Siili menee lypsylle

Hups, mihin tämä viikko humahti! Onpa ollut vauhdikkaita ja kaikenlaisen touhun täyttämiä päivä - eikä siinä mitään, kiva, että ei ole tylsää.

Tänä aamuna pakkasin taas lapset torireissua varten. Lopputulema olikin yli kaksi tuntia kestänyt Nõmme-retki, joista torilla taidettiin olla vartti. Aina jaksan Nõmmen kaupunginosan mainita, mutta minusta se vain on niin herttainen. Käväisimme aamukahvilla Kook ja Köök -kahvilassa, löydettiin lastenvaatekaupasta J:lle sopiva pipo (kyllä, kaikki liikkeet ovat auki sunnuntaiaamupäivällä) ja ihmeteltiin hauskaa naishahmoista patsasta kastelukannun muotoisine suihkulähteineen.

Torilla päätin lopultakin mennä maitokauppaan. Siis todellakin kauppaan, jossa myydään vain maitoa suoraan tuottajan maitotankin hanasta. Näitä maidon suoramyyntipisteitä on täkäläisillä toreilla varmaan kaikilla ja olen nähnyt, että ihmiset sinne omien tyhjien maitoastioidensa kanssa menevät. Itse vain en ole saanut aikaiseksi.

Nyt menin ja aloin jutella myyjätädin kanssa, mistä hommassa oikein on kysymys. Hänellä tosiaan oli asianmukaisessa kylmätankissa ihan sitä itseään, täysin käsittelemätöntä tilamaitoa suoraan lehmän utareista. Kysyi, haluanko maistaa lasillisen ja toki halusin. Aah, se oli hyvää!

Juttelumme ohessa asiakkaita tuli ja meni. Eräs rouva kauhisteli Suomen maitotilannetta. Hänen mukaansa ainoa maito, jota Suomessa voi juoda, on punainen maito, ja sitäkin vain vaivoin. Rouva sanoi joskus maistaneensa vähärasvaisempia suomalaismaitoja ja sanoi, että häntä ne alkoivat oksettaa: "Eihän se ollut maitoa!"

En nyt varsinaisesti voi olla rouvan kanssa eri mieltä. Kun meijereitä Suomessa on enää muutama, maito kulkee ensin autossa tolkuttomia matkoja. Meijerissä maidolle sitten tehdään tuhannen erilaista käsittelyä, ettei vain olisi rasvaa ja laktooseja, minkä jälkeen juoma kuljetetaan takaisin satojen kilometrien päähän kauppoihin. Kyllähän siinä maidon kaltainen valmiste syntyy. Ja kansa piereskelee laktoosi-intoleransseissaan.

En minä voi asiassa jeesustella, yhtä lailla olen Valion rasvattomia maitotonkanpesuvesiä juonut. Mutta tuolla torilla taas aloin ajatella, että ehkä ei tarvitsisi. Ja varsinkin tuo perheen kansa kasuava voisi saada juomakseen ihan ehtaa tavaraa.

Torilta lähti mukaan kahden litran maitopullo (22 kruunua, 1,41 euroa). Taidanpa lähteä kuorimaan kermat päältä pois.

Lost in Nõmme

Kyllä taas pitää ihmisen sählätä. Ensimmäistä kertaa Tallinnassa asuessa eksyin ihan reilusti.

Olin matkalla Nõmmen torille. Kurvasin jo torin parkkipaikalle, mutta se oli täynnä ja lähdin etsimään parkkista jostakin kauempaa. Ajelin ja yhtäkkiä tajusin kääntyilleeni niin, että en enää tiennyt, missä päin tori on. Kieputtelin sinne tänne ja koetin muistella Nõmmen karttakuvaa päässäni. Tunsin itseni harvinaisen typeräksi, sillä tiesin olevani korkeintaan puolen kilometrin päässä torista.

Peli menetettiin lopullisesti siinä kohtaa, kun takapenkin kaksikko nukahti. Sain siis etsiä lähimmän reitin kotiin, sillä nukkuvia tenavia en halunnut lähteä repimään kärryyn torikäyntiä varten.

Mutta näin kyllä matkalla muutaman hauskan näköisen kahvilan (Tädi Anni juures ja Köök & Kook) sekä ihailin ties kuinka monennen kerran Nõmmen huiman kauniita puutaloja ja viihtyisyyttä.

Hmm, nyt vain tarttis miettiä, miten saadaan illaksi ruokaa vieraillemme.