maanantai 13. lokakuuta 2008

Tanner tömisee ja aitaa kaatuu



Kisabanderolli Rakveren urheiluhallin seinässä



Isoja setiä



Vielä isompia setiä



Tuosta saat! Ja tuosta! Ja tuosta!



Rumpali pisteli hienosti



Avajaisseremonioissa kantoivat Rakveren naiset maannimikylttejä kansallispuvuissaan.





Koululaiset olivat tehneet liikuntahalliin hienoja sumo-piirustuksia ja savitöitä.



Nyt on erittäin viihdytetty olo. Olimme eilen Rakveressä amatöörien sumopainin MM-kisoissa ja kylläpäs olikin hyvä reissu.

Emme kumpikaan olleet koskaan aiemmin nähneet sumoa livenä. Siksi oli melkoinen elämys, kun liikuntahallin käytävällä käveli vastaan noin 150-kiloinen unkarilainen pelkässä sumovyössä. Varsin atleettisen kokoiset naispainijat olivat myös sellainen näky, joka ei ihan heti verkkokalvoilta katoa. Mainittakoon heti, että nais-sumotoreilla on yllään muutakin kuin mawashi eli sumovyö. Vyön alla heillä on yleensä polvipituiset trikoot ja yläkroppaa peitti napakka t-paita.

Liikuntahalliin oli rakennettu tietenkin aivan virallinen sumon kilpailualusta, savinen dohyo, ja sen päällä roikkui katos, tsuriyane, kuten asiaan kuuluu.

Osallistujia oli kymmenistä eri maista. Kaukaisimmat taisivat olla Uudesta-Seelannista ja Brasiliasta. Suomestakin oli joukkue.

Sumopainijoita ajatellessa useimmille tulevat mieleen järkälemäisen kokoiset Japanin ammattipainijat. Amatööripuolella painijoista suurin osa oli kuitenkin varsin urheilullisen mallisia. Naisten sarjoissa oli myös aivan linnunluisia painijoita. Siitä seurasi aika huvittavia otteluita, kun hentoisen tytön vastustajaksi alkusarjassa asettui joka suuntaan noin kolme kertaa suurempi kilpasisko.

Nämä olivat siitä mukavat urheilukilpailut, että koko ajan tapahtui jotakin vain paria pientä taukoa lukuun ottamatta. Ja yksittäinen painiotteluhan on varsin räjähtävä hetki, jossa ei peesailla ja katsella, vaan väännetään niin paljon kuin kropasta lähtee.

Karvaisin painijan takapuoli -kisan voitto menee Georgiaan! Ei voinut olla ajattelematta painija Pertti Ukkolan legendaarista lausahdusta, kun hän kuuleman mukaan joissain kisoissa oli sanonut vastustajastaan, että "minä en paini, ennen kuin tuo apina puhuu". Vaikka kuinka on totisesta urheilusta kyse, niin onhan se hilpeän näköistä, kun isot miehet marssivat pakarat paljaina :)

Harmi, että ei tullut nähtyä Rakveren omaa sumotoria, Kaido Höövelsonia eli Barutoa. Hänhän on ammattilainen, mutta ihme olisi, jos hän ei olisi paikan päällä ollut.

J oli tietysti matkassamme mukana. Kun päiväunien aika tuli, lähdin poika vaunuissa tutustumaan Rakvereen. Pääsin näkemään ne kohteet, mitä halusinkin. Mukavan kävelyreissun päässä urheiluhallista olivat sekä Rakveren linnanrauniot että sen kupeessa oleva Rakveren tarvas eli kaupungin symboli, härkäpatsas.

Eesti Päevalehden pisteet laskivat, sillä lehdessä ei ollut tänään kisoista sanaakaan, vaikka maanantaisin siinä vielä ilmestyy urheilun erikoisliite. Huono suoritus.

Summa summarum: ihmiset, jos on mahdollisuus mennä katsomaan sumoa, menkää!





Rakveren härkä seisoi linnan vallihaudan reunalla.



Härän jalustan reunaan olivat saaneet nimensä kaikki yksityiset ja yhteisöt, jotka olivat patsaan hankinnassa avustaneet. Näkyy olevan useampikin tuttu suomalaisnimi.



Rakveren linna



Rakveren kaupunginteatteri

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onko E tai K joskus näyttänyt ihania valokuvia Japanin Himejistä? Satuimme paikalle kansanjuhalan aikaan katselemaan linnaa ja koko puisto oli täynnä pelkkiin sumovaippoihin pukeutuneita nuoria miehiä, jotka sitten juhlan huipennukseksi kantoivat paljailla (myöhemmin verisillä) olkapäillään 3-4 hengen istuttavia minitemppeleitä. Niitä sitten juoksutettiin toisiaan vasten (symbolista sodankäyntiä kylien välillä). Kertoi T.

S kirjoitti...

Hee, kyllä olisi hieno tuollaistakin nähdä. Enpä muista kuviin törmänneeni. Mahtava meininki!

Täydennän vielä tässä Eesti Päevalehden uutisointia koskevaa lausahdustani tuolta postauksesta. Oli siellä kisojen jälkeisessä maanantain lehdessä sittenkin juttu kisoista. Leveyttä palsta ja pituutta noin neljä riviä ja siihenkin oli onnistuttu tekemään kardinaalimunaus. Jutunrääpäle puhui kisoista EM-kisoina!

Postimees-lehti sentään julkaisi nyt viikko myöhemmin koko sivun kuvasarjan kisoista. Siitä selvisi myös, että juniorinaisten sarjassa paini australialainen 14-vuotias Samantha Jane Stacey, joka painoi ei enempää eikä vähempää kuin 136 kiloa. Hän tuskin surkutteluani kaipaa, mutta kyllä hieman hirvittää, mitä moinen massa teini-ikäisen aineenvaihdunnalle ja nivelille tekee.

Related Posts with Thumbnails