjen ja poikien toimiin varmasti on.

Pieni yksityiskohta tähän aiheeseen liittyen: minua aina vähän ihmetyttää Kaubamajan leluosastolla, jossa on selkeästi kyltein merkitty alueet tyttöjen leluille ja poikien leluille. Öö, eikö poika saa leikkiä Bratzeilla ja tyttö Bionicleillä?

3D-elämys

Jos näette suomalaisrouvan törmäilevän pöhkön näköisenä Kaubamajan näyteikkunoihin, niin minä se vain olen.

Postilaatikkoon tuli tavaratalon muhkea mainoslehti, jonka välissä oli 3D-silmälasit. Tiedättehän: sellaiset, joissa toinen lasi on sininen ja toinen punainen ja sitten niillä katsotaan määrättyä kohdetta, joka näyttäytyy kolmiulotteisena.

Kaubamajan näyteikkunoihin on nyt tällätty jotkin 3D-jutut. Tuo mainostempaus melkein pitäisi käydä testaamassa.

****

Toinen asia, mitä äsken mietin lapsia nukuttaessa oli se, miten taipuu suomen kielen verbi "ihmetellä" potentiaalissa. Ihmetellevät? Ihmettelenevät? Kielikorvani on solmussa eivätkä potentiaalin muodostussäännöt juuri nyt ole päällimmäisenä mielessä.

****

Sitten, virolaiset ja viroa taitavat lukijat, taas yksi kielikysymys. Jos kysyn viroksi "mihin menet", niin onko se "kuhu sa lähed" vai "kus sa lähed". Tämä on vaivannut minua jo noin kaksi vuotta, kun eka versio tuntuu oikealta, mutta minusta kuulostaa, että ihmiset sanovat aina tuon jälkimmäisen.

Pykälän vakavammin ajatellen olen tuumannut aloittaa täällä blogissa kieliosion, jossa kysyisin teiltä lukijoilta, miten jokin asia viroksi sanotaan. Kieliongelmia tulee vähän väliä mieleen, mutta ei yleensä koskaan silloin, kun olisi mahdollisuus sitä joltakulta kysyä. Siksipä voisin laittaa kielikysymyksiä aina muistaessani tänne, jolloin ne myöskin jäisivät talteen.

****

Näiden merkittävien pohdiskelujen jälkeen voinkin lähteä hankkimaan itselleni elämän. Hei vaan.

Aina auki

Virossa eläessä tottuu siihen, että kaupat ja ravintolat tuntuvat olevan aina auki. Kaikenlaisia palveluja on tarjolla riippumatta kellonajasta tai siitä, onko kalenterin päivämäärä merkitty mustalla vai punaisella .

Tänään aamulla totesin, että voisin vielä koettaa lähteä kampaajalle. Soitin ja sain ajan täksi illaksi klo 18:ksi. T kysyi hämmästellen, onko se mahdollista. On se, sillä kampaamoni käyntikortti kertoo, että he ovat auki joka viikonpäivä klo 9 - 21.

Kyseinen kampaamo ei tosiaankaan ole mikään ihmeellinen poikkeus. Virossa ainakin kaupanteon maailmassa arjen ja pyhän ero on kovasti pienempi kuin Suomessa. Kyllä suomalainen lauantai-illan ja sunnuntaipäivän rauha saunomisineen, Valioliigan peleineen, Napakymppeineen ja Kahden keikkoineen on itselläni sen verran selkärangassa, että tuntui vähän ihmeelliseltä asioida Kaubamajassa lauantaina klo 19. Siellä oli ihan tavallinen arkinen ostosmeininki.

Onko tällainen 7/24-elämä sitten oikein, en tiedä. Minulla tämä virolaispiirre jo kerran Suomessa käydessä aiheutti sen, että menin lauantai-iltana Prismaan ajattelematta, että se voisi mennä kiinni. Hämmästyin aidosti, kun rauhassa ostoksia kerätessä tuli kuulutus, että kauppa suljetaan viiden minuutin päästä.

Hmpf, huomenna sunnuntaina saan mennä ihmettelemään kaupunkielämää uudestaan, sillä kun klo 18 saavuin kampaamoon, minulle kerrottiin, että aikani oli jo klo 16. Pöh. Joko varauksen vastaanottanut tai minä olin sekoillut. Nyt sitten vaihteeksi toivon, että en jakautuisi ennen huomisiltaa, jotta saisin lettini kuntoon. Kukas sitä nyt huonossa kampauksessa synnyttämään!

No just joo

Sitä ei tähän aikaan vuodesta enää odota näkevänsä lumipyryä, mutta niin vain oli ilma sakeanaan lunta, kun tänään heräsimme. Tosin nyt jo paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta. Tuuli on kova, joten ulkona on tosi kylmä.

Ulkoilemaan jossakin kohtaa tietysti mennään, ja J saa käteensä uudet kurarukkaset. Ne löytyivät lopulta Foorum-kauppakeskuksessa olleeesta ruotsalaisesta Polarn och Pyret -lastenvaateliikkeestä.

Foorumissa kävin ensimmäistä kertaa ja päivittelin jälleen, miten tässä kaupungissa osataan kulta ja kimallus. Oli niin mahdottoman trendikäs kauppakeskus, jossa kukka-amppelit liikkuivat katonrajassa aavemaisesti ylös ja alas.

Mutta kullassa ja kiillossa mikään ei vedä vertoja Kaubamajan naisten kosmetiikkaosastolle, joka oli kokenut täydellisen uudistuksen. Aiemmin samassa kerroksessa olivat sekä kengät että kosmetiikka, mutta nyt olivat kengät muuttaneet toisaalle ja ko. kerroksessa oli vain meikkejä, koruja ja hajuvesiä. Pisteenä i:n päälle oli "lõhnatuba" eli tuoksuhuone, joka oli yhtenä osana hajuvesiosastoa. Kaikkea sitä.