Kyllä nyt kolisee ja äidin päässä humisee. Neiti K kehittyy liikkumisessa sellaista vauhtia, että perässä on pysymistä. Viikko sitten perjantaina K nousi ensimmäistä kertaa polviseisontaan tukea vasten. Kului muistaakseni kolme tai neljä päivää, kun tyttö nousi jaloilleen tukea vasten. Nyt sitten mennään jo muutamia askelia tukea vasten. Tänään K onnistui vaihtamaan tukipistettä siten, että siirsi kätensä sohvan reunasta pöydän reunaan.
Tällä tahdilla kävelyn oppiminen lienee vain muutaman viikon kysymys. Ja lapsihan on siis vain hiukan yli 8 kuukautta.
Viimeisen parin viikon aikana kotiäiti on saanut lisätä vahtitutkaan kierroksia oikein reippaasti. Koska K tietenkin konttaa sujuvasti ja vauhdilla, on meillä nyt yhtäkkiä kaksi vilkkaasti liikkuvaa tenavaa, joiden tekemisiä täytyy haukkana seurata. J ei sentään enää itseänsä pahasti telo, mutta K kaatuilee seisomisharjoituksissaan koko ajan. J:tä taas täytyy vahtia sen takia, että hän ei tönisi siskoaan / löisi häntä leluvasaralla päähän / hyppelisi siskon ylitse / ottaisi leluja siskon kädestä / muu, mikä.
Kun tähän yhdistetään J:n edelleen käynnissä oleva pottaharjoittelu, joka kyllä on edistynyt, mutta jonka myötä pyykkikone laulaa meillä tiuhaan tahtiin, on arkisessa elossa tällä hetkellä koko ajan tilanne päällä. Nämä on nyt vissiin ne naisen nautinnolliset ruuhkavuodet, jolloin "eletään täysillä" ja joita vanhana kaiholla muistellaan elämän parhaana aikana.
Voin kyllä kertoa, että en muistele pätkääkään kaiholla päivän neljänsiä kakkoja housuissa, viidettä pissalammikkoa lattialla tai öitä, jolloin kahden tunnin yhtäjaksoinen uni on kaunis haave vain. Onneksi on kahvi ja Coke Zero.
Mutta oppiihan tässä kaikenlaista. Kuten vaikkapa sen, että valmiiksi siivutettu juusto on kätevä keksintö, kun pitää tehdä voileipä isommalle samalla kun pienempi roikkuu toisella käsivarrella.
On tuo kaksikko silti ihan paras.
2 kommenttia:
En halua retostella, mutta meillä alkaa vihdoin olla äidilläkin mahdollisuus jopa 6-7 tunnin yhtenäisiin uniin!!
Mutta noin niin kuin yleisemmällä tasolla, kyllähän se vähän niin on, että vanhemmuus on kestävyyslaji ja vielä sieltä rankemmasta päästä. Onneksi palkinnot on mahtavat!!
Igal juhul, palju jõudu sulle ja palju rõõmu ka!!
Kallistades, Väikis
Onnellinen sinä! Ihanaa, että öissäsi alkaa jo olla joku roti. Meillä vielä seikkaillaan miten sattuu, mutta kaipa se siitä sitten joskus.
Ja juuri niin, eihän tätä tekisi hullukaan, ellei tuo palkintopuoli olisi noin oivallinen.
Tänud ja kallistused sinule ka!
Lähetä kommentti