Kaksi vuotta Virossa ja päivittäinen viron kielen puhuminen ei voi olla vaikuttamatta tapaan puhua suomea. Joskus suomea puhuessa lipsahtaa suusta kummia virolaisuuksia.
Edellistä postausta kirjoittaessani täytyi taas pysähtyä miettimään sanan "huvittava" merkitystä. Viron kielen sana "huvitav" tarkoittaa mielenkiintoista. Alkuaikoina kyseistä sanaa käytti koko ajan väärin, sanan suomalaisessa merkityksessä.
Nyt osaan käyttää sanaa oikein, mutta joka kerta kun siihen törmään, oli se sitten suomeksi tai viroksi, joudun silmänräpäyksen miettimään, haluanko nyt puhua mielenkiintoisesta vai hauskasta/huvittavasta asiasta. Välillä huomaan suomeksikin sanovani, kuinka jokin asia on "huvittava", vaikka ei se niin hauska ollutkaan, mielenkiintoinen vain.
Huvittavaa tällainen.
4 kommenttia:
See ongi nii huvitav!!!
Ja jatkanpa vielä samasta aiheesta.
Minä katselen nykyisin kulleja niin taivaalla kuin painetussa tekstissä yhdenkään puritaanisen ihokarvan värisemättä.
Kulli on siis haukka. Ja haukkoja meillä täällä Etelä-Virossa on paljon.
Välillä pitää ihan pinnistää, että muistaa miksi bussilastillinen ihmisiä purskahtaa nauruun nähdessään kyltin: kullipesa.
Ai jaa, nyt minä ymmärrän, mitä tarkoittaa termi kullihaukka.
Mutta suomen kieli on vaivihkaa muuttumassa. Vai mitä pitää ajatella, kun Ylen uutisten uutisankkuri puhuu Sampon (Sampo-pankki) johtajasta. Tai kun sanojen päätteitä jää pois. Onko se suomen virolaistumista, ihmettelee P.
Tiina, hee, tiedän tunteen! Minuakaan eivät kullid enää jaksa naurataa. Samoin mansikalla maustetut tuotteet, kuten maasikajäätis, onvat täysin kadottaneet hihittelytehonsa. Maasikas on mansikka eikä mikään maalla möyrivä porsas.
P, voi huokaus, joko on vajottu tuohon asti... Eipä se taida olla virolaistumista, henkistä laiskuutta vain.
Lähetä kommentti