Hanhenrasvaa

Virossa törmää jatkuvasti kaikenlaisiin vanhan kansan parantamiskeinoihin. J on hieman kröhäinen ja lapsenhoitajamme ehdotti, että hankkisin hanhenrasvaa, jota siveltäisiin pojan rintaan ja selkään, jotta yöllä yskiminen helpottaisi.

Apteekissa kyllä kävin, mutta en vielä lähtenyt hanhenrasvan perään kyselemään, vaikka ei minulla sinällään asiaa vastaan ole mitään. Tokihan kaikkea tuollaista voi aina kokeilla.

Aiemmin hehkuttamani kielikurssi muuten alkoi tänään ja hauskaa oli. Puolitoistatuntinen kului vilahduksessa. Meitä kurssilaisia ei ruuhkaksi asti ollut. Ainoana opiskelijakaverinani oli kaksi vuotta Virossa asunut espanjalainen pappi (tai näin ainakin luulen, sillä sokeripala hänellä oli kaulassa), joka puhui oikein hyvää viroa. Yhdessä opettajan kanssa sitten juttelimme ajankohtaisesta aiheesta, Viron kunnallisvaaleista.

Vihdoinkin kieliopintojen pariin

Ensi viikolla alkaa lopultakin kauan kaipaamani opettajajohtoinen viron kielen opiskelu. Tähän asti olen opiskellut paikallista kieltä itse kirjojen, sanomalehtien ja äänitteiden avulla ja tietenkin keinoista parhaimmalla eli puhumalla kieltä niin paljon kuin mahdollista.

Näin olen saanut oppia jo ihan mukavan määrän viroa, mutta silti olen koko ajan toivonut pääseväni kielikurssille. Koska olemme saaneet lapsenhoitaja-asian järjestykseen, on kurssilla käyminen minulle nyt mahdollista. Ensi keskiviikosta alkaen käyn kaksi kertaa viikossa aamutuimaan kuluttamassa kielikoulun penkkiä. Hauska nähdä, millaisia opettaja ja kurssikaverit ovat.

Nyt kun sitten muistaisi kysyä kaikki ne kysymykset, joita on tullut mieleen kielen oppimisen matkalla. Niitä nimittäin piisaa.