sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Muuttohommissa

Johan tässä onkin reilu vuosi oltu leppoisasti samassa paikassa Amerikasta-paluun jälkeen. Voikin taas muuttaa.

Tällä kertaa Lahden takana -väen muutto on huomattavasti stressittömämpi (kadun tuota sanavalintaa parin viikon päästä) kuin rapakon taakse lähtö.

Vaihdamme vain kaupunginosaa Tallinnan sisällä.

Aika aikaa kutakin. Jätämme vanhan kotimme lähes päivälleen viisi vuotta siihen muuton jälkeen.

Meillä kävi Tallinnaan muuttaessa uskomaton tuuri. Osuimme säkällä naapuriyhteisöön, jonka kaltaista tuskin elämässä toista kertaa osuu kohdalle.

Välillä ruokapöydässä on vain omat lapset, välillä tenavia on kuusi. Seuraavassa hetkessä omat kersat katoavat jonnekin pihan toiselle puolelle naapuriin, josta haen heidät muutama tunti myöhemmin. Luultavasti he ovat sinä aikana jo ehtineet siirtyä yhdestä naapurista toiseen.

Yksi naapuri soittaa työmatkalta, että on kahvilassa, jossa olisi hyvää napoleoninkakkua, jota voisi tuoda mukanaan. Toinen luo lumet, kun olemme reissussa ja toimittaa tuttavaltaan saamaa virolaista luomujauhelihaa pakastimen täyteen. Lelu- ja lastenvaatevaihto käy pihan yli ahkerasti. Kesäisin päiväkahvilla istutaan sen naapurin pihalla, kenen puolelle sattuu sillä hetkellä paistamaan aurinko. Ikkunaan koputetaan tai puhelin pirisee, jos autotallin ovi on sattunut illalla jäämään liian pitkäksi aikaa auki.

Viron kieltä emme taatusti olisi oppineet yhtä hyvin, ellei olisi ollut naapureita, keiden kanssa jutella. Naapuruston lapsia on täysin kiittäminen siitä, että J ja K ovat kasvaneet kaksikielisiksi. Miten suunnattoman surku onkaan, että pian keittiön ikkunaamme ei koputa kurarukkanen kädessä kukaan ja kysy "Kas J ja K tulevad õue mängima?"

Mutta meidän matkamme jatkuu ja haluamme uskoa, että vanhat tutut koputtelijat tulevat soittamaan ovikelloa uuteen kotimme. Toivottavasti ikkunaan alkavat kopsutella aivan uudetkin leikkikaverit.

Yhteisöstä voi joutua lähtemään pois, mutta unohtaahan sitä ei pidä eikä tarvitse.

Suured, suured tänud Teile, kallid naabrid, toredate aastate eest! Tere tulemast soolaleivapeole!



lauantai 13. huhtikuuta 2013

Viru - Tarinoita hotellista

Kävin työn puolesta katsomassa Tallinnan Viru-hotellista kertovan dokumenttielokuvan Viru - Vabaduse saatkond. Tämä vironkielinen leffa on Viroon kohdennettu versio Taru Mäkelän ohjaamasta elokuvasta Viru - Tarinoita hotellista.

Tallinnan, Viron ja Virun historiasta kiinnostuneelle elokuva on ehdotonta katsottavaa. Viru-hotelli on ilmiselvä osa Tallinnan kaupunkikuvaa, mutta sen historiaa ja merkitystä Viron länsimaistumiselle ei välttämättä osaa satunnainen Tallinnan-kävijä ajatella.

Hotellin kulta-aikaan liittyy järjetön määrä uskomattomia tarinoita. Pelkästään sen rakentaminen oli mullistavaa. Elokuvasta jäi mieleen Tallinnan silloisen pääarkkitehdin kommentti siitä, miten neuvostoaikaisten tylsien kerrostalojen rakentaminen "ei antanut mitään sielulle". Sitten tuli Viru-hotellin rakentaminen, jossa käytössä olikin länsimaisia materiaaleja, ja tiukkoja rakennussäädöksiä saatettiin katsoa hieman läpi sormien.

Jos muualla neuvosto-Virossa olikin pula, defitsiit, asioista, Viru-hotellissa oli kaikkea. Sen ansiosta siellä majoittuivat kaikki oman aikansa huippunimet Elizabeth Taylorista Iranin shaahiin Reza Pahlaviin.

Ja sitä henkilökunnan määrää! Parhaimmillaan Virussa on työskennellyt noin 1 000 ihmistä. Leffassa haastatellun tarjoilijan mukaan yhtä asiasta kohden saattoi olla 1,3 henkilökunnan edustajaa. Shaahin vierailua varten tarjoilijat harjoittelivat tuntikausia kantamalla tarjottimillaan tiiliskiviä ja treenaamalla samalla oikea-aikaisia ruokasaliin saapumisia.

Harmi, etten olen nähnyt suomenkielistä versiota elokuvasta, joten en voi arvioida, millaisen näkökulman se asiaan tuo. Vironkielinen leffa oli joka tapauksessa hyvin kiinnostava, vaikka välillä meinasikin jäädä hieman laahaamaan ja käsittelemään minusta liikaa yleisesti elämää neuvosto-Virossa. Napakampi aiheessa pysyminen olisi mielestäni tehnyt elokuvasta vielä paremman.

Suomenkielisen elokuvan trailerin voi katsella tämän linkin kautta. Vironkielisen trailerin puolestaan löytää täältä, kun klikkaa sivulla olevaa treiler-nappia.

Elokuvan teosta on Taru Mäkelä ollut kertomassa Arto Nybergin keskusteluohjelmassa. Mäkelän haastattelun voi katsella tästä linkistä.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Jogurtti-röyh




En muista, että olisin koskaan nähnyt kaupoissa mustaviinimarjajogurttia, en edes Suomen notkuvien maitotuotehyllyjen äärellä.

Pari viikkoa sitten ostin kokeilumielessä jostakin Tallinnan Prismasta Pajumäen talun eli tilan mustaviinimarjajogua. Nyt olen koukussa. Kääks, miten hyvää! Kerrankin marjajogurtti, joka maistuu sille marjalle, mille väittääkin maistuvansa. Visiitti maitotilan sivuille kertoi, että ovatpa jogurtit vielä luomuakin.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Linja-autossa on tunnelmaa

Facebook aina kysyy, mitä mietin. 

Tänään bussissa istuessa olen miettinyt sitä, miten viron kielessä bussista poistuessa sanotaan "jään bussist maha", eli jään bussista pois/maahan. Liike on siis alaspäin. 

Suomeksihan bussista vain jäädään pois tai jopa noustaan pois. Hassua, että kahdessa läheisessä sukukielessä liike voi olla niin eri suuntaan. Kumpikin suunta on kyllä looginen. Alaspäinhän sitä bussin sisältä lähdetään, kun laskeudutaan pari porrasta pysäkille. Toisaalta ensin pitää nousta penkistä pystyasentoon, joten suomankielinen versiokin on järkeenkäypä. 

Lisäksi olen itse päätellyt, että virolaisille alaspäin meno bussista on ainoa mahdollisuus, sillä kaikki haluavat aina seisoa bussissa. En koskaan opi sitä ymmärtämään: miksi pitää jäädä seisoskelemaan, vaikka vieressä olisi viisi tyhjää paikkaa? 

Suomeksi ollaan bussipysäkillä, mutta viroksi bussipeatuses, eli bussipysäkissä. Kesti kaaauan, ennen kuin opin tätä oikein käyttämään. Jostain olen lukenut, että viron kielen sisäpaikallissija voi tässä tapauksessa johtua siitä, että bussipysäkit ympäri Viroa ovat perinteisesti olleet koppeja, joihin on voinut mennä sisälle odottelemaan. 

Hmm, onhan Suomessakin ollut maitolaitureita, joiden luona on kyytiä odoteltu, mutta koska ne ovat laitureita, on niillä odottelu tapahtunut ulkopaikallissijassa. 

Että tällaisia mietin. Moro! 

Lukuvinkki Tallinnan ravintoloita etsiville

Bloggaaja-kollega LK on jokin aika sitten kirjoittanut oivallisen listan omien Tallinnan kotinurkkiensa ravintoloista.

Postaukseen pääsee klikkaamalla tätä linkkiä.

Suosittelen vilkaisemaan, jos etsii kahvi- tai ruokapaikkaa Kadriorgin suunnilta. Kirjoitus on myös riemukas uutinen meille Park Cafen ystäville: Kadriorgin puiston kulmalla oleva kahvila on kuulemma taas aukeamassa.

Postaus sai miettimään, mistä omien kotinurkkien kuppiloista voisin täällä omalla tontilla kirjoittaa. Valikoima on kyllä valovuosia pienempi kuin LK:n kulmilla, mutta ehkäpä joskus sananen tästäkin aiheesta. Jos Kadriorgissa on elegantteja kahvipaikkoja, niin meilläpä on kaupungin parhaat burgerit, nih!

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Bloggaamisen sivutuotteita

Jos kohta bloggaamiseni käykin tällä hetkellä varsin hiljaisella liekillä, sähköpostiini tulee silti kiinnostavia yhteydenottoja.

- Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksella blogikirjoituksiani käytetään parhaillaan aineistona eräässä varhaiskasvatukseen liittyvässä kandidaatintutkielmassa. Kunhan se aikanaan valmistuu, jaan varmasti tutkimuksen tuloksia myös täällä. Teille blogin lukijoillehan jutut eivät ole mitään uutta.

- Eräs suomalaistoimittaja otti minuun yhteyttä ja kysyi, voisiko hän haastatella minua kerrostaloasumiseen liittyvää juttua varten. Toki voisi, mutta minä vain en asu kerrostalossa. Onneksi tiedän monia hyviä haastateltavia!

- Kun kirjoitan jotakin ruokaan liittyvää, saan lukijoilta viestejä ja reseptivinkkejä samaan aiheeseen liittyen.

- Ikuinen kestosuosikki yhteydenotoissa on akupunktio. Olen jakanut akupunktiohoitajani (jolla en ole enää käynyt yli kahteen vuoteen) yhteystietoja todella monelle.

Kaikkea sitä, totean jälleen kerran.
Related Posts with Thumbnails