Meillä kävi väsynyt ja stressaantunut nuohooja. Illalla puolen kahdeksan jälkeen hän tohotti meille viimeisenä rivitaloyhtiömme asunnoista, puhkui, puhisi ja taivasteli. Koetin olla myötätuntoinen ja totesin, että taitaa olla aika paljon hommia ja pitkää päivää. "Ehei, tänään pääsen varhain kotiin", tokaisi mustanenäinen nokisutari.
Takkaamme putsatessa nuohoojan kännykkä soi. Työn raskaan raataja koetti saada ääneensä ystävällisen sävyn. Puhelun päätyttyä puhina jatkui. "Kanta-asiakas taas soitteli. Virolaiset heräävät nuohoushommiin syyskuussa ja töitä on vaikka kuinka. Puhelin soi jopa yhdeltätoista illalla."
Nokikolari sai takan siivouksen kuntoon, imuroi töistä tulleet roskat ja huokaisi, että nyt pääsisi kotiin. Ei huolinut tarjoamaani juomaa.
Vaan uljas on näky, kun musta mies seisoo savupiipun päällä kirkkaansinistä taivasta vasten. Ja tietysti hänellä oli komea vyö ja takissa kaksi riviä nappeja, jotka periaatteessa voisivat olla kiiltäviä. Minä seurasin sydän syrjälläni ikkunasta, kun mies tasapainotteli katon harjalla savupiipulta toiselle.
Mutta onko pakko laittaa ne siniset suojatossut jalkoihin sisällä? Se pilaa vaikutelman. Nokipojan kuuluu olla kokomusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti