Joskus tulee vastaan kirjoja, joita lukiessa tuntee luissa ja ytimissä, kuinka opus tekee vaikutuksen ja alkaa mullistaa omia aiempia tottumuksia ja ajattelutapoja.
Luen parhaillaan tällaista kirjaa. Teos on William Zinsserin On Writing Well - The Classic Guide to Writing Nonfiction. Luen kirjan 30-vuotisjuhlapainosta vuodelta 2006.
En ole lukenut kirjasta vielä kymmenesosaa enempää, mutta olen jo kärsimättömässä innostushepulissa. Mahtavaa tavaraa! Samalla olen kiukkuinen: miksi en ole lukenut tätä vaikkapa 15 vuotta sitten?
Sattui vielä niin somasti, että kun pari päivää sitten kirjoitin Jyrki-postaukseni, luin samana iltana Zinsserin kirjasta luvun kapulakielen vaaroista. Netistä löytyy otteita ko. kirjasta, ja mukana on myös kapulakieli-luku (luku 3, "Clutter"). Jos ketä kiinnostaa lukea nerokkaasti kirjoitettu pätkä hallinnon kielestä, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan.
Kirjan lukeminen aiheutti senkin, että en meinaa enää pystyä lukemaan aiempia postauksiani blogissa, koska näen niissä järisyttävät määrät turhaa lätinää. Voin lohduttautua sillä, että bloggaus on harrastus eikä minun tarvitse skarpata kirjoittaessani ollenkaan samaan malliin kuin jos tekisin sitä työkseni. Mutta hyvän tähden - ei nyt sentään tarvitsisi kaikkia maailman täytesanoja ja niinkutteluja tuoda yhteen näytölliseen tekstiä!
Jatkan nyt illanviettoa Williamin kanssa. Omat treffini herra Zinsserin seurassa järjestin nettikauppa Amazonin kautta, josta On Writing Well irtosi muutamalla dollarilla. Pikkuraha, valtavat vaikutukset.
4 kommenttia:
En tiedä pystyisinkö kirjan lukemaan tai pystyisinkö sen jälkeen enää kirjoittamaan sanaakaan. Minä kun olen lavean lavertelun mestarinäyte.
Mutta näillä mennään, mitä annettu on. (No, oikeasti, kirjoittamista hieman joskus akateemisestikin treenattuani osaan erottaa eri tekstilajit toisistaan, ja vaikkapa lehtijutun rakennan eri tavoin kuin blogikirjoitukseni. Jotka ovat hyppelevää tajunnanvirtaa ja yksinpuhelua, samaan tapaan kuin ehkä tarinaa kaverille kertoisin.)
Hei!
Löysin blogisi, kun googlasin Sunnyvaletta. Olemme lapseton pariskunta, jonka suunta näyttäisi olevan kyseiselle seudulle miehen töiden vuoksi. Itsellä alkaa sitten työnhaku vasta siellä. Olisiko sinulla vinkata omasta kokemuksesta asuinalueita, joita katsella tarkemmin? Toiveenamme olisi asua palvelujen lähellä/yhteydessä suht viriilillä ja kuitenkin turvallisella alueella. Kaipaamme varsinkin kirjakauppoja, kahviloita, ruokapaikkoja ja joitakin baareja kulmille. Jokin puolen tunnin matkasädekin Sunnyvaleen tuntuisi sopivalta. Kiitos, jos ehdit jotain vinkata!
Toisaalta liian niukkakaan ei saisi olla. Jyrki K:n tekstin viereen voisi asettaa Sauli N:n kirjoitukset, joita löytyy hänen kotisivultaan. Saulin kirjoituksissa on sama ryhmi ja rakenne kuin hänen puheessaan. Virkkeet eivät aukene yhdellä lukemalla ja tuntuu, että niitä pitää tulkita vielä rivien välistäkin. Tyyli on tuttu toiselta varsinaissuomalaiselta eli Mauno Koivistolta. Mutta ehkäpä sillä tavalla saa valtiomiehen maineen, pakko olla viisas mies, kun se tuntuu sanovan enemmän kuin sanoo. Arvelee P.
Tiina, tiedän tunteen. Tuota kirja lukiessa on välillä melkein puna noussut poskille ja tehnyt mieli hakata päätä seinään, kun on tajunnut, miten niin täsmälleen metsään on joitakin tekstejä aika usein laatinut. Mutta siitä huolimatta luen ko. kirjaa kuin pesusieni ja suosittelen kaikille.
wilma, olen tosi pahoillani, kun vastaukseni on viipynyt! Voisit laittaa mulle vaikka j.eilinen(at)gmail.com -osoitteeseeni postia, niin pistän sulle privaatimmin viestiä. Lyhyesti voin tässä todeta, että koko Piilaakson seutu on juuri sen oloista aluetta, mitä haetkin. Palveluita on joka paikassa, vilkasta ja eläväistä on, mutta silti tarpeeksi rauhallista.
P, siinäpä sitä onkin työsarkaa oppia niin taitavaksi sanankäyttäjäksi, että lyhyempikin riittää. Jos pitää moneen kertaan lukea, niin silloin on vielä vähän opeteltavaa.
Lähetä kommentti