Meinasi tänään hieman hermostuttaa. Olin saanut korvapuustit pellille kohoamaan ja aloin vääntää uunia päälle. Ei tapahtunut mitään. Ei valoa, ei kiertoilman hurinaa, mitte midagi. Uuni oli sanonut työsopimuksen irti. Hellan levyt sentään toimivat.
En tahtonut heittää raakoja pullia pois - varsinkin, kun nyt tajusin, miten päin korvapuustit pitää laittaa pellille, että ne näyttävät siltä miltä pitää. Tenava kainaloon ja pihan yli naapuriin kyselemään, saisiko lainata uunia. Tokihan se sopi. J leikki onnellisena naapurin lasten kanssa, kun minä kyttäsin leivonnaisia. Naapurit saivat syödäkseen toisen pellillisen, me toisen ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Myöhemmin illalla leikin pihan lasten kanssa ulkona junaa ja koiraa, pyöritin vannetta sekä hyppynarua ja heittelin palloa. Kielen oppimisen kannalta lasten kanssa oleminen on mitä hyödyllisintä. He puhuvat niin kuin puhuvat ja siinä sitten vain pitää yrittää ymmärtää. On myös oikein mukavaa, kun saa itsensä ymmärretyksi ja kun selvitellään yhdessä viisivuotiaan kanssa, mikä se veturinkuljettaja viroksi oikein onkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti