Plärin ennen lähtöä Tallinnan karttaa ja katselin, missä päin en ole ennen käynyt. Selailun jälkeen suuntasin auton nokan kohti Piritaa ja siellä tarkemmin Kloostrimetsan ("luostarin metsä") aluetta.
Miten hieno reissu minulla olikaan! Lapset nukahtivat noin kahdessa minuutissa ja minä sain ajella rauhassa. Kloostrimetsan alue osoittautui todella kauniiksi kumpuilevaksi mäntykangasalueeksi, joka ympäröi Piritan jokea. Luonnonsuojelualuetta paikka suurimmaksi osaksi onkin. Vaikka meidänkin kotilähiömme on aivan vehreä ja kiva, oli sentään toista nähdä kaunista metsää, jossa kielot kukkivat.
Kloostrimetsa tuntui myös olevan täynnä ulkoilureittejä. Monessa paikassa näkyi opastuskylttejä ja lenkkipolun alkuja. Totesin, että Kloostrimetsaan on pakko päästä kävelylle tai edes pienelle eväsretkelle lasten kanssa.
Ajellessa vastaan tuli myös Metsakalmistu-niminen hautausmaa. Monesti olen miettinyt, että pitäisi käydä jollakin Tallinnan hautausmaista katsomassa, miltä niillä näyttää. Lapset nukkuivat edelleen ja parkkipaikka oli aivan hautuumaan sisäänkäynnin edessä, joten päätin pysähtyä pikavisiitille.
Hautausmaan portin takaa aukesi suomalaisten hautausmaiden ulkonäköön tottuneelle vähän erilainen näky. Ei tasaista maata ja jyrkän suoria hautarivejä, vaan edelleen kumpuilevaa männikköä ja hautoja siellä täällä. Kalmisto oli tosiaan nimensä mukaisesti metsässä.
Pääportilta huomasin kyltin "Kuulsuste küngas", eli kuuluisuuksien mäki. Koska edelleen olin aivan lähellä autoa ja nukkuvia lapsiani, päätin tehdä pikavisiitin mäelle.
Ja huh, olihan aika pysähdyttävää. Heti ensimmäisenä mäellä oli presidentti Lennart Meren hauta. Laulaja Georg Ots lepäsi samoin aivan lähellä. Runoilija Lydia Koidulan haudalle oli joku tuonut vaaleanpunaisia neilikoita.
Presidentti Meren hautaa katsellessa ajattelin, että pidän kyllä kovasti vaatimattomasta tasavaltalaisuudesta. Meri oli suuri valtiomies, mutta hänen hautapaatensa ei pröystäillyt. Lemmikit vain kukkivat kauniisti vieressä.
Tässä kohtaa minun oli jo riennettävä autolle. Menkäähän siis ihmiset Kloostrimetsaan ja käykää Metsakalmistulla. Minäkin lähden näihin paikkoihin täysin varmasti uudelleen, ja erityisen hieno olisi mennä polkupyörällä ja kävellä hautausmaalla rauhassa ilman huolta tenavista.
Kuvia Piritanjoen vehreästä laaksosta ja matkan varrella bongatusta Teletornista tulee myöhemmin.
Polku kuuluisuuksien mäelle.
Presidentti Lennart Meren hautakivi.
Meren haudalle johtivat portaat.
Georg Otsin hauta ja orvokit, jotka olisin halunnut nyppiä, jos vain olisi ollut aikaa.
4 kommenttia:
Tere
Kloostrimetsä tee on todella hieno tie läpi vanhan metsän ja metsässä risteilee hienoja polkuja.
Talvella luminen maisema oli ehkä vielä hienompi ja jotenkin jylhä kun aluskasvillisuutta ei ollut ja metsään näki syvemmälle sisään. Ajettaessa Piritaa kohti, ennen Pirita jögi (taipuuko; jögiä ?), oikeallalla puolella hieno mäntymetsä, joka paljastaa mistä päin yleensä tuulee.
t. Tallinnassa jo 5 kk
Varhemmalla hiilikaudella, kun kävimme kuorojen kanssa Baltiassa Gottin kanssa (muistaakseni 1985), Gotti vaati ehdottomasti, että sight seeinkimme ulottuu Matsäkalmistoon asti. Hieno paikka jo silloin.
T-täti
Hautausmaat ovat aina mielestäni mielenkiintoinen päiväkohde. En koskaan koe niitä makaabereiksi, päin vastoin, jotenkin rauhottaviksi.
Metsäkalmistossa emme ole käyneet, täytyykin muistaa tehdä myös sinne retki.
Hienoja hautausmaita löytyy vanhauskovaisten kylistä, Varnja, Kolkja, Beresje, Nina ja Kallaste, esimerkiksi. Ne ovat eksoottisuudessaan suorastaan huikeat: vanhojen ortodoksiristien juurella on valtava määrä kirkkaita tekokukkia. Joulukoristeet ja ruokalahjat eivät ole myöskään tavattomia.
Ehkä yksi hienoimmista kalmistoista joissa olen käynyt on hieman Narvan ulkopuolella, se löytyy matkalla Narva-Jõesuuhun. Kirjoitin siitä aikanaan blogissanikin ja laitoin kuvia. Löytyy tällaisen linkin takaa (linkki ei valitettavasti ole aktiivinen, mutta vanhalla kunnon copy-paste-menetelmällä linkistä pääseen eteenpäin): http://villaottilia.blogspot.com/2010/04/kohinaa-ja-pauhua-osa-1-narvassa.html
Anonyymi, hyvä huomio tuo talvinen kaunes. Kloostrimetsassa on varmasti lumien aikaan taianomaista.
T-täti, kyllä Gotti tietää :) Jos huvittaa, voidaan tehdä uusi retki sitten kun tulette.
Tiina, suosittelen käymään, vaikken nyt juuri muutamaa askelta pidempään ole Metsakalmistussa askeltanutkaan.
Ja jep, vanhauskovaisten hautuumaat ovat listalla niistä paikoista, joissa pitäisi käydä.
Lähetä kommentti