Hassuja olette. Edellispostaukseni kotitakeista on kerännyt blogitilastojen mukaan enemmän lukijoita kuin moni muu postaus yhteensä. Nähtävästi tämä aihe on puhutellut.
Blogirintamalla on ollut hiljaista, kun Lahden takana on keskitytty tosielämään ja vietetty laatuaikaa lukuisien kesävieraiden kanssa. En tiedä, näkyykö ja tuntuuko maailman paraneminen siellä ruutujen äärellä, mutta voin vakuuttaa, että viime viikkoina kotisohvallamme on laitettu maailman asioita huolellisesti kuntoon monen eri seurueen voimin. Mikäs sen parempaa.
Lomameininki täällä jatkuu, joten en uskalla luvata raivoisaa bloggaustahtia lähiviikoillekaan.
Elokuussa kaikki sitten muuttuukin. Kotitakki pistetään narikkaan ja mietitään, onko neljän ja puolen vuoden kotiäitiyden jälkeen kaapissa enää yhtään vaatekappaletta, joka yllä voisi lähteä ihmisten ilmoille töihin.
Hellan ääreen on nimittäin kantautunut viestejä, että jotkut pienten lasten äidit käyvät myös palkkatöissä. Syksyn tullen minä liityn tähän toistaiseksi myyttiseltä vaikuttaneeseen joukkoon.
Se on uusi elämänvaihe se, ja sitä ehkä vähän puidaan täällä. Tai sitten ei.
Joka tapauksessa viime aikojen korvamato on ollut Simo Salmisen klassinen Rotestilaulu. Muija on saanut töitä, ja voi olla että vielä käydään ulkomaillakin.
Leppoisaa loppukesää kaikille!
3 kommenttia:
Kerää ittes Puppe! Ole mies!
Nyt äkkiä hankkimaan pari kävelypukua ja muutama pitsineulejakku, sävyihin sopivia silkkihuiveja sekä parit matalakantaiset avokkaat!! Sä et muuten selviä työlämässä millään.
Tai jos mä lainaan sulle mun työgarderobin sisällön, en itse sitä tarvi ainakaan vuoteen tai pariin, ja siellä olis ehkä aika paljon sun uuteen toimenkuvaan sopivaa kamaa!
Väikis
Anonyymi, mä koetan! Ihan hyvin tässä on toistaiseksi itsensä keräily onnistunut.
Väikis, otan mielummin kotitakin kuin pitsineulejakun. Ja apropos kotitakki - käyn ostoksilla...
Lähetä kommentti