perjantai 27. helmikuuta 2009

Olen suomalainen



Siinä se nyt seisoo, oikein punaisella leimalla: mitte eestlane. En siis ole virolainen.

Tämän todistuksen sain käydessäni Eesti nägu -näyttelyssä. Siellä yhtenä näyttelyteoksena oli kokonaisuus, jossa ensin laitettiin seteli seinän aukosta sisään, sitten tuijotettiin kameraan ja lopuksi kameraa käytellyt henkilö ojensi todistuksen.

Valokuvauksen tuloksena sain mitat päästäni ja niitä verrattiin keskimääräisiin virolaisiin päänmittoihin. Esimerkiksi alaleukani leveys on 139,6 mm, kun virolaisella keskimäärin se on 143,7 mm. Perunanenäni on huomattavasti virolaisnenää leveämpi, lukemin 67 mm - 45,6 mm.

Tuo kuvassa alhaalla näkyvä sormimerkki on virolaista viittomakieltä ja tarkoittaa äännettä õ. Lapussa kerrotaan nettisivusta, jossa voi testata oman puheensa õ-pitoisuuden, mutta sivu ei tunnu toimivan.

Sitä, oliko tällä taidepläjäyksellä hitustakaan faktapohjaa, en tiedä. Samapa tuo, hauskaa oli.

torstai 26. helmikuuta 2009

Kisaveikkaustilanne

Jalometallia tulee ovista ja ikkunoista ja sitä mukaa kisaveikkauksen voittajaehdokkaat hupenevat. Kun tämänhetkinen mitalisaldo on kuusi, mukana pelissä ovat veikkaajista L, T Luhangasta, Äänekosken Äänekkäät, Jyväskylän TT ja Savonmua.

Sitten vain odottelemaan, milloin norjalaislehdistö alkaa paheksua Aino-Kaisa Saarista, joka kehtasi Ylen haastattelussa sanoa, että "hän popsii tuollaisia pikkutyttöjä suupalaksi", viitaten Norjan viestijoukkueen nuoreen ankkuriin.

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Presidentti räsymatolla

Eilen illalla töllötimme televisiosta muun kansan tavoin Viron tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Juhlat pidettiin Itä-Virossa, Jõhvin kaupungissa ja sen konserttitalossa.

Illan aluksi kaikki vieraat istutettiin juhlasaliin kuulemaan Toomas Hendrik Ilveksen juhlapuhe. Oli hilpeä katsella, kuinka muutamallakin juhlijalla silmät lupsahtelivat ja päät notkahtelivat. Ilves voi puhua hyvin ja asiaa, mutta mikään varsinainen karisman ja tunnelmankohotuksen henkilöitymä hän ei esiintymisessään ole.

Puheen jälkeen lavalla alkoi musiikkipitoinen ohjelma. Virossa voi olla varma siitä, että kun jotakin juhlistetaan, kuvioon kuuluu kuorolaulu. Oikein! Ensimmäisenä lavalle tuli mieskuoro ja sen jälkeen esiin vyöryi kavalkadin tapaan varmaankin puolen tunnin verran erilaisia kuoro- ja yksinlauluesityksiä, rap-musiikkia, runonlausuntaa, tanssia, valo- ja videoshow'ta ja ties mitä.

Viimeiseksi kaikki esiintyjät ja juhlaväki salissa lauloivat "Mu isamaa on minu arm", joka ei ole Viron kansallislaulu, mutta hyvin tärkeä ja kohottava kappale. Juhlaväki lauloi sen seisten. Kiintoisaa, että täällä on siis ainakin kaksi kansallistuntoista laulua, jotka seisten esitetään. Vaikka Suomessakin Finlandia on lähes kansallislaulu, ei sitäkään yleensä seisten veisata.

Varsinaisen ohjelman lopuksi lavalle levitettiin raidallinen räsymatto, jota pitkin presidenttipari käveli salista pois. Tämä oli minusta symbolisesti aika hieno veto. Ei pompöösiä punaista mattoa, vaan kotoinen räsy.

No, toki punaista mattoakin hetken päästä nähtiin, kun alkoi pressaparin ja juhlavieraiden kättelyseremonia. Se oli vähintään yhtä unettavaa katsottavaa kuin Suomen linnan juhlien jonotuskin. Mutta Virolle ehdottomasti pisteet siitä, että jokaisen vieraan kohdalla airut luki, kuka juuri sillä hetkellä saapui isäntäparia kättelemään. Tavattoman katsojaystävällistä. Tunnelmamusiikkia tervehtimisen ajaksi ei soittanut orkesteri, vaan yksinäinen harpisti, jonka sormenpäiden kestävyydestä olimme hieman huolissamme.

Ensimmäisenä kättelemään tuli ex-presidentti Arnold Rüütel rouvineen. Heidän jälkeensä vuoron olivat saaneet Virossa valittavat vuoden äiti ja vuoden isä. Vasta sen jälkeen alkoi lappaa "herroja". Ja sitä jatkui hyvin, hyvin pitkään. Lopulta alkoi tanssi ja siinä ne bileet sitten olivatkin.

Miesvierailla oli huomattavasti vähemmän frakkeja kuin linnan juhlissa. Kansallispukuja näkyi paljon Suomen pirskeitä enemmän. Juhlapukeutuminen kokonaisuudessaan oli hieman vaatimattomampaa kuin linnassa, mutta toki oli paljon yksittäisiä kaikki kaikella -tälläytymisiä. Jõhviin olivat lehtien mukaan ajaneet kaikki Tallinnan huippukampaajat, jotta pääkaupunkiseudun prouain tukkalaitteet saatiin pörhötettyä kunnolla.

Me otimme itsenäisyyspäivän juhlinnan hyvin rauhallisesti, sillä olemme kaikki poteneet kunnon varpusparvista vatsatautia. J-parka alkoi tehdä niskakakkoja tänään, mutta onneksi neste ja ruoka kelpaa ja mieli on hyvä.

Lisää mainontaa, vaihteeksi Madonna-päivitys

Tämä menee nyt ihan mainostamiseksi, mutta menköön.

Madonnan 4.8. pidettävän Tallinnan-konsertin liput tulevat myyntiin 5.3.2009 klo 10.00. Liput maksavat 945 kruunua eli hyvin tarkkaan 63 euroa.

Lippuja voi ostaa nettiosoitteesta www.ticketpro.ee sekä 5.3. myös yhdestä myyntipisteestä Tallinnassa ja Tartossa.

Mutta mutta: jos rekisteröityy FBI Concert Clubin jäseneksi osoitteessa www.fbi.ee, pääsee lippuja varaamaan jo 2.3.2009. Tästä tulee tarkempaa tietoa sähköpostiin sen jälkeen kun on rekisteröitynyt. Rekisteröityminen ei maksa mitään, tein sen itsekin jo (kuten luultavasti noin 100 000 muutakin ihmistä).

Jännä nähdä, miten täkäläinen nettimyyntijärjestelmä kestää asiakasrysäyksen.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Tennaripäivitys

Nyt niitä kansallispukutennareita saa! Osoitteessa http://rahvusmeened.ee on kaupankäynti alkanut. Aiemman tennaripostaukseni kommenteista on selvinnyt, että ainakin yksi blogimme lukija on jo laittanut tilauksen vetämään.

Mustat Mulk-tennarit maksavat 399 Viron kruunua eli noin 26,7 euroa. Muhu- ja Hargla-tennarien hinta on 349 kruunua eli noin 23,4 euroa.

Tennareita voi tilata myös ulkomaille. Sivun linkissä "kuidas tellida välismaale" kerrotaan, että tilaus osoite- ja koko-tietoineen tulee lähettää osoitteeseen info@rahvusmeened.ee. Kenkiä aletaan toimittaa huhtikuussa.

Tiedoksi vielä, jos joku ihmettelee, että meillä ei todellakaan ole mitään tekemistä näiden tennarimyyjien kanssa. Mainostan vain siksi, koska minusta idea oli hauska.

Head vabariigi aastapäeva!

Oikein hyvää tasavallan vuosipäivää eli itsenäisyyspäivää kaikille! Tänään Viro juhlii. Katsotaanpa, mitä television ETV-kanava tälle päivälle tarjoaa:

Klo 7.17 Suora lähetys lipunnostosta
Klo 10.55 Puolustusvoimien paraati Narvasta
Klo 13.00 Ekumeeninen jumalanpalvelus Narvan Aleksanterin kirkosta
klo 17.55 Itsenäisyyspäivän juhlakonsertti ja tasavallan presidentin Toomas Hendrik Ilveksen ja rouva Evelin Ilveksen vastaanotto (tätä jatkuu koko illan)
klo 21.45 Elokuva Nimet marmoritaulussa

Voisiko olla enemmän itsenäisyyspäiväisempää telkkariohjelmaa?!

perjantai 20. helmikuuta 2009

Tere, olen Barbi-Chessica



Pahoitteluni jo etukäteen vanhemmille, joiden mielestä on hyvä antaa lapselle nimi tyyliä Sanita-Jemina tai Mico-Tarzan. Näitähän näkee suomalaislehtien kasteilmoituksissa silloin tällöin. Tämän nimikonservatiivin mielestä se on kamalaa.

Vaan osataan Virossakin. Kävimme kanssabloggaaja-T:n kanssa Eesti nägu -näyttelyssä (suomeksi Viron kasvot). Siellä oli eri taitelijoiden näkemyksiä siitä, miltä näyttää virolainen ihminen, millaiset ovat tämän maan kasvot. Kiinnostavia, kivoja töitä. (Vironkielisen Eesti Päevalehden jutun näyttelystä voi lukea tästä)

Yksi näyttelyn töistä kertoi virolaisista etunimistä. Me pysähdyimme aika toviksi työn eteen ihmettelemään, miten virolainen nimistö on vuosien varrella muuttunut. Monet työssä esitellyistä uusista virolaisnimistä olivat kyllä, krhm, mykistäviä.

Miten on, antaisitteko te pojallenne nimeksi Priit-Pilsner tai Shrek? Tytön voisi tietysti ristiä juhlavasti Olümpiaadaksi tai hennon romanttisesti Carlys-Vihmapisaraksi. Listasta voi myös poimia yhden tytön nimen, joka on suomen kielellä sieltä alatyylisemmästä päästä...

Näyttelystä sain myös hienon, leimatun todistuksen, joka vahvisti sen, mitä olen epäillytkin: en ole virolainen. Todistuksesta lisää myöhemmin.

****

Loistava urheilupäivä lahden molemmilla puolin! Täkäläisten lehtien nettikeskusteluissa näkyy taas, että urheilumenestys on Virossa todella kova juttu. Keskusteluissa on pyyhitty onnenkyyneleitä, onniteltu Veerpalun lisäksi koko kansaa uljaasta menestyksestä ja todettu, miten elämä tuntuu onnellisemmalta ja aurinkoisemmalta voiton ansiosta. Mikäs siinä, jos menestys iloa kansalaisille tuo.

Blogin kisaveikkauksessa kolmea mitalia veikanneilla alkaa jo olla vähän jännää.

Rusina



Teen nyt tapojeni vastaisen poikkeuksen ja julkaisen naamakuvan J:stä. Heppu on tosin kuvassa lähes tunnistamaton.

Saanko esitellä: rusinailme. Tämän naaman rutistuksen poika väläyttää kiltisti, kun vain kehottaa, että "tee rusina". Aiemmin ilme suotiin vain mummolle, mutta nyt jo muillekin.

Ei voi mitään, mutta ilme saa nauramaan joka ikinen kerta. Rusinaisen pojan taustalta voi myös havaita hänen tämän hetken suosikkiharrasteensa, cd-levyhyllyn tyhjentämisen.

Kuva on taas otettu kännykkäkameralla, joten tarkkuudesta ei ole toivoa. Varsinainen kameramme otti ja hajosi.

torstai 19. helmikuuta 2009

Kansallispukutennareilla kesään



Eilisessä Postimees-lehdessä ilmestyi juttu, joka ratkaisi minun kesäkenkäongelmani. Eräs virolaisfirma on suunnitellut muutaman virolaisen kansallispuvun kuvioinnin mukaan kolmet erilaiset tennarit. Kansallispukukuvioiden kotiseudut ovat Muhu (keltaiset tennarit), Mulk (mustat) ja Hargla (ruudulliset). Kenkien myynti alkaa ensi maanantaina osoitteessa http://rahvusmeened.ee. Jos nuo Mulkin punamustat tennarit eivät maksa miljoonaa, niin ne on ehkä pakko hankkia ja tepastella niillä sitten heinäkuisille laulujuhlille.

Tennareiden synnystä ja markkinoille tulosta voi lukea suunnittelijoiden blogista. Sieltä on myös napattu tuo yllä oleva kuva.

Kansallispukujen kuvioiden käyttämistä muussa kuin niiden alkuperäisessä tarkoituksessa voivat ehkä jotkut pitää pyhäinhäväistyksenä, mutta minusta ainakin tämä tennarihomma on vain hauska ja nuorekas. Jos ei voi ostaa varsinaista pukua, voi tunnustaa kotiseutuväriä edes jaloillaan.

Lisää Viro-aiheista luettavaa

Virossa asuu paljon suomalaisia ja muutamat heistä meidän tapaamme pitävät blogia kertoillen suomalaisnäkökulmasta Virossa elämisestä.

Viro-blogeja on internetin äärettömyydessä varmasti paljon muitakin, mutta mainitsen tässä nyt ne, jotka tiedän, joita itse luen ja joita päivitetään säännöllisesti.

Suomalaisena Virossa. Suomalainen Linkaman pariskunta pitää Otepäällä perhehotellia. Kun itse jumittaa täällä Tallinnassa, on hauska lukea elämästä aivan toisenlaisessa virolaisessa ympäristössä. Blogia pitävä Tiina myös ottaa hienoja valokuvia, joiden ansiosta hinku päästä Etelä-Viroon on vain kasvanut.

by Terhi - viihdettä ja viroilua. Tämä blogi on pitkän linjan Viron-ystävän, Terhi Pääskylän, pitämä. Kun minulle selvisi, että muutamme Viroon, etsin netistä maata käsitteleviä blogeja, löysin tämän ja riemastuin. Terhin kirjoittamat kertomukset Virosta (katsokaa sivun Pääsküla-linkki) olivat juuri sitä, mitä hainkin. Nyttemmin olemme Terhin kanssa tutustuneet ihan tosielämässäkin.

Baltian kirjeenvaihtaja. Viron talouselämä on melkoisessa kaaoksessa. Sitä ja monia muitakin talouselämän kiemuroita selvittää Taloussanomien blogisti Lenina Rautonen. Leninankin olen saanut elävässä elämässä tavata.

Laitan nämä linkit vielä jossakin kohtaa tuonne oikeaan palkkiin. Tietävätkö hyvät lukijat muita Viroon liittyviä blogeja?

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Pingu-piilo



Pakko laittaa tähän vielä kameran kännykällä otettu suhnuinen kuva J:stä, joka on juuri löytänyt salmiakkipiilon. T on toiveikkaasti kätkenyt pingviinisalmiakit käyttämättömänä olevaan pakastimeen, mutta onneksi lapsi on äitiinsä tullut ja vainuaa karkkipiilot nopeasti. Lapsi ei toki vielä saa pinguja syödä, mutta hyvä, että äidillä on tällainen agentti.

Tulisipa kunnon maastohiihto takaisin

Lahden takana -blogin kisaveikkauksen kilpailuaika on päättynyt. Veikkauksia tuli mukavasti ja mitalimääräarviot vaihtelevat kolmesta yhdeksään. Huomenna saattaa mitalitili aueta komeastikin, jos hyvin käy. Onnea kaikille veikkaajille kisaan!

Tänään katselin YLE:n ennakkotunnelmia Liberecistä ja mietin, että kyllä maastohiihto sentään oli ennen todellista maastohiihtoa. Historiapläjäyksessä näytettiin, kuinka miehet vetivät umpihankeen 30 kilometriä ja pysähtyivät rauhassa roiskimaan mustikkakeittoa rinnuksille. Ehkä maastohiihdon nimi pitäisi jo muuttaa latuhiihdoksi tai jotain.

Ihan paras oli tarina Suomen viestihiihtojoukkueesta jostakin vuosikymmenten takaan. Hiihtäjältä tipahti hänen sylkäistessään tekohampaat hankeen. Mies palasi niitä etsimään ja eikö vain norjalainen pyyhältänyt ohi. Suomi kuitenkin lopulta voitti viestin, tekarien etsinnästä huolimatta.

Virossa muuten hiihdettiin viime sunnuntaina Tartu maraton, joka on Finlandia-hiihdon kaltainen maastohiihdon massatapahtuma. Hiihtäjiä oli ennätysmäärä, yli 5 000. Matkat olivat muistaakseni 63 ja 31 kilometriä, oman valinnan mukaan.

Tuolta kisatapahtuman linkistä voi huomata monta muutakin massaliikuntatapahtumaa. Toukokuussa voisi lähteä dementikkohiihtotapahtumaan tai vaikka pyöräilemään. Liittyykö joku seuraan?

Lähiaikoina blogissa käsitellään todennäköisesti varsin paljon urheilua, joten ne, joita asia ei kiinnosta, voivat palata tänne reilun viikon päästä.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Dziisus, mikä sanaparasiitti!

Muistan, kuinka Virossa opiskellut ja paljon aikaa viettänyt ystäväni jo kauan sitten kertoi, että viron kielessä käytetään tavattoman paljon vierasperäisiä, erityisesti englannin kielestä tulevia sanoja. Silloin en sitä itse voinut olla kokemassa ja näkemässä, mutta nyt uskon asian hyvin.

Lainasanojen kummasteluni aloitin tsau-sanasta, jota kuulee täällä koko ajan. Ensin luulin, että tsaun käyttäminen tervehdyksenä on jokin sisäpiirin juttu eikä minun kannata sitä käyttää. Toisin kävi. Tsau tuntuu olevan jo viron yleiskieltä (ainakin Tallinnassa). Ventovierasta en sillä tervehtisi, mutta vähänkin tutun kanssa sitä voi hyvin käyttää.

Tämän päivän Postimees-lehdessä taidehistorioitsija Jüri Kuuskemaa kirjoittaa pitkän mielipidekirjoituksen viron kieleen ilmestyneistä sanaparasiiteista. Jos suomalaiset ärsyyntyvät niinku-sanasta, virossa vastaava ärsyttäjä on "siis". Kun virolainen lähtee chillailemaan (mitenkä tuon suomeksi sanoisi...), hän lähtee "tsillima". Hyvä meininki on tietysti "hea fiiling". Kun pitää tulostaa tai tallentaa, niin lähdetään "printima" ja "seivima". Kun on jokin ratkottava asia tai tapaus, on kyseessä "keiss".

Suomessa kaikki tuntuu nykyään olevan jossakin "ilmastossa" (esim. poliittinen ilmasto). Virossa käytetään Kuuskemaan mukaan samalla tavaa sanaa "maastik" eli maasto. Ja kun pitää todella siunustella ja äimistellä, voi virolainen huudahtaa "õudziizuzkraist!" tai "õumaigaad!".

Se, että yksittäisiä vierasperäisiä sanoja ja ilmauksia ilmestyy kieleen, ei välttämättä ole kovin dramaattista. Niin on ollut maailman sivu. Mutta se, että vierasperäisyydet uppoavat kielen rakenteisiin ja kielikuviin, onkin jo vähän huonompi homma. Siitäkin Kuuskemaa antaa kirjoituksessaan esimerkkejä, mutta niitä en osaa tässä selittää, kun en viroa niin hyvin taida.

En myöskään tarkasti tiedä, kuinka paljon Virossa tehdään sanastotyötä, eli luodaan uusia vironkielisiä sanoja vaikkapa tietotekniikka-alan tarpeisiin. T. sanoi kuulleensa, että tällaista ei olisi ollenkaan. Suomessa on onneksi edes yritetty. Eri asia sitten, kuinka hyvin onnistuttu.

Nyt mä seivaan tän postauksen, ehkä feisbuukkaan vähän ja sitten laitan läppärin kannen kiinni. Kuka tekis safkaa?

maanantai 16. helmikuuta 2009

Lama-Lamborghini

Virossa ei todellakaan voi olla kuulematta ja näkemättä talouskriisiin liittyviä uutisia, niin paljon siitä puhutaan. Ihmisiä jää työttömäksi, sosiaalitoimistojen luukuilla alkaa olla ruuhkaa, ravintoloita suljetaan ja kaupankäynti vähenee.

Postimees-lehden viikonlopun Arter-liitteessä pohdittiin, näkyykö lama luksustuotteiden myynnissä. Jutun perusteella ei näytä kovin paljon näkyvän. Todella rikkailla on edelleen todella paljon rahaa. Tämän vuoden puolella Virossa on mm. myyty jo kaksi Lamborghinia ja neljä Bentleytä.

Tallinnan Armanin vaateliikkeessäkin ovi käy suunnilleen entiseen tahtiin. Armani-liikkeen esimies sanoo, että heidän kauppansa kulta-asiakas on venäläinen turisti, joka ostaa kuten ennenkin. Näiden asiakkaiden mukaan Tallinnassa luksustuotteiden normaalihinnat ovat samat kuin Venäjällä alennushinnat.

Yhden pienen lama-yksityiskohdan voi itsekin huomata Tallinnan liikenteessä. Limusiinien vuokraaminen on pudonnut lehtijutun mukaan puoleen. Vielä jokin aika sitten limusiineja tuli vastaan vähän väliä. Täällä on todellakin ollut ehdoton juttu se, että hääautoksi vuokrataan limusiini. Laman myötä "pulma-autoksi" kelpaa ihan tavallinen nelipyöräinen. Hyvä niin, sanon minä. (jostakin Suomen uutisista tosin luin, että Suomessa abit, vai olivatko ne wanhat, vuokraavat juhlapäiväajeluilleen limusiineja. Häh!? Ei minun aikaani, sano...)

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

"Luukivunpäivän" jälkimainingeissa

Lupasin kirjoitella silloin tällöin Viron kansankalenterin merkkipäivistä. Muisti on erinomainen mutta kovin lyhyt. Viime maanantai, 9.2., oli kansankalenterin päivistä kenties kiintoisimman niminen, "luuvalupäev", eli "luukivunpäivä".

Luuvalupäev on mainittu aina painetuissa virolaisissa kalentereissa. Perinteisesti se oli lepopäivä. Luukivunpäivänä tulee pitää taukoa työnteosta, tanssimisesta ja hyppimisestä, jotta erityisesti luut ja nivelet saisivat lepoa.

Olisi pitänyt uskoa kansankalenteria. Kävin maanantaina juoksulenkillä, joka aiheutti useammaksi päiväksi polvikipua. Nyt kyllä ollaan taas ihan iskussa.

Alkava viikko on hieman hiljainen, sillä T on työreissulla Kataloniassa. J:n kanssa teemme varmasti useamman kaupunkireissun, jotta ei kävisi aika pitkäksi kahdestaan kotona. Jokohan tällä viikolla selviäisi johonkin museoon, kuten uudenvuodensuunnitelmissani haaveilin?

Muistakaapa katsoa Yleltä tänään klo 19.15 Kamrat Eesti -ohjelma. Se kertoo varsin mainiosti virolaisesta elämänmenosta.

Vielä kaksi tehokasta kisaveikkauspäivää jäljellä!
Related Posts with Thumbnails