Edellispostauksen tuonpuoleiset teemat innoittivat kommentoijat ahkerimmiksi kuin aikoihin, kiitos siitä!
Vähän aihetta liipaten osui silmiini tämän päivän Postimees-lehdestä juttu virolaisten eliniänennusteesta. Vuonna 2009 virolaisten odotettu elinikä nousi jälleen hieman, mutta eipä niissä edelleenkään ole hurraamista - varsinkaan miehillä.
Naisten eliniänodote on 80,07 vuotta ja miesten tyrmistyttävän paljon alhaisempi, 69,84 vuotta. Siinä sitä on yksinäisiä mummoja peräkylät täynnä.
Virolaismiesten elontaival jää lyhyeksi mm. sen takia, että viina maistuu ja että pelastusliivejä ei veneillessä käytetä. Jälkimmäinen oli viime viikolla virolaisen huippu-urheilijan, kuulantyöntäjä Taavi Peetren kohtaloksi. Kalareissulla ollut kaksinkertainen olympiakisakävijä hukkui, kun vene kaatui. Viron tämän vuoden uskomattoman surulliset hukkumistilastot saivat taas karun lisäyksen.
****
Eliniänodotetta voi nostaa vaikkapa pitämällä huolta yleiskunnostaan. Sitä totisesti tekee kulttuurivaikuttaja Mikko Fritze, joka tunnetaan Virossa ehkä parhaiten siitä, että hän oli kevääseen saakka Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuotta organisoivan säätiön puheenjohtaja. Nyt hän on töissä Helsingissä, Goethe-instituutin johtajana.
Bongasin miehen tänään Helsingin Länsisatamassa. Näytti siltä, että hän oli palaamassa töistä kotiin Tallinnaan, mutta ei autolla, vaan kokoontaitettavalla polkupyörällä.
Fritze on lehtijutuissa ilmoittanut olevansa vannoutunut pyöräilyn kannattaja ja koettanut laittaa korttaan kekoon, jotta Tallinnasta saataisiin edes vähän pyöräilijäystävällisempi kaupunki (mihin luvalla sanoen tulee menemään jokunen sukupolvi aikaa...).
Ei voi moittia miestä harrastuneisuuden puutteesta. Syyskuun sateessa ja pimeydessä mies polki fillarinsa Tallinkin uumeniin ja näkyi laivasta ulos lähtiessä virittelevän sadesuojia päälleen. Eletään niin kuin opetetaan. Se on ryhdikästä se.
Samalla mietin, onkohan maailmassa montaakaan kahden maan pääkaupunkia, joiden välillä voisi tehdä työmatkaa polkupyörällä? Siis niin, että siinä olisi vielä jokin tolkku. Voihan sitä alkaa sotkea Tallinnasta vaikka Roomaan, mutta ehkä se ei nykymaailman työtahdissa olisi kaikkein tehokkain vaihtoehto.
****
Jaha, nyt on näköjään villityksenä laittaa postauksen otsikoksi joku laulun värssy, kun ei muutakaan keksi. Kaikkihan tietävät, mistä biisistä tämänkertainen otsikko on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti