Eilen lähdin autoajelulle lasten kanssa, kun huomasin, että J kaipasi kipeästi päiväunta, mutta kieltäytyi sitä sisätiloissa nukkumasta.
Plärin ennen lähtöä Tallinnan karttaa ja katselin, missä päin en ole ennen käynyt. Selailun jälkeen suuntasin auton nokan kohti Piritaa ja siellä tarkemmin Kloostrimetsan ("luostarin metsä") aluetta.
Miten hieno reissu minulla olikaan! Lapset nukahtivat noin kahdessa minuutissa ja minä sain ajella rauhassa. Kloostrimetsan alue osoittautui todella kauniiksi kumpuilevaksi mäntykangasalueeksi, joka ympäröi Piritan jokea. Luonnonsuojelualuetta paikka suurimmaksi osaksi onkin. Vaikka meidänkin kotilähiömme on aivan vehreä ja kiva, oli sentään toista nähdä kaunista metsää, jossa kielot kukkivat.
Kloostrimetsa tuntui myös olevan täynnä ulkoilureittejä. Monessa paikassa näkyi opastuskylttejä ja lenkkipolun alkuja. Totesin, että Kloostrimetsaan on pakko päästä kävelylle tai edes pienelle eväsretkelle lasten kanssa.
Ajellessa vastaan tuli myös
Metsakalmistu-niminen hautausmaa. Monesti olen miettinyt, että pitäisi käydä jollakin Tallinnan hautausmaista katsomassa, miltä niillä näyttää. Lapset nukkuivat edelleen ja parkkipaikka oli aivan hautuumaan sisäänkäynnin edessä, joten päätin pysähtyä pikavisiitille.
Hautausmaan portin takaa aukesi suomalaisten hautausmaiden ulkonäköön tottuneelle vähän erilainen näky. Ei tasaista maata ja jyrkän suoria hautarivejä, vaan edelleen kumpuilevaa männikköä ja hautoja siellä täällä. Kalmisto oli tosiaan nimensä mukaisesti metsässä.
Pääportilta huomasin kyltin "Kuulsuste küngas", eli kuuluisuuksien mäki. Koska edelleen olin aivan lähellä autoa ja nukkuvia lapsiani, päätin tehdä pikavisiitin mäelle.
Ja huh, olihan aika pysähdyttävää. Heti ensimmäisenä mäellä oli presidentti Lennart Meren hauta. Laulaja Georg Ots lepäsi samoin aivan lähellä. Runoilija Lydia Koidulan haudalle oli joku tuonut vaaleanpunaisia neilikoita.
Presidentti Meren hautaa katsellessa ajattelin, että pidän kyllä kovasti vaatimattomasta tasavaltalaisuudesta. Meri oli suuri valtiomies, mutta hänen hautapaatensa ei pröystäillyt. Lemmikit vain kukkivat kauniisti vieressä.
Tässä kohtaa minun oli jo riennettävä autolle. Menkäähän siis ihmiset Kloostrimetsaan ja käykää Metsakalmistulla. Minäkin lähden näihin paikkoihin täysin varmasti uudelleen, ja erityisen hieno olisi mennä polkupyörällä ja kävellä hautausmaalla rauhassa ilman huolta tenavista.
Kuvia Piritanjoen vehreästä laaksosta ja matkan varrella bongatusta Teletornista tulee myöhemmin.
Polku kuuluisuuksien mäelle.
Presidentti Lennart Meren hautakivi.
Meren haudalle johtivat portaat.
Georg Otsin hauta ja orvokit, jotka olisin halunnut nyppiä, jos vain olisi ollut aikaa.