Taisin taittaa ensimmäisen junamatkani lähes täysi-ikäisenä. Virossa kävin ensimmäistä kertaa joskus reilusti maan itsenäistymisen jälkeen. Ekasta katamaraaniajelusta ei ole varmaan kuin pari hassua vuotta.
Pieni J:mme, ihan juuri kolme kuukautta, on tänään tehnyt kaikkea yllä mainittua. Palasimme pojan kanssa Suomesta (kiitos majoittajille ja ruokkijoille ja kyytijöille!). Päivän mittaan olemme liikkuneet henkilöautolla, taksilla, paikallisbussilla, IC-junalla ja katamaraanilla. Kiitollinen täytyy olla aurinkoisesta ja levollisesta pojasta, joka otti päivän täydellisen tyynesti. Päivän mittaan otettiin tenavasta verikoe ja hänelle annettiin rokotus.
Ei sillä, että tällainen reissaaminen ja tekeminen yhden päivän aikana mikään ihanne on, mutta onnistuu se näköjään. Kovin usein sitä ei toki jaksa, ei äiti eikä poika. Junamatkailussa oiva apu on IC-junien perhehytti, jossa saa olla lapsen kanssa rauhassa. Katamaraanit saa jatkossa jättää ja keskittyä lahden ylittämiseen vähän isommilla aluksilla, joissa pääsee liikkumaan väljemmin ja joissa on lastenhoitohuone.
Suomessa meinasin kyllä kiehahtaa taksikuskille, joka ei vaivautunut nostamaan takapuoltaan penkistä, kun minä rahnustin turvakaukalon, repun ja käsilaukun kanssa autolle. Mitäpä sitä suotta asiakasta palvelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti