Neiti Näpsä 1 v 5 kk

Lasten kuulumisista kertominen on jäänyt surkean vähälle huomiolle täällä blogissa siihen nähden, että blogin pitäisi välittää kuulumisia perhe-elostakin eikä vain joistain mangojen hinnoista tai jännistä tapahtumista.

Kerrotaanpa tässä kohtaa K:n kuulumisia.

Meillä on hyvin tarmokas ja hyväntuulinen kohta puolitoistavuotias talossa. Tuntuu, että näiden parin USA:n-kuukauden aikana tyttö on ottanut aimo kasvuharppauksen monessa asiassa.

K:han oppi kävelemään 10 kuukauden iässä ja on siitä lähtien painanut menemään hyvin varmasti ja paljon. Liikkumisen varmuus ja monipuolisuus onkin ollut asia, johon tosi monet ovat kiinnittäneet huomiota ja luulleet sen takia K:ta vanhemmaksi kuin mitä hän onkaan. En voi kuin ällistellä K:n halua ja rohkeutta mennä tosi hankalistakin paikoista. Portaiden kiipeily on tietysti lasten leikkiä ja nykyään hän istuu itse jo tavallisessa keinussa ilman, että täytyy joka henkäyksellä pelätä putoamista. Leikkipuiston telineissä hän menee siellä missä kouluikäisetkin (jos vain suinkin ylettyy), ja minä koetan muistaa, että lapsi on vain yksivuotias - K:n liikkeet ovat niin varmoja, että minulta meinaa unohtua, että hän on kovin pieni ja pitäisi kuitenkin olla aina varmistamassa, ettei lapsi tule päälleen monen metrin korkeudesta.

Asuminen Kaliforniassa ja lähes tauoton ulkoilu on selvästi kehittänyt K:n liikkumista entisestään. Tällä viikolla olen kiinnittänyt huomiota siihen, että K on oppinut jo juoksemaan ihan kuin isot lapset, suoralinjaisesti ja kovaa. Ei mitään vauvatepsuttelua enää silläkään saralla.

Nähtävästi tuo liikkuminen on piirre, joka aiheuttaa sen, että vieraat ihmiset luulevat K:ta jatkuvasti pojaksi. K on ruumiinrakenteeltaankin enemmän kiekonheittäjän kuin telinevoimistelijan mallia. Saan lähes päivittäin puistoissa selvittää, että "ei, tämä pieni on tyttö ja tuo isompi on poika". K:n hiukset eivät edelleenkään ole kasvaneet juuri mitään, joten ei voi vielä laittaa poninhäntiäkään tytön tuntomerkiksi. Ja koska täällä on paljon aasialaisia lapsia, K on aina heitä reilusti pidempi.

K onkin tuntunut laittaneen paukkuja enemmän liikkumiseen kuin puhumiseen. Puhuminen on lähtenyt enemmän käyntiin oikeastaan viimeisen kuukauden aikana, ja nyt sanoja alkaa tulla yhä tiuhemmassa tahdissa lisää. K:n sanavarastoon kuuluvat mm. tutti, kakka, äiti, ANNA!, EI!, tuoliin, tonne, to (=tomaatti), banni (=banaani) ja pappa (=Muumipappa). Kumma kyllä, sanojen joukossa ei ole vielä perheen miehiä, isää ja isoveli J:tä.

Kaiken puheen K tietysti ymmärtää ongelmitta ja onkin välillä jotenkin huima ajatella, että tuo vauvanpyöreä, vielä aika vähän puhuva taapertaja kuitenkin tajuaa ihan kaiken. K:lle voi antaa jo aika kimuranttejakin kehotuksia tehdä joitain asioita ja yleensä homma sujuu ihan hyvin.

Noh, on vähättelyä sanoa, että K ei puhuisi. Toki hän puhuu ja paljon, mutta se on vielä suureksi osaksi hänen omaa, hyvin hellyttävää kieltään, jolla hän suu supussa ja pää kallella selvittää asioita. Ikävä tulee sitä löpinää, kun se tuosta vähitellen isojen ihmisten kieleksi muuttuu.

K ja J ovat erottamaton kaksikko, jotka haluavat koko ajan tietää, missä toinen on, mutta kun toinen on läsnä, onkin vallalla lähes aina päähänpieksentä ja taistelu. Vanhempien erotuomaritaidot ovat jatkuvassa käytössä. Vielä pari kuukautta sitten K vain tyytyi osaansa, jos isoveljeltä tuli neniin tai veli otti kädestä lelun. Nyt K laittaa jo aika tavalla hanttiin tai ainakin nostaa hirveän metelin, jos veli tekee älyttömyyksiä. Edellä mainitut "EIII!" ja "ANNAAA!" kaikuvat meillä tasaiseen tahtiin.

Ruokahalu on tyttärellä kohdillaan ja se on tässä kohtaa vielä ilahduttavan monipuolinen. Oikeastaan kaikki menee, mitä tarjotaan, joten tähän asiaan neuvolan tädeillä ei olisi sanomista. Katsotaan, kuinka kauan tämä ennakkoluulottomuus jatkuu. Hammaskalustoakin on suussa on melkein leukojen täydeltä, joten kaikenlainen järsiminen onnistuu.

K:n erityisherkku on paistettu kananmuna tai munakas, jota hän on oppinut isänsä kanssa syömään. T paistaa yleensä aamiaiseksi omeletin, ja kun K tämän huomaa, on tyttö aivan haukkana kärkkymässä munakkaan paloja. T on tullut toteamaan, että on parempi lisätä munakassatsiin yksi muna, sillä pieni korppikotka käy kyllä nokkimassa osansa.

K myös nukkuu erittäin hyvin. Samoin J nukkuu loistavasti, joten näyttäisi siltä, että meidän perheessämme yövalvomiset ovat taakse jäänyttä aikaa *kop, kop*. Hieman pelkäsin, josko tämä muutto kaikkine uusine asioineen olisi sekoittanut öitä, mutta onkin käynyt päin vastoin. Kumpikin lapsi nukahtaa iltaisin kauniisti ja nukkuu yön heräilemättä.

Potalla K käy mielellään, mutta eipä pottaan vielä mitään tule. Mutta siinäpähän totuttelee. Uskoisin, että K oppii asian aika nopeasti.

Olen tainnut aiemminkin K:sta kirjoittaa, että tytön luonne on tosi riemukas ja hänellä on aina jotenkin pilke silmäkulmassa. Se ilmeni jo todella pienenä eikä ole siitä mihinkään muuttunut. K on edelleen tosi hauska lapsi ja hänellä on pääosin aina hyvä ja reteä meininki.

K on myös tosi innokas kokemaan kaikkea uutta. Jos esimerkiksi olen lasten kanssa asioilla kaupungilla, K ei vältämättä millään haluaisi lähteä pois. Maailmassa olisi niin paljon kaikkea hauskaa katseltavaa! Meidän elämäntilanteessamme ja kaikissa muutoissamme tämä tietysti on vallan erinomainen ominaisuus lapsessa.

Isoveljeltään K apinoi asioita niin hyvässä kuin pahassa. En muista J:n kanssa koskaan olleen sellaisia taisteluita asioista, joista K:n kanssa jo nyt vängätään. Jos J kapinoi jotakin asiaa vastaan, niin saman tekee myös K. Näin ollen K:takin pitää välillä jo komentaa aika tavalla, mihin tyttö vastaa tuimalla katseella kurtistettujen kulmien alta. Äidin tiukempi, juuri hänelle osoitettu äänensävy on selvästi vielä vähän uusi asia.

Tämmöinen tapaus meillä asuu.