Kun J oli puolen vuoden vanha, aloin käydä hänen kanssaan tallinnalaisessa Meero-nimisessä musiikkileikkikoulussa. Kumpikin tykkäsimme siitä kovasti.
K:n syntymän myötä lauleluihin tuli yli puolen vuoden tauko, kunnes tänään taas lähdimme musisoinnin pariin. Olipa tosi kivaa!
Meerossa oli aiemminkin todella taitava ja innostava opettaja (vai miksi heitä pitäisi kutsua, muskarin laulattavia ja leikittäviä tätejä?), mutta nyt meille tuli uusi ope, joka oli aivan äimistyttävän osaava ja tilanteeseen heittäytyvä. Kun saa 10 noin kaksivuotiasta tenavaa kiinnostumaan puolen tunnin ajan laulusta, tanssista, marakassin helistelystä ja rytmikapuloiden koputtelusta, saa minulta täydet pisteet. Luonnollisesti ope oli itse erinomainen laulaja ja soittaja. Tosi kiva nähdä, että tuollaista asiaa voi tehdä noin hienolla ammattimaisuuden ja iloisuuden yhdistelmällä.
Muskari-puolituntisen ensimmäiset 10 minuuttia J istui jääräpää-ilme kasvoillaan ja huulta purren vieressäni eikä halunnut tehdä mitään. Sitten hän alkoi sulaa ja oli lopulta aivan innoissaan, soitti, tanssi ja lauloi. Loppupäivän sainkin vakuuttaa hänelle, että muskariin mennään myös myöhemmin.
Iloa tuotti myös se, että K jäi J:n ja minun laulu- j kauppareissumme ajaksi ensimmäistä kertaa lapsenhoitajamme hoiviin. Kaikki oli mennyt mainiosti, ja kun palasimme kotiin, eteiseen kuului K:n tavallinen hyväntuulinen pulina.
Hauska huomata se, että itse osaa ottaa toisen lapsen myötä jo vähän rennommin. Kun J oli ensimmäisiä kertoja keskenään hoitajan kanssa, olin täysin toimintakyvytön (ja kolaroin hermostuksissani autolla...). Nyt vain kerroin hoitotädille, mistä löytyvät K:n vaatteet ja miten tyttöä ruokitaan. Muutoin ei ahdistanut yhtään.
****
Ulkosuomalaisuussarja saa jatkoa useammalla postauksella, kunhan niitä saan kirjoiteltua. Huomasin, että aiheesta alkoi irrota tekstiä enemmänkin. Pysyköön siis kuulolla ne, keitä aihe kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti