Käymme J:n kanssa kehityskeskustelua. Tai lähinnä se on minun monologini siitä, miten J kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Aivan parina viime päivänä poika on löytänyt omat kätensä. Hän makaa leikkimatolla tai hoitopöydällä oikea käsi pystyssä ja tuijottaa sitä pitkään ja hartaasti. Hyvin liikuttavaa.
Kylässä olleista serkuista J on ollut aivan tohkeissaan. Kuinkahan äiti jaksaa seurustella lapsensa kanssa kuten serkut? Ainakin olen oppinut uuden laulun: "Jumppaa, jumppaa, kuningashumppaa, kannat kattoon, kaviot ristiin, häntä hassuun huiskeeseen, turnajaisten tuiskeeseen!"
3 kommenttia:
Ja kohta lapsi löytää omat jalkansa. Ja sitten jalat löytävät lattian ja kädet löytävät pöytäliinan ja sitten löytyvätkin kaikki jälleen lattialta. Eli kuten yksi viisas sanoi: viisivuotias lapsi on jo melkein ihminen, sen kanssa voi käydä jo ihan älykästäkin keskustelua. Sitä odottaessa voimia ja jaksamista.
Näin se taitaa mennä. Pikkuhiljaa täytyy alkaa miettiä, mihin laitetaan alahyllyjen tavarat ja mihin piilotetaan koiran ruoka- ja vesikuppi. Mutta vielä muutama kuukausi tällaista levollista...
...kädet löytävät koiran hännän... koira löytää verhotangon... näin se menee...
Lähetä kommentti