keskiviikko 1. lokakuuta 2008

J-päivitys

Tajusin, että J:n kuulumisista on kerrottu enemmän reilusti yli kuukausi sitten, joten jälkikasvumme seikkailuista kerrottakoon nyt. Poika täyttää parin päivän päästä seitsemän kuukautta.

Kuukaudessa J:n liikkuminen on lisääntynyt hurjasti. Poika liikkuu ryömien taaksepäin, kierien sekä hassua siksakkia, joka ei vie suoraan eteenpäin, mutta matka taittuu kuitenkin. Mahalta selälleen ja toisin päin kierähtelyt ovat aivan lasten leikkiä. Pistokkeet alkavat saada suojauksia, ompelukori virkkuukoukkuineen on pitänyt nostaa pojan ulottumattomiin ja chilin palat pitää muistaa huolellisesti kerätä lattialta.

Kun J on syönyt ja levännyt, hän viihtyy lattialla touhuillen hyvin pitkiä aikoja. Suosikkihommaa on nuolla metallista lattialistaa, joka erottaa kaakelilattian laminaatista (ah, näin tapahtuu juuri tällä hetkellä!). J myös makoilee selällään ja lukee pehmokirjojaan sekä järsii kaikkien aikojen suosikkileluaan, äitiyspakkauksen punavalkoista helistintä. Lattialla pidämme isoa peittoa leikkimattona, mutta se on aika turhaa hommaa, sillä poika on sillä ehkä viisi sekuntia.

Ryömiminen ei siis suju eteenpäin. J osaa jo jäpittää konttausasennossa, joten saapa nähdä, jääkö eteenpäin ryömimisen vaihe kokonaan pois.

Päiväunia poika nukkuu yleensä kahdet. Aamupäivällä uni tulee koirapuistoreissulla ja iltapäivällä joko äidin syliin tai uudella ulkoilureissulla vaunuihin.

Hampaiden pesu, niiden kahden, on edelleen hieman kimuranttia, mutta sujuu mitenkuten.

Vaatekoko on tällä hetkellä 74 cm. Seitsemänkymppisetkin menevät useimmiten, mutta ei niitä kannata enää hankkia.

Kiinteän ruuan syömisen opettelu alkoi syyskuun alussa. Rääkymistä aiheuttanutta kukkakaalia lukuun ottamatta kaikki on maistunut hyvin ja syöminen sujuu hienosti. Jokin kuitenkin aiheuttaa J:n leukaan ja kaksoisleukaan kuivaa ihottumaa. Vaihtoehtoina ovat enää porkkana ja peruna. Juuri nyt on meneillään vaihe, jossa syötämme vain pottua ja katsotaan, mitä iholle tapahtuu.

Neuvolan täti neuvoi antamaan pojalle vettä nokkamukista ruokailujen päätteeksi. Näin on toimittu, mutta J ei vielä käsitä nokkamukista juomista alkuunkaan. Helistimen jälkeen muki on kyllä paras lelu.

Kiinteän syömisen myötä J alkoi tahtoa öisin enemmän ruokaa. Kun koko kesä mentiin kahden yöherätyksen taktiikalla, nyt on ihan tavallista, että saan syöttää poikaa neljästi. Ehkä tämä on kosto siitä, että J on tähän asti ollut varsin hyväuninen.

On jännä huomata, että J on vähitellen alkanut osoittaa, milloin jokin on tyhmää. Jos joudun ottamaan kielletyn esineen kädestä, parku alkaa. Kukkakaalinvastustushuuto oli myös ilmeinen. Pääosin J kuitenkin on tosi aurinkoinen.


****

Meillä käyneet muistavat ehkä, että olohuoneessamme ovat roikkuneet tummanruskeat, mahtavalaskoksiset Äiti Venäjä -verhot (asiasta tietämättömät: asumme vuokralla ja vuokra-asunnot Virossa ovat usein kalustettuja ja sisustettuja). Ne ovat vihdoinkin poissa! Nyt vain tarttis keksiä, millaiset verhot olisivat hyvät tilalle, mistä ne hankkisi ja kuka ne ompelisi. Puuh, ehkä mennään ilman verhoja, sanoo laiska ja käsityötaidoton S...

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pöh! Chilifaskisti! Kaikki kiva kielletään.

Anonyymi kirjoitti...

T huomauttaa, että helppo tapa saada valmiiksi kantatut verhot on ostaa mukavan värisiä aluslakanoita sopiva määrä. Ja siitä vaan ripustamaan :)

S kirjoitti...

Anonyymi 1: Meidän lapsi kasvaa tynnyrissä ja mitään hauskaa ei ikinä!

T: Aviomieskö se siellä huutelee? Tota noin, pidetään ne poikamiesboksien verhot ihan siellä nuoruusvuosissa vain...

Related Posts with Thumbnails