Päivää vain jälleen radiohiljaisuuden jälkeen! Olemme käyneet koko perheen voimin Suomessa sukuloimassa ja T harrastamassa. Nyt olemme jälleen tukevasti Tallinnan kamaralla, paitsi T, joka poistui pariksi viikoksi suurempien lahtien taakse. Tässä saa harrastaa yksinhuoltajaäitiyttä ihan urakalla. Onneksi luvassa on vieraita, kyläilyjä ja kaikenlaista ohjelmaa, joten ei sentään aivan itsekseen tarvitse kärvistellä.
Suomen alkukesä oli mahtavan kaunis, aikaa sai viettää koko ajan a-luokan seurassa, Wilhelm-grillimakkara ja pippurimakrilli olivat aina yhtä maistuvia, Aurajoen ranta viihtyisä ja Suomen ainoa betoniriippusilta oli jo joutunut suurten kaivinkoneiden kynsiin.
J:n reissun huippuhetkiä olivat ajelut ihan oikealla traktorilla tädin miehen kanssa. Traktorin etukauhaakin sai nostaa ja laskea. Kummitädin hoitokoira oli tosi kiinnostava, mutta kuitenkin niin jännä, että ei uskaltanut koskea. Puhetta puudelista riitti silti pitkään. Toisten kummien luona hemmo söi järkälemäisen annoksen grillattua lampaanlihaa.
K oppi viikonloppuna lopullisesti mahalleen kierähtämisen taidon. Hieno homma, mutta asia tarkoittaa sitä, että mahallaan menee varsin pian hermo, kun ei pääse mihinkään. Nyt siis ollaan kierteessä mahalleen-rääkyminen alkaa-äiti kääntää selälleen-uudestaan mahalleen-rääkyminen alkaa...
Tallink yllätti tulomatkalla: lasten leikkipaikalla oli henkilökunnan edustaja koko matkan ajan. Hän järjesteli leluja, piti järjestystä pallomeressä ja muutenkin katseli, että lapsilla olisi hyvä olla. Erityisesti niillä, joiden vanhemmat ilmoittavat, että "odota sinä tässä, äiti/isä käy vähän kaupoilla". En edelleenkään usko, että nippa nappa kävelytaitoisesta lapsesta on kiva, että äiti jättää hänet leikkipaikalle yksin.
Tänä aamuna jo käytiin K:n kanssa neuvolassa, missä selvisi, että kohta viiden kuukauden ikään tuleva tyttäremme on 65 cm pitkä ja paina 6 970 grammaa. Rokotustakin iskettiin kankkuun, joten nyt odotan, nouseeko kuumetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti